Aihearkisto: Masennus

Juoksua, juoksua!

Viimeksi kerroinkin siitä, että aion ensi vuonna juosta puolimaratonin (21,0975 km), ainakin toivottavasti. Tänään kävin heittämässä neljännet lenkit. Jokaisella kerralla matkaa on ollut n. 5 km verran. Jotain pientä kehitystä olen ollut huomaavinani jo nyt: jos ensimmäisellä kerralla hölköttelin 3 biisin verran (ja nekään eivät olleet edes putkeen), niin nyt meninkin jo 8 biisiä putkeen (joka matkana tarkoitti minulla n. 3 – 3,5 km)! Sinänsä en valita! Kyllä se tästä, kyllä se tästä… kun vaan malttaisi sen aina muistaa!

Heinä-elokuun vaihteessa olimme vaihteeksi junalla reissussa. Nyt olimme kaverimme luona Joensuussa. Reissu meni ihan mukavasti ja kaveriakin oli kiva nähdä taas pitkästä aikaa. Junalla matkat meni ihan mukavasti. Vaikkakin takaisin tullessa jo Joensuussa junamme oli myöhässä. Lisäksi suhteellisen pian meille selvisi, että joutuisimme vaihtamaan Parikkalassa bussiin ja mennä sillä Lappeenrantaan asti. Lappeenrannasta taas pääsisimme jatkamaan matkaa junalla. Hetken aikaa ärsytti, että ehdimmekö Helsingissä vaihtamaan Tampereen junaan ollenkaan varatulla vuorolla ja häseltää junalippujen kanssa. Mutta sitten ajattelin, ettei tilanteelle vaan voi mitään ja ennen puoltayötä lähtisi vielä pari-kolme junaa Tampereelle, joten eiköhän me johonkin niistä ehdittäisi. No, lopulta me ehdimme kuitenkin alkuperäisen suunnitelman mukaan lähteneeseen junaan.

Hammastarkastuksessakin on tullut käytyä. Reikiä oli taas täysi nolla. Muutenkin ok. Mutta niin kuin ajattelin: viimeinen viisaudenhammas tullaan poistamaan. Tuo alkoi taas häiritsemään ja pääsin aika nopeasti peruutusajalla tarkastukseen. Tämän kuukauden aikana käyn vielä kuvauttamassa hammasrivistöni ja odottelen tietoa, milloin tuo viimeinen viisuri tullaan ottamaan pois. Sinänsä en edes sitä operaatiota pelkää, vaikka tiedän ettei tuon ottaminen tule olemaan mitä todennäköisemmin helppoa. Minulla on jäljellä siis oikealla puolella alhaalla tuo viimeinen ja aikanaan vasemman puolen alhaalla viisurin poisto oli todella hankalaa, No, sen näkee sitten millainen projekti tuo on…

Mielialani? Jossain vaiheessa edellisestä kirjoituksestani piristyin hieman. Tosin nyt taas jokusen päivän ajan olen ollut hieman alavireinen. Mikä taas on sinänsä hassua, että olen edelleen saanut tehtyä asioita ja nähtyä ihmisiä. Jotenkin semmoinen olo, etten juuri nyt osaa ja/tai halua sen tarkemmin alkaa ajattelemaan asiaa sen tarkemmin.

Veeeerrrrrta!

Viime lauantaina (20.7.) kävimme päiväreissulla Tallinnassa yhdessä vanhempieni ja heidän kaverien kanssa. Matka taittui Haminasta Helsinkiin ja takaisin yhteiskuljetuksella, bussilla (joka sisältyi matkan hintaan. Ihan hirveästi emme sieltä tuoneet: Tallinnasta 6 kpl laseja (joita olimme jo n.5 vuotta sitten katselleet!) ja laivalta laatikoliset siideriä, lonkeroa ja tonkka viiniä. Sekä parisen pussia namuja. Siinähän se sunnilleen olikin. Päivä oli aurinkoinen ja meni ihan sujuvasti. Tosin takaisin tullessa kieltämättä tunsin myötähäpeää muutamasta kanssamatkustajasta, jotka örisivät ja lauloivat humalassa. Pari kertaa teki mieli hieman ärähtää…. Tämmöisenkö kuvan haluamme antaa itsestämme? Niin, kännissä ole ääliö – sitähän eräässä mainoksessakin sanottiin. Täytyy kyllä heti sanoa, etten ihan ole täysin absolutismin kannalla ja tottahan toki alkoholia saa siis nauttia. Ikävä kyllä se ei kaikille sovi. Ja olisihan se mukavaa, että humalasta huolimatta voitaisiin edes yrittää ottaa muita ihmisiä huomioon… Mutta joo, se siitä!

Viime viikolla sain eräänä iltana (tai no, yötähän se jo oli…) vallattoman idean: pyrin tavalla tai toisella suorittamaan puolimaratonin vuonna 2014! Aerobista kuntoa mulla ei ole juuri nimeksikään, joten tavoite kuulostaa aika jännältä juuri nyt. Hetkellisen tuumin maratoniakin, mutta vain parin sekunnin ajan. Puolikas tuntuu tässä vaiheessa ihan fiksulta. Tottahan toki tämä tarvitsee työtä, eli harjoittelua, harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua. Mutta sitten se sen vaatii. Eilen kävinkin jo ensimmäisellä lenkillä. Lenkkini pituus oli 5 km, jona aikana juoksin/hölkkäsin ”huimat” 3 biisin verran. Mutta tästä se lähtee! Lenkki kerrallaan! Ja kunhan muistan vain aloitella rauhassa…

Tällä viikolla mulla oli myös lääkärillä kontrolliaikaa lääkityksestä. Eipä siellä mitään ihmeellistä ollut. Jatkamme nykyisellä 90 mg annostuksella seuraavat n.2 kk – seuraava kontrolli onkin sitten syyskuussa. Verikokeet olivat olleet ihan mallissa, niin hemoglobiini, sokerit, kilpirauhanen ja moni muu. Puhuimme myös tuosta puolimaratonista ja sain kunnon tsemppaukset tähän tavoitteeseen! Kuulemma aiemmin ei olisi edes osannut tätä minulta odottaa, mutta pitää nyt tätä ihan realistisena ja keskustelimme myös kaikista niistä hyödyistä, mitä tämä tuo tullessaan.

Tänään kävin monen vuoden tauon jälkeen luovuttamassa n. 4,5 dl A+ vertani. Tämä oli toinen luovutuskertani. Meni ihan mukavasti kaiken kaikkiaan. Parastahan siis oli, ettei lääkitykseni estänyt luovuttamista :)! (Olen yli kuukauden jo käyttänyt lääkitystä, enkä ole ollut sairaalassa ja oloni on ihan hyvä.) Täytynee yrittää ottaa useammin tavaksi ja toivoa, että hemoglobiinini pysyy luovutusrajoissa 😉

Junailua

Viimeksi mainitsin siitä, että on tullut junamatkoja varailtua. Ensimmäinen reissu onkin jo tullut junalla tehtyä. Tuo oli Tampere – Helsinki – Jyväskylä – Tampere välille, molemmilta se reissu maksoi yhteensä 88 euroa. Siispä paaaaaljon vähemmin, mitä se olisi maksanut normaalisti. Kiitos kerrankin VR:lle kesäalennuksesta!

Helsingissä tuli käytyä Suomenlinnassa (jossa sää suosi meitä!), juhlistettua hieman 7 v. hääpäivää ja nähtyä paria kaveria. Tapasin myös yhden entisen koulukaverin sattumalta kadulla. Ja vihdoinkin tuli hankittua HSL:n haltiakohtainen matkakortti! Nyt voidaan maksaa tuolla kortilla pääkaupunkiseudulla molempien matkoja, yksin ja yhdessä käymillä reissuilla. Olemme siis todenneet, että Helsingissäkin tulee aina ajoittain käytyä ja vaikka ne kerta – ja vuorokausiliput hyviä onkin… Niin ajoittain tavallaan huonoja ratkaisuja meille.

Minun olosta puolestaan. No, olen ehkä hieman huonosti nukkunut – ainakin ajoittain. Meinaan sitä, että nyt tuntuu kestävän hetken päästä uneen, heräilen jatkuvasti ja aamusta herään paljon aiottua aiemmin. Monesti saatan silti simahtaa uudelleen tai jään makoilemaan, ainakin hetkeksi. Olotilani tuntuu myös menevän välillä huonommaksi – en tiedä miksi. Yleensä piristyn nähdessäni tuttuja, hyvä niin. Mutta kuitenkin. Tein eräänä päivänä itsekseni BDI – testiä, jonka tulos hipoi 30 pistettä, joka viittaisi vaikeaan masennukseen. Epäilen kuitenkin tulosta, enkä tiedä allekirjottaisinko ihan noin radikaalisti tulosta, vaikka miten menisi ajoittain fiilikseni madatuisikin. Ensi viikolla minulla on kuitenkin lääkärin kontrolli lääkityksestä. Varmaan ihan hyvä ottaa silti mm. mielen madaltuminen, nukkumisen vaihtelut ja painajaiset esille.

Kuulumisia, vaihteeksi

Nyt on kyllä aikaa päässyt venähtämään sitten edellisen kirjoittelun. Melkein kuukausi! Jotenkin tuntuu, ettei mukamas ole muistanut tai ollut aikaa… No, kirjoittelenpa nyt jotain.

Kesäkuussa minulla oli psykologille aika. Seuraavan kerran menenkin sinnekin vasta elokuun loppupuolella, mm. muutto Tipotielle uuteen rakennukseen + hänen oma kesälomansa hieman viivästyttää tätä. No, sittenpä näen uuden paikan myös sisältä.

Minulla edelleen on ollut paljon alavireisyyttä/pientä (?) masennusta päällä. Mikä on sinänsä hassua, että olen saanut kuitenkin asioita tehtyä. Toisaalta taas, minun on välillä myös pakottava tarve tehdä jotain – näinä hetkinä se pahamielikin helpottuu, hetkeksi. Todella, todella ärsyttävää! Nyt on ollut myös satunnaisesti joitain öitä, jolloin on tullut nukuttua himpun huonommin: pyöriskelyä ja/tai jatkuvaa heräämistä.

Juhannuksena tuli oltua muutaman vuoden tauon jälkeen sukujuhannusta viettämässä mökillä. Toisaalta oli ihan kiva nähdä tuttuja ja käydä myös niillä suunnilla etsimässä yhtä geokätköä (joka myös löytyi!). Tosin hieman tuntuu jo nyt, että ensi vuonna taidan jättää tuon väliin…

On tässä tullut myös tehtyä hionta ja maalaus – juttujakin. Hion ja maalasin 4 pientä penkkiä. Sen lisäksi tuli yksi hieman isompi projekti: keittiöpöydän ja – tuolien hiominen ja maalaus! Siinä sitä olikin urakkaa, mutta tulipa sekin tehtyä :)!

Eikä pidä unohtaa sitä, että tulipa myös saumuri tilailtua omaksi. Ja olenpa silläkin joitain juttujani jo saumuroinutkin!

Muutamia junamatkojakin on tullut varailtua, niistä kenties lisää sitten toiste….

Uusia kuulumisia

Jaahas, jospa sitä vaihteeksi muutamalla sanalla päivittelisi sitä, missä taas mennään:

Olen siis jo hetken syönyt Cymbaltaa 90 mg päiväannoksena. Alkuun en huomannut juurikaan mitään muutosta aiempaan 60 mg annokseen. Nyt n. viikon verran olen tosin havainnut, että olen alkanut paremmin nukkumaan – ainakin osittain. Toisaalta nukahdan nopeammin aiempaan verrattuna, joinakin aamuina saatan tosin heräillä aikaisemmin, mitä olen meinannut. Toisaalta taas, en ole tyystin väsynyt päivällä… Mitä sitten mielialaan tulee, olen nyt muutaman päivän huomannut (lievää) masentuneisuutta. Mikä on sinänsä hassua, sillä olen saanut myös asioita tehtyä ja ollut ihmisten ilmoilla jne. No, kuitenkin siis – (lievää) masennusta on tullut takaisin. Heinäkuussa olisi tarkoitus mennä kontrolliin lääkärille lääkkeistä ja katsotaan, mikä meno on silloin.

Mitäpä muuta tässä on tapahtunut? Kävin ennen kesäkuun alkua lähirannalla (n.1,5 km päässä) kaksi kertaa uimassa! Ensimmäisellä kerralla olin ehkä 45 min verran ja toisella kerralla olin tunnin ja vartin verran. Lisäksi olen neljä penkkiä/jakkaraa hionut ja maalannut vihreällä maalilla. Kieltämättä niistä tuli ihan hauskan näköiset ja ovat aivan erinäköiset, kuin mitä olivat aiemmin!

Puoluekokous 25.-26.5.2013

Viikonloppu (25.-26.5) on mennyt ensimmäistä kertaa puoluekokouksessa. Vaikkakin politiikkaa on tullut harrastettua n.4-5 vuotta. Viime vuonna oli jo tarkoitus lähteä, mutta jokin (en enää muista, mikä) tuli ”tielle”. No, nyt tuli lähdettyä ja täytyy sanoa, että on ollut positiivinen kokemus.

Jännitin lähtöä tänne ja yö ennen lähtöä tuli nukuttua (n. 4 tuntia) huonosti. Aamulla piti herätä viideltä ja olla klo:7.07 Helsinkiin lähtevässä junassa. Helsingistä matkasimme vielä Espoon Dipoliin.

Lauantaina 25.5. äänestimme puoluesihteeristä ja varapuheenjohtajista. Myös alotteita käsiteltiin ja mitähän kaikkea olikaan! Lisäksi lauantaina valittiin ensimmäistä kertaa vihreäaktiivi. Voitto meni joensuulaisella 20 vuotta aktiivisena olleelle. Suurin yllätys minulle oli kuitenkin se, että listalla oli minun ja Tuomon nimet! Ainakin minulla revähti suu auki aivan totaalisesti! kiitoksia hänelleheille, joka/jotka on meitä äänestänyt ehdolle! Mieltä ja sydäntä lämmitti – kiitos! Sunnuntaina jatkui loput aloitteet, poliittista keskustelua ja valtuuskunnan vaaleilla.

Noin yleisesti ottaen olen kovin positiivisesti yllättynyt, miten hyvin olen henkisesti jaksanut tämän puoluekokouksen. Ehkä pari kuukautta sitten tämä olisi ollut lähes mahdoton. Nyt ei. Eilen olin yllättävänkin sosiaalisella päällä, jaksoin kokouksen jälkeen käydä Tuomon ja yhden puoluekaverimme kanssa syömässä. Tämän jälkeen kävin vielä puoluekaverimme kanssa yhden siiderin/oluen verran terassilla hotelliamme vastapäätä. No, tänään en ollut vähemmän sosiaalinen olo ja ehkä enemmän halunnut olla ajoittain ”itsekseni”. Mutta yleisestinottaen on siis mennyt ihan kivasti.

Ikääntymistä, kokousta….

Tiistaina tuli käytyä aamupäivällä psykologilla ja iltapäivällä lääkärillä lääke – kontrollissa. Ja voinen sanoa, että olin aika väsähtänyt, sillä olin nukkunut edellisenä yönä n. 4,5 tuntia. No, psykologilla meni ihan ok, juteltiin mm. syksystä ja parisuhteesta. Ah niin ihanan helppoja aiheita… Lääkärillä taas keskusteltiin mm. alussa olleista haittavaikutuksista, millainen olo on nyt ja unettomuudesta. Lopulta päädyttiin jatkamaan Cymbaltaa, tosin nyt nostettiin annosta 60 mg:sta 90 mg:n. Menen heinäkuussa kontrolliin uudelleen ja sitten katsotaan, nostammeko annosta 120 mg asti vaiko mitenkä teemme. Lisäksi juttelimme myös mahdollisesti syksyllä kouluun hakemisella ja, että siihen asti saisin B – lausunnon (jonka pitäisi tulla postissa viimeistään alkuviikosta…). Ja jos pääsen kouluun ja siitä ei tunnu tulevan mitään, niin B – lausuntoa jatkettaisiin.

Mitäpä muuta?! Viikonloppuna täytin hurjat 30 vuotta! Eipä mikään stressi siitä ole ollut. Eikä mitään ikäloppu – oloa. Vaikka okei, hieman hassultahan se tietysti tuntuu, että minä olen jo 30 vuotias. Mihin tämä aika kuluu?!

Tulevana viikonloppuna (25.-26.5.) on myös Vihreiden puoluekokous Espoossa, jonne olemme menossa miekkosen kanssa muutaman muun tamperelaisen Vihreän kanssa edustajiksi. Äänestyksiäkin on tulossa, niin sihteeriä, kuin varapuheenjohtajuudesta. Jännää!

Öljyä ja wöyhötystä

Taas on mennyt muutamia päiviä eteenpäin. Välillä olen ollut todella väsynyt ja nyt on ollut muutama päivä niin, että on ollut tarve tehdä jotain. Edes jotain! Tämä jotain tarkoittaa sitä, että olen öljynnyt takapihan terassin ja ulkokalusteet, ommellut uudet oranssit verhot, pessyt ikkunat, siivonnut asunnon, pessyt pyykkiä, käynyt pyörällä uimassa…. Niin ja kävin 8.5. Tampereen Klubilla keikalla, jossa esiintyi WÖYH! ja täytyy sanoa, että oli kyllä hauska ilta. Eipä minun tarvinnut olla edes itsekseen, sillä sain (aamu)päivällä mieheni lautapelikaverilta tekstiviestin, että hän tulee myös keikalle. Käytiin me keikan jälkeen terassilla yksillä Limamato – drinkeillä, kun odottelimme mieheltäni kyytiä kotiin.

Millainen olo minulla on ollut? No, nyt pikku hiljaa alkaa olla pääsääntöisesti suhteellisen tasainen olo. Vapun tienoilla minulle tuli kaupassa käydessä (kahtena eri reissuna vieläpä) todella ahdistunut olo. Niin hurjana, että olisi vain tehnyt mieli käpertyä lattialle ja huutaa tuskaa niin paljon, kuin ääntä lähtee. Sain kuitenkin maltettua mieleni kummallakin kerralla, vaikkei se helppoa ollutkaan. Kuten jo mainitsin, nyt alkaa olo olla hiljalleen suhteellisen tasainen. Välillä on jotain pieniä hetkellisiä ei – ihan – niin – iloinen – oloja. Mutta ne ovat hetkellisiä. Ja tuskin mitään ihmeitä edes heti tapahtuu muutenkaan.

Loppuviikosta pitäisi ruveta hiljalleen leipomaan vierailleni viikonlopuksi, kun täytän 30 v.! Onneksi tässä ehtii käydä sitä ennen vielä uimassa…

Viikon kuulumiset

Nyt olen viikon verran syönyt Cymbaltaa. Ensimmäiset päivät olivat kyllä aika mielenkiintoisia sivuvaikutuksineen. Ensimmäisenä päivänä olin menossa uimaan ja matkalla hallille sain hukkumisen pelon, ja minä kun osaan vielä uida! Ensin uidessa (n. 45 min) oli koko ajan todella epävarma olo jaksamisen kanssa ja mielessä oli jatkuvasti, että entä jos minä ihan oikeasti hukun… Aika hurjaa! Vesijuostessa (n.45 min) ei ollut enää mitään hätää.

Toisena päivänä puolestaan olin ihan koko päivän todella, todella väsynyt. Nukahdinkin pari kertaa ennen alkuiltaa sohvalle. Vaikken enää illan aikana nukahdellut, olin silti todella väsynyt ja minulla kuulemma silmätkin seisoi päässä. Seuraavat kaksi päivää puolestaan minulla oli joko mahdottoman hiki, tai sitten vain palelin jatkuvasti. Samoin etenkin parina ensimmäisenä päivänä minulla ei ollut sen suuremmin nälkä, tai näläntunnetta. Myöskään öisin uni ei maistunut kunnolla.
Neljän ensimmäisen päivän jälkeen on hieman alkanut tasaantumaan. Jotain pientä nyt on ollut, mm. jatkuva jano ja suunkuivumista. Lisäksi on ollut ajoittain pientä ahdistusta, samalla tavalla ei ole ollut nälkä kuin aiemmin ja öisin ei samalla tavalla väsytä. Mutta veikkaan silti, että olo alkaa
tasaantumaan hiljalleen…

Olin aika yllättynyt, kun tämän viikon maanantaina iltapäivällä sain jo puhelinsoiton psykologilta, joka tarjosi minulle aikaa heti seuraavalle aamulle. Alankin siellä käymään nyt toukokuusta, en tosin vielä tiedä montako kertaa. Seuraavan kerran menen hälle ti 21.5. aamusta, olin jo sopinut vielä kerran käynnin koulun puolelle (jota ei tarvinnut peruuttaa).

Käynti lääkärillä

Tänään tiistaina 23.4. minulla oli aamusta käynti lääkärille. Asioita saatiin eteenpäin, vaikka samalla olo on hieman epätietoinenkin. Puhuttiin mm. mahdollisesta B – lausunnosta. Periaatteessa semmoisen saisin, vaikka diagnooseista oli hieman ristiriitaisuutta. Kuulemma edelleen minulta on löydettävissä sekä ahdistuneisuutta, että masentuneisuutta ja lisäksi jopa hieman paniikkihäiriötäkin. Mutta se, miten ne ja miten pitkälle suhteessa B-lausunnon kanssa, on toinen juttu. Vaikka samaan aikaan on hyvinkin tiedettävissä se, että en ehkä ole juuri nyt aivan työkykyisin ja voidaan ennustaa aivan hyvin se, että voisin suorittaa loput puuttuvat opinnot vuoden sisään. (Mutta siis, mikä on nyt se ongelma, hitto vie?!)

Edistystäkin siinä mielessä, että sain lääkityksen jota ruvetaan nyt kokeilemaan. Lääkkeeksi sain Cymbalta 60 mg – tabletteja. (Ajattelin aloittaa joko huomenna tai ylihuomenna.) Niitä kokeillaan ensin kuukauden ajan ja sitten arvioidaan, kuinka nuo tehoavat ja sopivatko ne minulle. Sain varattua samantien tiskiltä seuraavan ajan, joka on tiistaina 21.5. klo:13.00. Noista lääkkeistä sen verran vielä, että ”varoitteli” kyllä, että ensimmäiset 1-2 viikkoa voi mennä niin, että olotilani menee hetkellisesti pahempaan suuntaan. Joka johtuu ihan vain siitä ettei elimistö/pääkoppa ole tuohon tottunut. Mutta siltikin olisi tärkeää, etten lopeta niiden vuoksi lääkitystä, vaan käytän sen kuukauden ajan ennen seuraavaa käyntiä. Jännityksellä siis odotan, millaista oloa nuo mahdollisesti minulle aiheuttavat…

Lisäksi olisi tarkoitus, että pääsisin käymään ainakin kerran psykologin puolella käymään. Ainakin viestiä tms on työparille laitettu ja katsotaan nyt sitten, milloin minuun ollaan mahdollisesti yhteydessä ja milloin pääsisin siellä sitten käymään. Ja montako kertaa mahdollisesti tarvitsisin.

Lähdettyäni pois ko. lääkäri soitti jopa perääni: oli unohtanut mainita, että pisti minulle lähetteen laboratorioon testeihin. Tänään kävinkin jo pari putkiloa verta antamassa ja joku aamu paaston jälkeen loput kaksi. En nyt muista, mitä kaikkea minulta otetaan, mutta ainakin sokeri ja kilpirauhanen. Niistäkin tiedän tulokset tuolloin 21.5. olevalla käynnillä.

Näillä mennään taas tällä erää. Kaikkea sitä saakin kokeilla elämänsä aikana….