Roskien keräämisestä

Huhtikuu oli tehty roskien keräämisestä. Ainakin siltä tuntuu. Laskin, että olin kerännyt 11.-28.4. välisenä aikana yhteensä 7 muovipussillista roskia meidän lähitienoolta, pääasiassa metsästä. Seitsemän muovipussillista! Ja tiedän, että en ole edes ainoa, joka on lähitienoolta roskia kerännyt. Eräällä kerralla tuli myös toinen roskien noukkija vastaan. Eikä hänelläkään mukana ollut pussi täynnä roskia ollut ensimmäinen pussillinen. Mitä kaikkea mukaan on tarttunut? Esimerkiksi kengänpohjia, tupakantumppeja, tupakka-askeja, karkkikääreitä, lasinsiruja, naruja ja köydenpätkiä, rikkinäisiä leluja ja ämpäreitä, rikkinäistä lyhtyä, tölkkejä, pulloja ja metalliputkea. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Myönnän joskus ajatelleeni, onko tässä roskien keräämisessä mitään järkeä, kun taas pian siellä luonnossa on uudestaan roskia. Sitten se näkyy toisaalta pakottaa minut jatkamaan roskien keräämiseen kerta toisensa jälkeen. En vain halua, että luonto olisi yleinen roskis, jonka voimme hukuttaa jätteisiin. Josta pahimmillaan kärsimme kaikki. En halua, että lapset ja eläimet satuttavat itsensä vaikkapa niihin lasinsiruihin. Ja mieluusti kerään marjat ja sienet puhtaasta ympäristöstä. Roskien keruu onkin yksi tapa minulla huolehtia luonnosta.

En jaksa ymmärtää, mikä välinpitämättömyys saa ihmiset roskaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos jaksat käydä ostamassa suklaapatukan ja kantaa sen taskussa, sekä syödä matkalla, jaksat myös kantaa kääreen lähimmälle roskikselle tai kotiin saakka. Roskat eivät yksinkertaisesti kuulu luontoon!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *