Haastattelua ja täydennyskoulutusta

Marraskuu alkaa olla loppusuoralla. Myös tällä erää kirjoittelen ADHD:sta.

Marraskuun alussa pääsin Radio Moreeniin puhumaan ADHD:sta. Onneksi sain etukäteen kysymyksiä, mistä voitaisiin haastattelijan kanssa jutella. Sain siten hieman mietittyä etukäteen vastauksia. Siitä huolimatta jännitti aika rutkasti!

Oli ehkä hieman semmoinen olo, että olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella tuon radion suhteen. Mutta toisaalta juuri sen takia ajattelin, että menen kokeilemaan tuota radiohaastattelua (kun kerran siihen oli mahdollisuus!). Vaikka lisä-maustetta toikin se, että kyseessä oli livenä vedettävä haastattelu! Ehkä juuri myös sen takia oli mahtavaa päästä tuota kokeilemaan!

Haastattelu löytyy täältä: Millaista on elämä ADHD:n kanssa? (Radio Moreeni)

Uskalsin kuunnella itsekin tuon haastattelun jälkikäteen. Tuntui lähinnä nololta kuunnella tuota, sillä tuntui ettei mun puheesta saa mitään selvää ja pompin asiasta toiseen. Jotenkin luontevampaa olla puhumassa ihmisten edessä. Voi olla, että olen vain turhan kriittinen itseäni kohtaan. Ja kuten jo todettua, oli ihan mahtavaa päästä tuota kokeilemaan! Tekemällä ja kokeilema sitä oppii.

Tässä kuussa meillä oli ADHD – liitto ry:n järjestämä kokemusosaajien täydennyskoulutusta Oulussa. Sisältönä meillä oli muun muassa esiintymistaitoja ja viikonlopulle piti tehdä viiden minuutin hissipuhe. Viiteen minuttiin todellakin mahtuu vähän asiaa! Lisäksi saimme nähdä viikonloppuna kolmet kokemuspuheenvuorot.

Koulutuksessa oli tietysti mukava nähdä jo vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos siis niin liitolle koulutuksesta ja kaikille mukana olleille! Minusta on ollut mukavaa, että liitto on järjestänyt mm. täydennyskoulutuksia ja muita tapahtumia – ainakin itse saan niistä todella paljon! Niin sisällöllisesti, kuin vertaistuellisesti!

 

Mind Pride ja ADHD-viikko

Syyskuussa ei tullut jostain syystä kirjoitettua yhtikäs mitään postausta. Korjaan siis asian heti näin lokakuun alkuun. Teen sen nyt aiheesta ADHD.

Olin kuun ensimmäisenä viikonloppuna ADHD – liiton kanssa vertaistoimijoiden (mm. ryhmien vetäjiä ja kokemusosaajat) kanssa tässä kuussa olevan kansainvälisen vertaistoimijoiden päivän etkoilla laivalla. Oli mahtavaa tavata jo vanhoja tuttuja, kuin tutustua uusiin ihmisiin. Nostimme maljan vertaistoimijuudelle ja puhuttiin aiheesta ”Myötätuntouupumus”, tärkeästä aiheesta siis! Risteilyn aikana halukkaat ehtivät käymään myös Tallinnassa, myös itse kävin hieman maissa kävelemässä.

Menossa olevalla viikolla (41) vietetään ADHD viikkoa. Mitä mainiointa viikkoa siis! Hieman osuvasti tällä viikolla oli keskiviikkona 10.10. Helsingissä Mind Pride. Tapahtumaa oli järjestämässä Suomen Mielenterveysseura ja Jenny+. Minä ja muutama muu oltiin myös mukana kulkueessa kävelemässä kylttien (ja vihreiden vaatteiden) kanssa. Halusimme osaltamme olla antamassa kasvoja tärkeälle asialle. Tapahtumassa kuvattiin Jenny+ – sarjaan materiaalia ja jakso tulee kuun lopulla. Katsottavahan se jakso sitten on! Minä kirjoitin omaan kylttiini lauseen: ”ADHD on mun supervoima!”. En yhtään muista, mistä sen lauseen olen joskus kuullut. Se lause on kuitenkin jäänyt mieleeni ja on aika osuva. Vaikka diagnoosiin kuinka kuuluisi haasteita ja on haastavia päiviä, on se myös supervoima. Se on voimavara ja täynnä positiivisia puolia. Ja loppujen lopuksi: olen vain ihminen, jonka elämää värittää tuo yksi nelikirjaiminen sana.

ADHD. Se, mikä toisinaan ärsyttää on se, miten asiasta heitetään hieman vitsiä, ei oteta tosissaan, käytetään adjektiivina kuvaamaan ihmistä, nähdään kasa ongelmia. Kun oikeastihan kaikki ADHD:t eivät ole niitä ”juoksen joka paikkaan, enkä koskaan pysähdy”. On tapauksia, joilla asia näkyy muunlaisena levottomuutena. Kuten ajatusten poukkoilevuutena Ja sama pätee myös siihen, että ei kaikki vilkkaat ole myöskään ADHD-ihmisiä. Mikä on juuri myös tätä, kun ei välttämättä oteta tosissaan: saatetaan kommentoida vaikkapa, että ”varmaan mullakin on ADHD, kun en aina jaksa keskittyä!”. Ja taas, ei näin! Ensinnäkin, kyllä ADHD – ihminen kykenee myös keskittymään. Etenkin kun asia kiinnostaa. Tai kun ADHD-ihminen saa flow-tilan päälle, voidaan puhua niin sanotusta ylikeskittymisestä. Ja varmasti monelle ihmisillä on hetkiä, jolloin ei jaksa keskittyä. Pelkkä ”joskus en jaksa keskittyä” ei kuitenkaan riitä diagnoosiin asti, lisäksi keskittymisen kanssa on oltava useammin ”kuin vähän joskus” ongelmia.

ADHD. Ei vain kasa haasteita, vaan myös paljon hyvää. Joustavuus, heittäytymiskyky. Olla rohkea, luova ja energinen. Omistaa rikkaan mielikuvituksen ja idearikkauden. Olla ylikeskittynyt ja aikaansaava. Tehokas. Iloinen. Oikeudenmukainen. On sinnikäs, empaattinen, utelias. ADHD on voimavara. Se on supervoima!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Helteinen heinäkuu

Huh hellettä sanon minä! Ainakin itselleni riittäisi pienempikin lämpötila näin kesäisin. Mikäs siinä, jos tykkää näin kuumista keleistä, hän nauttikoon siitä sitten.

Helteen lisäksi kuukausi on vierähtänyt todella nopeasti. Työkokeilupaikassa huhkimme hommia viime viikolla olleen tapahtuman parissa: tapahtuman etukäteis-asioita tehden ja itse tapahtuman pitäminen. Myös itse olin koko viikon tapahtumapaikalla mukana. Viikko meni todella nopeasti ja oli hyvin antoisa. Pääsin niin kokoamaan itse tapahtumaa paikan päällä pystyyn, neuvomaan ja opastamaan ihmisiä mistä löytyy mitäkin, olemaan keittiön puolella tiskaamassa astioita ja mitähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mutta sepäs minulle vain passaa paremmin, kuin hyvin – tehtävien monipuolisuus nimittäin! Ehdin viikon aikana myös saamaan koululle pingismailat ja –palloja! Niitä käytiin kysymässä ja vaikken itse löytänyt koulusta, seuraavana päivänä semmoiset saatiin, kuin saatiinkin! Toki myös vapaa-aikaa pystyin pitämään. Niinä hetkinä mm. kävin uimassa (uimaranta oli näköetäisyydellä koululta!), ihmetellä Siilinjärven keskustaa ja käydä Pirulaisen keikalla. Tuon tapahtuman ajan tuli nukuttua paikallisessa koulussa, missä myös pääosa muusta meidän tapahtuman asioista järjestettiin. Viikon aikana ehdittiin myös minun energian määrää ihmettelemään. Sattuneesta syystä itse en ole asiasta kovinkaan yllättynyt. Eiköhän tuo ole enemmänkin minun normaalitapa olla!

Innostuin tekemään vaihteeksi saippuaa. Tällä erää siitä tuli pihlajanmarja-suola. Suolaa en tosin ihan hirveää määrää laittanut. Mutta saapi nähdä millaiseksi tämä satsi muodostuu kypsyessään! Jäämme siis ihmettelemään asiaa!

Olen ehtinyt käydä myös keräämässä pienen määrän mustikoita ja vadelmia meidän lähimetsästä. Jos ehdin vielä käydä keräämässä lisää, hyvä niin. Jos en, mennään nykyisillä. Hieman ”kauhulla” odotan jo sitä, että mahdollisesti sieniä putkahtelee jossain vaiheessa metsään. Alkaa sekin hullutus sitten…

 

Kiireinen kesäkuu

Kun kesäkuusta kiireinen tuli. Hieman jopa yllättäen. Eipä silti, en valita. Nämä lauseet kuvaavat viime päiviäni aika hyvin.

Lähdetään liikkeelle kuitenkin toukokuun lopulta. Olin toukokuun lopulla vaiheeksi kokemusosaaja-keikalla, joka minulla kesti nelisen tuntia ja pääasiallinen asiointikieli oli englanti. Minusta näissä kokemusosaaja-keikoilla on se hauska puoli, etteivät ne ole oikeastaan koskaan olleet tyystin samanlaisia. Pääsee samalla näin ollen myös haastamaan itseään! Aiheeseen liittyen, postitse kolahti ADHD – liiton kokemustoimintaan liittyvää mainosläpysköjä. Kivaa, että on jotain yleistä lippulappusta tarjolla!

Puoluekokous oli Vantaalla 16.-17.6., jonne minä en tänä vuonna poikkeuksellisesti mennyt. Alun perin en edes hakenut kokousedustajan paikkaa ja ajattelin meneväni, jos edes menen, maksimissaan ”kokousturistiksi”. Ja niinhän sekin jäi lopulta tekemättä, kokousturisteilu nimittäin. Tavallaan olo oli samalla hieman haikeahko, mutta myös rentouttava. Kyllähän näitä tapahtumia tulee jatkossakin, joten eipä hätiä!

Turussa tuli myös piipahdettua eräänä kesäkuisena lauantaina. Puolisko kävi pelaamassa lautapelejä, kokeilin minäkin paria uutta peliä. Muutoin lueskelin kirjaa, rapsuttelin paria koiraa ja hengailin muuten vain.

Testimielessä pistin takapihalle kasvamaan perunan lisäksi salaattia, kesäkurpitsaa, punajuurta, persiljaa ja ruohosipulia. On minulla myös tomaatin ja chilin taimenet kasvamassa. Perunat ovat lähteneet kivasti kasvamaan ja ovatpa myös kesäkurpitsa tehnyt kukkia!

Päädyin hieman yllättäen aloittamaan työkokeilun. Aloitin kesäkuun alkuvaiheessa ja jatkan tätä elokuun puoliväliin saakka. Tässä työkokeilussa teen paljon toimistohommia ja pääpaino on heinäkuussa olevan tapahtuman auttamisessa. Pääsen kokeilemaan uutta aluevaltausta. Olen toki ollut tekemässä ja auttamassa ennenkin tapahtumissa, mutta kyllähän tämä on hieman eri näkövinkkelistä tehtävää työtä. Minua ei haittaa uuden oppiminen, päinvastoin! Samalla pääsee kokeilemaan niin etätyöntekoa, junalla (tai autolla) toimistolla käymistä ja mitä kaikkea. Ja näissäkin tulee hyvin kokeiltua ja opittua, miten oma persoona tehdä tätä työtä toimii: mikä asia minulla toimii ja miten toimii. Mikä on oma rytmi jne. Miten etätyöpäivinä aikataulutus toimii. Mikä on luontevin tapa tehdä asioita. Jännää!

Ps. Nokkosta on tullut kuivattua 11 purkin verran!

 

 

 

Ämpäri, nokkoset, hobitit

#äänityöttömälle  – ämpäri. Nokkosia. Taru Sormusten Herrasta. Niistä on toukokuu tehty.

 

#äänityöttömälle – ämpäri

Kuten alkuvuodesta kirjoitin, olin helmikuun alussa (2.2.2018) #äänityöttömälle – mielenilmauksessa Helsingissä. Josta mukaan matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri. Minä en ole koskaan, siis en koskaan (!), liikkunut ilmaisten ämpärien toivossa yhtikäs mihinkään. Nythän tuo ämpäri lähti hieman puolivahingossa matkaani. Mitään pitkää jonoa ämpäripisteelle ei ollut ja hieman vitsillä otin kyseisen ämpärin matkaani. Joskin totesin jossain kohtaa mielenilmausta seurassani olleelle Helille, että mitähän minä tuolla ämpärillä tekisin. Että ihanko totta minä kanniskelen sitä koko loppupäivän käsissäni, olin jäämässä mielenilmauksen jälkeen vielä Helsinkiin ja käymässä ennen iltakymmentä lähtevää junaa Tikkurilassakin Heurekassa. Kannettavahan se ämpäri kai on.

Lopulta saimme ajatuksen, että Heli vie ämpärin mukanaan Tampereelle (oli itse palaamassa yhteiskuljetuksessa Tampereelle mielenilmauksessa). Pistimme lopulta ämpärin hänen matkaansa ja taisin todeta vielä, että minulle on aika lailla sama, mitä kyseiselle ämpärille lopulta käy. Aikaa kuluu mielenilmauksesta. Mutta ämpäri pysyy liikkeessä!

Ämpäri seilasi omia reissujaan: se palautui kyllä ensin Tampereelle. Se päätyi Pälkäneelle. Se liikahti jossain vaiheessa Vantaalle. Se liikahti takaisin Pälkäneelle. Ja ties mitä kaikkien näiden liikkeiden välissä! Kunnes eräänä päivänä näin toukokuussa kävin Kehräsaaressa, jossa minua odotti totaalinen yllätys: #äänityöttömälle – ämpäri odotti minua Kehräsaaressa minun nimellä varustettuna! Jo on ollut ämpärillä seikkailut!

 

Nokkosia

Näin toukokuussa on taas alkanut se aika vuodesta, että olen aloittanut nokkosten keräämisen ja niiden säilömisen. Tämä taitaa olla nyt kolmas vuosi, kun kerään nokkosia. Olen varmaan 99 prosenttisesti kuivannut nokkosia ja sen prosentin verran pistänyt pakkaseen. Nyt päätin, että kuivaan kaikki keräämäni nokkoset, sillä niillä minulla näyttäisi olevan selkeästi eniten käyttöäkin. Olen aiempina vuosina keräillyt ja kuivanut mm. vadelmanlehtiä ja satunnaisesti jotain muuta. Mutta jotenkin aina päädyn käyttämään nimenomaan nokkosta.

Päätin myös, että pyrin keräämään tänä vuonna villivihanniksista/-yrteistä nimenomaan nokkosta. Olen käyttänyt nokkosta mm. saippuan teossa, juonut ”teenä”, pistänyt leipätaikinaan, kuin myös pizzapohjaan tai tuorepastataikinaan. Ohjeita ja käyttötarkoituksia on varmasti monia muitakin.

 

Taru Sormusten Herrasta

Tulin käyneeksi myös Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – näytelmä. Presidentinvaalien aikaan tuli jollain porukalla puheeksi ko. näytelmä ja miten se pitäisi päästä katsomaan, millainen show se oikein onkaan. Eräänä iltana minulle tulikin viestiä, että lähdenkö mukaan katsomaan ja kävisikö minulle 18.5. Ja niin minä päädyin kuin päädyinkin katsomaan höpöttejä Turkuun! En oikeastaan edes oikein tiennyt etukäteen mitä odottaa, vai odottaako mitään näytelmästä. Ehkä ainoa ajatus oli mielenkiinto siihen, miten 3 kirjaa saadaan sovitettua yhdeksi reilun neljän tunnin mittaiseksi näytelmäksi. Mitä otetaan mukaan, mitä jätetään pois. Miten lavasteet? Tai muut ratkaisut? Uhka vai mahdollisuus? Näistä oli etukäteinen ajatus näytelmästä. Ei kun kyytiin kohti Turkua ja n. neljäksi tunniksi kahdella väliajalla istumaan teatteriin!

Mitä sitten pidin? No. Ensinnäkin. Olipa kokemus!  Jos olet menossa vasta syksyllä katsomaan näytelmää, etkä halua minkäänlaista spoilaamista ja/tai mielipidettäni: lopeta lukeminen nyt! NYT!

Aika ei käynyt edes minulle pitkäksi, vaikka hieman kieltämättä kauhistelin itsekseni tuota aikaa. Plussaa pitää antaa ehdottomasti lavastuksesta, se oli oikeasti aivan huippu! Suhteessa niin huimaan lavastukseen Lukitari oli hieman huvittava tai vuorenpeikko… No, ei siitä sen enempää. Muuta kuin että suhteessa muuhun lavastukseen olivat ehkä hieman ”häh?” minulle. Puvustus taas oli jännä: siinä missä hobiteissa se tuntui olevan hyvinkin linjassa ajankuvaan, muutamassa muussa roolissa puvustus ei ollut ihan niin toimiva: turhan räikeää ja nykyaikaista minun makuun – ottaen huomion jälleen jo mainitsemani ajankuvan. Jännää hyvässä ja pahassa oli myös näyttelijätyö: plussaa saavat klonkku, pääosin hobitittai ne mustat ratsastajat! Kaikilla näyttelijöillä taas ei oikein mennyt mielestäni täysin nappiin suoritus. Esimerkiksi Galadrielin hahmo: näytelmässä Galadriel vaikutti minusta vähän turhan ”räjähdän nyt ja heti Frodolle” – vaikkei se niin pitäisi mennä! Gandalfista ja Arwen? Niin no, no niin, niin no. Gandalfin hahmoon olisin kaivannut ääneen ehkä enemmän voimaa ja/tai ”vanhuutta”. Arwenin hahmoon taas osin erilaista lempeyttä ja vähemmän ylimielisyyttä. Juoni hyppeli ajoin hassusti, kuten Klonkku näytelmässä.

Jos pitää pistää johonkin paremmuusjärjestykseen osiot, sanoisin että pidin eniten kolmannesta osiosta, toisena ykkösestä ja hännän huipulle jää kakkososa. Mutta kaiken kaikkeaan, oli silti ihan mielenkiintoista käydä katsomassa näytelmä. Kateeksi ei käy tuota neljäntunnin suoritusta. Tai se mitä jo mietin ennen esitystä: pakkohan jotain on jättää pois, kaikkea et vain voi saada yhteen illan esitykseen! Tai se mitä jo mainitsin: lavastus! Huippua!

Erikseen vielä mainitsen entit, jotka oli vaan niin symppiksiä, ettei tosikaan! Täytyy nyt toki myös ottaa huomioon, että olen lukenut koko Taru Sormusten Herrasta trilogian, katsonut elokuvat (pitkät ja lyhyet versiot), käynyt J.R.R. Tolkienin haudalla ja kuunnellut trilogian äänikirjana. Olisikin toisaalta jännää tietää, onko kokemus eri, kuin jos ei ole lukenut kirjoja läpi ja/tai katsonut elokuvia?

 

Lopuksi

Koska tajusin Taru Sormusten Herrasta olleen jo toinen vuosi putkeen, kun käyn Turussa saakka teatterissa (viime vuonna Tom Of Finland), voinen jo melkein puhua perinteestä! Ehkä pitää jäädä kuulolle, mitä Turku ensi vuonna tarjoaa. Ettei vain teatteri + Turku –perinne pääse ikävästi katkeamaan!

 

Minttusaippuaa ja kirjapalkintoa

Maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi. Vaikka vielä olisi lunta, vein näin huhtikuun alussa sukseni varastoon. Saahan ne sieltä vielä, jos jostain syystä tulisi mentyä vielä hiihtämään. Vaikka kyllähän sinänsä ajatus ”huhtikuu hiihdosta” kuulostaakin hauskalle! Olen joka tapauksessa käynyt edes kävelyillä. Jos ei nyt tule enää mentyä ladulle, niin toivottavasti jatkossakin on lumisia talvia, jotta hiihtämään taas pääsisi!

Aprillipäivänä innostuin tekemään saippuaa kuivatusta mintusta. Ensin tein kuivatusta mintusta ”minttuteetä”. Tähän ”minttuteehen” sekoitin lipeän. Pistin kaikkia aineksia sekoittaessani vielä lisäksi kuivattua minttua mukaan. Seuraavana päivänä pääsin jo kokeilemaan, onnistuiko saippua. Onnistuihan se! Nyt vain pitäisi odottaa toukokuun alkuun saippuan tekeytymistä. Jännää nähdä, muuttuko väri vielä tuosta nykyisestä.

Välillä olen osallistunut internetistä löytyviin arvontoihin ja joskus niistä jopa jotain voittanutkin. Viimeisin voittoni oli kirja, joka oli Juha Hurmeen Niemi. Ihan hauskaa voittaa tuommoinen kaunokirjallisuuden Finlandia – voittajan kirja! Kai tuon on voisi jossain vaiheessa lukea.

 

Hiihtoa ja punajuurisosekeittoa

Kävin tällä viikolla hiihtämässä kahdeksatta kertaa tälle talvelle. Välillä piti jäädä ladun viereen ihastelemaan kaunista talvimaisemaa! Ilmeisesti sports tracker – sovellus ei arvostanut kuvaus-hetkeäni, sillä se ei sitten mitannut koko matkaa. Mutta ihan sama, kivaa oli silti! (Oma arvioni hiihdon pituudelle on n. 6,5 – 7 km. Jos sillä on mitään merkitystä edes loppujen lopuksi.) Keli oli mainio ja fiilis hyvä! Olen positiivisesti yllättänyt itseni käyneeni jo nyt tuon kahdeksan kertaa hiihtämässä, pelkästään tänä talvena. Voi olla, että jollekin se ei ole kerta eikä mikään. Mutta minä en nyt edes halua verrata omaa saldoani kehenkään muuhun kuin itseeni. Joskaan, onko sillä määrälläkään mitään merkitystä? Mutta siinä mielessä saldo on ihan hyvä, sillä ennen tätä talvea olen käynyt tasan kaksi kertaa hiihtämässä peruskoulun jäljiltä. Molemmat kerrat vieläpä eri talvina. Joskohan sitä kohta olisi vielä ihan vaan laskematta kertoja ja ihan vaan hiihtäisi (omaa tahtiaan). Talvi! Mikä ihana tekosyy nauttia hiihtämisestä!

Ilmeisesti en ole ainoa, joka ei halaja Teerivuoren ladulle, jota kävin epätoivoisesti kokeilemassa kerran. Ladulle mentäessä jäin suustani kiinni erään rouvan kanssa, joka myös sanoi, ettei puolisonsa kanssa oikein innostu ko. ladusta. Juurikin sen mäkisyyden vuoksi. Ja että pulkkamäeksi olisi osuva kylläkin.

Olen välillä jäänyt miettimään, että missä on se kuuluisa laturaivo? En ymmärrä! Ainakaan itse en ole, ainakaan toistaiseksi, siihen törmännyt. Mikä on oikeasti ihan hyvä asia. Ilman tätä kuuluisaa laturaivoa jokaisella on kivempi mieli liikkua ladulla. Ainakin itse ajattelen, että kaikilla meillä on tilaa laduille, jokaisen omalla nopeudellaan ja tyylillään. Tietystihän tämä sama ajattelu pätee minun mielestäni mihin tahansa liikkumiseen, oli kyse hölkkäämisestä, uimisesta, hiihdosta, tanssista jne. Kaikilla pitäisikin olla oikeus liikkua juuri sellaisena kuin on ja siihen tahtiin, kuin itse kokee parhaakseen. Ei se liikkuminen katso kokoa, kuntoa, osaamista tai notkeutta.

(Olen välillä tuuminut, että joku ”Hitaat hiihtäjät ry” olisi ihan hauska ryhmä.)

Tein tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa ikinä itse punajuurisosekeittoa. Maukasta, joskin chilistä. En muistanut chilimausteen olleen… Chilistä. Noh, ei se mitään. En minä meinaan sitä tulisuutta pelkää. Tuli vain lähinnä hieman puskista se tulisuus, jonka olin päässyt unohtamaan. Pääasia kuitenkin oli, että maku oli noin yleisesti ottaen ihan kohdillaan omaan makuuni.

 

Vuosi 2018 lähtenyt käyntiin!

Vuosi 2018 on pyörähtänyt käyntiin jo tovi sitten. Heti alkuvuoteen on mahtunut asioita.

Kävin mm. tammikuussa kokemusosaajuus – keikalla Hämeenlinnassa. Oli todella antoisa tilaisuus! Itsestäni tuntui, että kiirehdin omassa puheenvuorossani, sain positiivista palautetta ja oli mahtavaa keskustelua! Kiitos siitä!

Tammikuussa käytiin myös presidentinvaalit. Tulos oli selvä heti ensimmäisellä kierroksella. Itse olisin kaivannut hieman pienempää väliä ykkösen ja toisen sijan välillä. Ja monelle lienee selvä, että itse äänesti Haavistoa. Vaalimökillä tuli taas muutama tunti seistyä ja kahvia keitettyä. Oli tuloksesta mitä mieltä tahansa olin sinänsä tyytyväinen, että puolueena olimme edes toisena! Sekään ei minusta täysin itsestään selvää ole.

Kolmas tammikuusta nostettava asia oli se, että tulipahan käytyä myös Tampereen Työväen teatterin Klubilla katsomassa ”Perjantai” – ohjelman livekuvauksia. Aiheena oli ”Syömään!”, jossa puhuttiin niin nyhtökaurasta, sirkkojen syönnistä, kuin dyykkaamisesta. Yleisöllekin tarjottiin maisteluun sirkkaa, pitihän sitä itsekin kokeilla!

Nyt helmikuu alussa kävin Helsingissä aktiivimallin vastaisessa mielenilmauksessa. Senaatintorilla oli monta muutakin ihmistä, hyvä niin! Olen niin sitä mieltä, että tämä eduskunnassa hyväksytty aktiivimalli on täysin pöyristyttävä, eikä aktivoi ihmisiä. Ei ihmisten tilannetta pitäisi kurjistaa!

Onpa tullut käytyä myös hiihtämässä, olen käynyt nyt neljä kertaa sitten peruskoulun!

En tiedä yhtään, kuinka monta kilometriä olen hiihtänyt. Noh, ehkä se kilometrimäärä ei ainakaan tässä vaiheessa ole se oleellisin asia. Tai se, että olen varmasti hieman hidas tai kömpelö suksien kanssa. Oleellisempaa minusta on nyt se, että edes yritän, nautin ja menen tasan sitä vauhtia, kuin menen. Ehkä ajan kanssa kömpelyyskin vähenee.

 

Vuosi 2017

Vuosi 2017 on lopuillaan. Mitä on jäänyt mieleeni tältä vuodelta? Sitä seuraavaksi hieman pohdin. Asiat eivät välttämättä ole täysin kronologisessa järjestyksessä ja voivat myös mennä hieman päällekkäin keskenään. Varmasti pohdinnoista unohtuu jotain, mutta jospa tässä nyt edes joitain muistaa mainita!

Kuntavaalit

Tänä vuonna oli kuntavaalit, joissa myös itse olin ensimmäistä kertaa ehdolla. Läpi en päässyt, enkä päässyt edes varavaltuutetuksi. Turha kokemus tämä ei silti ollut: tuli koettua millaista on olla ehdolla ja kuinka se eroaa siitä, että tekee toiselle kampanjaa. Ja vaaleja tulee aina uudestaan, jos vain yhtään innostaa lähteä uudelleen ehdolle. Aika näyttää.

Tom Of Finland – musikaali Turussa

Huhtikuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Tomppa – musikaali. Se oli samalla hyvä irtiotto arjesta. Musikaali oli viihdyttävä. Vähän puolivahingossa pääsin katsomaan samaisen musikaalin myös myöhemmin Tampereen teatterikesässä: olin juuri mustikoita poimimassa, kun sain puhelun eräältä kaveriltani, joka tarjosi minulle seuraansa ja ylimääräistä lippua katsomaan Tomppaa (joka oli vierailevana esityksenä teatterikesässä). Mikäs siinä!

Sienien keruu (myös muille asti)

Sieniä tuli kerättyä ihan mukavasti. Jopa sen verran, että niitä sai jaella myös eteenpäin. Se ei minua oikeastaan edes haittaa. Sienien kerääminen on mukavaa puuhaa ja metsässä oleminen se vasta on ihan mahtavaa. Ja jos itseltäni jää yli sieniä, miksen tarjoaisi niitä eteenpäin?

Huippuvuoret

Elokuun lopulla tuli käytyä viikon verran Huippuvuorilla. Taisin jo aiemminkin sanoa sitä, etten ole oikeastaan koskaan edes ajatellut käyväni ko. paikassa. Mutta lentoliput tuli hankittua ja reissua koettua. Paljon tuli nähtyä ja koettua ja varmasti vielä olisi nähtävääkin! Kiitos niin matkaseuralle, kuin matkaan yllyttäjälle!

Museokortti-kohteita mm. Turku, Kotka, Hämeenlinna, Jyväskylä, Mänttä – Vilppula

Koska puoliskokin hankki jossain vaiheessa Museokortin, olemme käyneet myös yhdessä Museokortti – kohteissa. Joko samalla jo jossain kaupungissa/kaupungin lähellä ollessamme. Tai menneet erikseen tekemään kierroksen kohteeseen.

Saippuakursseja

Saippuakursseja on tänäkin vuonna tullut pidettyä. Niitä on ollut ihan mukava pitää ja näkee ihmisten tekemisen ja onnistumisen iloja. Tai se, miten moni huomaa sen, ettei se lipeä (oikein käytettynä) ihan niin pelottava juttu ole.

Kokemustoiminta: kehittäjä – vaikuttaja kurssi Jyväskylässä

Lokakuussa kävin Jyväskylässä kokemustoiminnan kehittäjä – vaikuttaja – kurssilla. Oli mielenkiintoista kuulla Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin mallista (8 kk koulutus, työ sairaanhoitopiirillä jne), tavata muita kokemustoimijoita ja toki kouluttautua samalla. Kyllä nämä kurssit ja koulutukset antavat lisää eväitä kokemustoimintaan!

Muotialan listoille

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi otettua yhteyttä Muotialan asuin- ja toimintakeskukselle. Ja pääsin myös heidän listoilleen kokemusosaajaksi. Heillä nimi vaihtuu 1.2.2018 Mielen ry:ksi. Joka tapauksessa. Nyt minua voi siis kysellä keikoille niin minulta suoraan, kuin ADHD liito, kuin myös Muotialan kautta! Muistakaa myös käydä tykkäämässä FaceBookissa minun kokemusosaaja – sivusta!

FaceBook

Muotiala

ADHD-liitto ry

2 vuotta ilman masennuslääkitystä

Nopeasti se aika kuluu. Sillä toden totta: näin joulukuussa tuli täyteen jo 2 vuotta ilman masennuslääkitystä. Ei ole jäänyt kauhea ikävä masennusta. Vaikka paljon se opettikin, tuli käsiteltyä monia asioita ja siltä tieltä tietysti jäi käteen ADHD diagnoosi. Mielenterveyden kanssa kamppaileville (sekä heidän läheisilleen) ihan hurjasti voimia!

Nissanilla Jyväskylään

Historian kirjat ovat sekaisin. Hyvällä tavalla! Koska meidän Nissan Leafilla ei olla päästy sukuloimaan Jyväskylään, olemme menneet Tampere – Jyväskylä väliä junalla. Tämä ei tietysti itsessään ole ollut mikään ongelma sinänsä. Minulla ei todellakaan ole mitään julkisilla liikkumista mitään vastaan! Pikemminkin ihan mielelläni niillä liikun. Mutta tosiaan: emme ole päässeet meidän sähköautolla Jyväskylään. Nyt siihen on tullut muutos, sillä Orituvalle ja Patalahteen on ilmestynyt jokin aika sitten pikalaturit! Tämä siis todellakin tarkoittaa sitä, että myös meidän autolla pääsee todellakin Jyväskylään! Tämän välin olemmekin juuri äskettäin käyneet jo kokeilemassakin.

Vielä lopuksi…

Ensi vuotta odotellessa, mitä se tuo tullessaan! Ainakin presidentinvaalit ovat tulossa! Ja ennen kaikkea: mukavaa tulevaa vuotta teille kaikille!