Ämpäri, nokkoset, hobitit

#äänityöttömälle  – ämpäri. Nokkosia. Taru Sormusten Herrasta. Niistä on toukokuu tehty.

 

#äänityöttömälle – ämpäri

Kuten alkuvuodesta kirjoitin, olin helmikuun alussa (2.2.2018) #äänityöttömälle – mielenilmauksessa Helsingissä. Josta mukaan matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri. Minä en ole koskaan, siis en koskaan (!), liikkunut ilmaisten ämpärien toivossa yhtikäs mihinkään. Nythän tuo ämpäri lähti hieman puolivahingossa matkaani. Mitään pitkää jonoa ämpäripisteelle ei ollut ja hieman vitsillä otin kyseisen ämpärin matkaani. Joskin totesin jossain kohtaa mielenilmausta seurassani olleelle Helille, että mitähän minä tuolla ämpärillä tekisin. Että ihanko totta minä kanniskelen sitä koko loppupäivän käsissäni, olin jäämässä mielenilmauksen jälkeen vielä Helsinkiin ja käymässä ennen iltakymmentä lähtevää junaa Tikkurilassakin Heurekassa. Kannettavahan se ämpäri kai on.

Lopulta saimme ajatuksen, että Heli vie ämpärin mukanaan Tampereelle (oli itse palaamassa yhteiskuljetuksessa Tampereelle mielenilmauksessa). Pistimme lopulta ämpärin hänen matkaansa ja taisin todeta vielä, että minulle on aika lailla sama, mitä kyseiselle ämpärille lopulta käy. Aikaa kuluu mielenilmauksesta. Mutta ämpäri pysyy liikkeessä!

Ämpäri seilasi omia reissujaan: se palautui kyllä ensin Tampereelle. Se päätyi Pälkäneelle. Se liikahti jossain vaiheessa Vantaalle. Se liikahti takaisin Pälkäneelle. Ja ties mitä kaikkien näiden liikkeiden välissä! Kunnes eräänä päivänä näin toukokuussa kävin Kehräsaaressa, jossa minua odotti totaalinen yllätys: #äänityöttömälle – ämpäri odotti minua Kehräsaaressa minun nimellä varustettuna! Jo on ollut ämpärillä seikkailut!

 

Nokkosia

Näin toukokuussa on taas alkanut se aika vuodesta, että olen aloittanut nokkosten keräämisen ja niiden säilömisen. Tämä taitaa olla nyt kolmas vuosi, kun kerään nokkosia. Olen varmaan 99 prosenttisesti kuivannut nokkosia ja sen prosentin verran pistänyt pakkaseen. Nyt päätin, että kuivaan kaikki keräämäni nokkoset, sillä niillä minulla näyttäisi olevan selkeästi eniten käyttöäkin. Olen aiempina vuosina keräillyt ja kuivanut mm. vadelmanlehtiä ja satunnaisesti jotain muuta. Mutta jotenkin aina päädyn käyttämään nimenomaan nokkosta.

Päätin myös, että pyrin keräämään tänä vuonna villivihanniksista/-yrteistä nimenomaan nokkosta. Olen käyttänyt nokkosta mm. saippuan teossa, juonut ”teenä”, pistänyt leipätaikinaan, kuin myös pizzapohjaan tai tuorepastataikinaan. Ohjeita ja käyttötarkoituksia on varmasti monia muitakin.

 

Taru Sormusten Herrasta

Tulin käyneeksi myös Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – näytelmä. Presidentinvaalien aikaan tuli jollain porukalla puheeksi ko. näytelmä ja miten se pitäisi päästä katsomaan, millainen show se oikein onkaan. Eräänä iltana minulle tulikin viestiä, että lähdenkö mukaan katsomaan ja kävisikö minulle 18.5. Ja niin minä päädyin kuin päädyinkin katsomaan höpöttejä Turkuun! En oikeastaan edes oikein tiennyt etukäteen mitä odottaa, vai odottaako mitään näytelmästä. Ehkä ainoa ajatus oli mielenkiinto siihen, miten 3 kirjaa saadaan sovitettua yhdeksi reilun neljän tunnin mittaiseksi näytelmäksi. Mitä otetaan mukaan, mitä jätetään pois. Miten lavasteet? Tai muut ratkaisut? Uhka vai mahdollisuus? Näistä oli etukäteinen ajatus näytelmästä. Ei kun kyytiin kohti Turkua ja n. neljäksi tunniksi kahdella väliajalla istumaan teatteriin!

Mitä sitten pidin? No. Ensinnäkin. Olipa kokemus!  Jos olet menossa vasta syksyllä katsomaan näytelmää, etkä halua minkäänlaista spoilaamista ja/tai mielipidettäni: lopeta lukeminen nyt! NYT!

Aika ei käynyt edes minulle pitkäksi, vaikka hieman kieltämättä kauhistelin itsekseni tuota aikaa. Plussaa pitää antaa ehdottomasti lavastuksesta, se oli oikeasti aivan huippu! Suhteessa niin huimaan lavastukseen Lukitari oli hieman huvittava tai vuorenpeikko… No, ei siitä sen enempää. Muuta kuin että suhteessa muuhun lavastukseen olivat ehkä hieman ”häh?” minulle. Puvustus taas oli jännä: siinä missä hobiteissa se tuntui olevan hyvinkin linjassa ajankuvaan, muutamassa muussa roolissa puvustus ei ollut ihan niin toimiva: turhan räikeää ja nykyaikaista minun makuun – ottaen huomion jälleen jo mainitsemani ajankuvan. Jännää hyvässä ja pahassa oli myös näyttelijätyö: plussaa saavat klonkku, pääosin hobitittai ne mustat ratsastajat! Kaikilla näyttelijöillä taas ei oikein mennyt mielestäni täysin nappiin suoritus. Esimerkiksi Galadrielin hahmo: näytelmässä Galadriel vaikutti minusta vähän turhan ”räjähdän nyt ja heti Frodolle” – vaikkei se niin pitäisi mennä! Gandalfista ja Arwen? Niin no, no niin, niin no. Gandalfin hahmoon olisin kaivannut ääneen ehkä enemmän voimaa ja/tai ”vanhuutta”. Arwenin hahmoon taas osin erilaista lempeyttä ja vähemmän ylimielisyyttä. Juoni hyppeli ajoin hassusti, kuten Klonkku näytelmässä.

Jos pitää pistää johonkin paremmuusjärjestykseen osiot, sanoisin että pidin eniten kolmannesta osiosta, toisena ykkösestä ja hännän huipulle jää kakkososa. Mutta kaiken kaikkeaan, oli silti ihan mielenkiintoista käydä katsomassa näytelmä. Kateeksi ei käy tuota neljäntunnin suoritusta. Tai se mitä jo mietin ennen esitystä: pakkohan jotain on jättää pois, kaikkea et vain voi saada yhteen illan esitykseen! Tai se mitä jo mainitsin: lavastus! Huippua!

Erikseen vielä mainitsen entit, jotka oli vaan niin symppiksiä, ettei tosikaan! Täytyy nyt toki myös ottaa huomioon, että olen lukenut koko Taru Sormusten Herrasta trilogian, katsonut elokuvat (pitkät ja lyhyet versiot), käynyt J.R.R. Tolkienin haudalla ja kuunnellut trilogian äänikirjana. Olisikin toisaalta jännää tietää, onko kokemus eri, kuin jos ei ole lukenut kirjoja läpi ja/tai katsonut elokuvia?

 

Lopuksi

Koska tajusin Taru Sormusten Herrasta olleen jo toinen vuosi putkeen, kun käyn Turussa saakka teatterissa (viime vuonna Tom Of Finland), voinen jo melkein puhua perinteestä! Ehkä pitää jäädä kuulolle, mitä Turku ensi vuonna tarjoaa. Ettei vain teatteri + Turku –perinne pääse ikävästi katkeamaan!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *