Teatteria, terveystarkastusta ja maketti!

Tässä kuussa olen käynyt niin teatterissa, kuin työttömien terveystarkastuksessa.

Teatterissa kävin ensin katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa pienellä näyttämöllä ”Supernaiivi” – esityksen. Minulla ei ollut ihan hurjia odotuksia esitystä kohtaa, vaikka kirjan olenkin lukenut (Erlend Loe: Supernaiivi). Ja koska kirjan lukemisesta on jo tovi jos toinen, en ajatellut edes verrata kirjaa ja esitystä keskenään. Vaikka toisaalta ajattelenkin, että esitysten ei totisesti tarvitse olla (liian) yksi yhteen kirjojen kanssa. Ihan puhtaasti mielenkiinnosta ajattelin mennä tuon katsomaan, miten esitys toimii. Mitäpä pidin esityksestä? No, esitys oli perus-ok/perus-hyvä. Pidin ehkä enemmän toisesta puoliajasta enemmän, kuin ensimmäisestä. Eniten tykkäsin ”lapsen” kanssa käytävistä keskusteluista. Plussaa annan myös siitä, miten valo/- kuvatekniikkaa oli käytetty hyödyksi. Eikä käy kateeksi, miten nopeasti piti esiintyjien vaihtaa roolista toiseen. Ihan tarpeeksi tuolla sai myös hekotella esitykselle. En tiedä muistanko mitään enää toukokuussa esityksestä – toisaalta en muista läheskään kaikista näkemistäni esityksistä juurikaan. Joten se siitä. Muistan tai en, ihan mieluusti käyn kuitenkin esityksiä katsomassa. Enemmän silti voisi harmittaa, ettei tullut käytyä, oli esitys millainen tahansa.

Toinen teatteri-reissu olikin ihan täällä Tampereella. Kävin katsomassa Tampereen Teatterissa ”Sademies”-esitystä. En muista, että olisin aiemmin nähnyt edes elokuva-versiota tuosta. Tai jos olenkin, olen ainakin aika lahjakkaasti sen unohtanut. On varmaan aina ihan tilanteesta riippuen hyvä, tietääkö mitään esityksestä ja tarinasta vai ei. Vaikka varmasti siinäkin on aina omat riskinsä. Tähän väliin haluan vielä sanoa, että täytyy muistaa, että esityksessä esitetty autistinen henkilö on vain ja ainoastaan yhden tyylinen autisti. Vain tämän yhden roolihenkilön perusteella ei voi missään nimessä sanoa, että tuntisi koko kirjon. Mutta itse esitykseen. En yhtään ihmettele, miksi niin moni tuttuni joka on esityksen nähnyt, kehuu esitystä. Myös itse jaan tämän tunteen. Esitys oli mainio! Vaikka esitys olikin päänäyttämöllä, ei se ollut minusta huono ratkaisu. Itse koin, että esitys jaksoi hyvin kantaa ko. näyttämöllä. Ja vaikka istuinkin parvella, sieltä näkyi riittävän hyvin. Erityisen paljon pidin Risto Korhosen roolista Raymondina. Esitys oli molemmilla puoliajoilla tasaisen hyvä ja aika meni nopeasti, eikä tarvinnut kertaakaan miettiä paljonko kello on.

Kolmas kerta teatterissa olikin sitten hieman ekstemporee reissu. Kävin katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa ”Billy Elliot” – esityksen. Olin kyllä joskus harkinnut käyväni katsomassa tuon, mutta lippu aina hankkimatta. Olen TTT:n sähköpostilistalla ja eräs päivä sieltä tupsahtikin sähköpostia, että saisi tietylle päivälle koodilla liput puoleen hintaan. Joten suorastaan pakkohan tämä tarjous oli käyttää! Ja hyvä niin, että menin, näin ja vaikutuin! Tämän(kään) esityksen kohdalla en yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Kävi vielä sinänsä hauska sattuma, että samana iltana oli uuden pääosa-Billyn enskari-ilta! Hyvin meni uudella Billy-pojalla! Vaikka tämä musikaali kestikin väliaikoineen lähemmäs kolmea tuntia, ei aika tuntunut pitkältä katsomossa. Samoin molemmat puoliajat olivat tasaisen hyviä. Esitys herätti paljon ajatuksia ja tunteita – hyvä niin. Helposti herkistyville: nenäliina tai pari mukaan! Harvemmin istun teatterissa, jonka lopussa yleisö nousee seisomaan aplodien kanssa.

Kuun alkupuolella tuli käytyä työttömien terveystarkastuksessa. Ei sillä, että minulla olisi välttämättä ollut mitään sen suurempaa syytä käydä siellä. Kiva tuo oli nyt kuitenkin hyödyntää, kun tämmöinen palvelu on olemassa. Samalla tuon voisi ajatella ennaltaehkäisynä; mitäpä jos jotain olisinkin tai jotain olisikin huomattu ja täten oltaisiin voitu puuttua asioihin jo aiemmin. Vaikka paikka oli hieman haastava löytää (en juurikaan tuntenut aluetta jne), koin itse palvelun todella miellyttävänä. Vastaanotto oli lämmin, ajatuksiani kuunneltiin ja huomioitiin, mitään ei tuputettu jne. Vaikka samalla voitiin käydä keskustelua, se ei ollut syyttelevään sävyyn vaan asiallista. Juuri semmoista, mitä toivoisin olevan myös terveysasemilla. En tietenkään tarkoita, että aina ja kaikkialla terveysasemilla vastaanotto olisi huonoa ja negatiivista. Ja tietysti pitää ottaa nyt huomioon, että kävin työttömien terveystarkastuksessa ensimmäistä kertaa. Jotenkin silti jäi juuri tuo jo hetki sitten mainitsemani olo: tämmöistä tämän palvelun pitäisi olla kaikkialla!

Ehdin käväistä myös katsomassa Tampere Talolla makettia! Vielä pitäisi jaksaa odotella, että ihan oikea ratikka aloittaa liikennöinnin. Mutta oli se kuulkaas silti hieno vehje!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *