Musiikin voima

En ehkä kestä: musta on tullu masennuksen jälkeen hirveen herkkis! Tai ainakin joskus siltä tuntuu.

Mulla on meinaan nyt joku TOP3 biisilista, jotka ovat jossain tilanteessa saanut mut melkein itkemään tai jopa itkemään.

Se on tämmönen:

1) Jarkko Martikainen: Kaikki me kuolemme pian

Olin keikalla samoihin aikoihin kun itsemurhaa olin pyöritelly päässä ja sitte ku biisi jyrähti soimaan. Oli pikkasen vaikeuksia pysyä kuosissa keikalla. Kotimatka oli pahinta ikinä keikalta.

Ei sillä, olen aina tykännyt tuosta biisistä. Olen myös jo aikoja sitten päättänyt, että sitte ku mä joskus kuolen, mun hautajaisissa pitää soittaa tuo biisi.

2) CMX: Taistele

Olin juuri aloittanut hölkkäilyn, masis vielä päällä (kuten oli yllä olevan biisinkin aikana). Olin hölkkäämässä kotiapäin, hyvä juoksu-flow päällä. Olin yhden mäen kohdalla ja tää biisi rupes soimaan. Kaikki se paha olo ja ahdistus rupes purkautumaan pois. Oli tosi jännä: kun tämmönen ylipainonen tyyppi hölkkää ihan tosissaan ja sitte sisällä hurja myllerrys käynnissä. Lopputulos oli kuitenkin se, että oli tosi vapauttavaa ja mahtava olo. Semmoinen tosi voimaannuttava.

3) Tommy Lindgren: Horisontin taakse

Tämä menee sarjaan, mitä ihmettä! Musiikkimakuni tietäen tää pääsi yllättämään ihan puskista, en oo esim. Don Johnson Big Bandiä kuunnellu ikinä. Lindgreniin artistina tutustuin vasta Ricky Tic Big Band & Julkinen sana kautta, johon tykästyin Tuomon kautta. No, Lindgreniltä juuri ilmestyi suomenkielinen levy, mitä kuuntelin Spotifyn kautta. Levyllä on tuo biisi. Se. Vain. Kolahti.

Yhteenveto
Olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että musiikilla voi olla iso merkittävä voima ihmisen elämässä. Se saa liikuttaa, vihastuttaa, ärsyttää, tuoda uusia ajatuksia, vaikuttaa, oikeastaan mitä tahansa. Juurikin se, millainen voima musiikilla on ja voi olla. Etenkin itselleni se on ollut hurjan kantava voima. Musiikin avulla olen voinut käsitellä oloani, tunteitani. Iloa, surua, kipua, ahdistusta.

Se, että mulla on nyt joku TOP3 lista, mitkä ovat (lähes) itkettäneet, ei voi toisaalta olla mitään pahaa. Jos tekisin jotain muuta listaa vaikkapa masiksen tienoilta, lisää biisejä löytyy, jotka jollain tavalla liittyy tuohon menneeseen olotilaan. Ne ovat semmosia biisejä, joiden kautta tavalla tai toisella kävin läpi tuskaani. Vaikka omasta mielestäni minulla on ollut oikeastaan aina musiikkimaku lähinnä punk-rock-rockpop-hevihkö lajeissa, on aina mukaan mahtunut myös poikkeuksia sääntöön. Masiksen aikana opin toisaalta pitämään Stam1nasta, jota en aiemmin oikein aiemmin… No. Kuunnellut. Vaikka se teoriassa onkin kuullut pitämääni musiikkilajeihin. Noin muutoin olen huomannut, mitä että musiikkimakuni on laajentunut jonkin verran. On tietenkin päiviä, jolloin saatan kuunnella tiettyä musiikkityyliä. Toisinaan menee hyvinkin sekalaisesti moni. Mutta jännää on se, että olen vasta viime aikoina enemmän tiedostamaan omaa herkkyyttäni ja olemaan itselleni ehkä hitusen armollisempi. Mitäpä sitten, vaikka parkuisin jonkin biisin sanotusten, melodian tms vuoksi? Musiikki saa herättää fiiliksiä. Sen kautta on luvallista tuntea ja kokea, voimaantua. Olla taas ehjempi, hitusen vahvempi.

Musiikki on kantava voima. Nautitaan musiikista!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *