Hattivattia

Tiedän, tiedän… Edellisestä kirjoituksestani tänne on todellakin aikaa. Olisiko n. kuukauden verran? Todennäköisesti.

Hölkkäämistä olen edelleen jatkanut. Matkani ovat vakiintuneet n.5-8 km välille. Ajoittain hölkkä vain kulkee itsestään, sitten ei niin ollenkaan ja sitten on vähän siltä väliltä. Tänään heitin n.8,5 km pätkän ja se meni… Noh, siltä väliltä. Kyllä sitä silti hieman itseään ruoskii, jos meinaa aivan kevyesti mennä. Vaikka kai sen pitäisi olla pääasia, että edes yrittää. Edelleen itseäni häiritsee todella paljon oma hitauteni. Tuntuu, etten saa ollenkaan vauhtia lisää =(

Mieli taas vaihtelee. On päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan ihan ok. Seuraavat päivät taas kun voi olla niiin täyttä mustaa, että ei tosikaan. Nyt viimeiset pari päivää olo ollut hieman harmaa. Vaikka ei ihan niin kaaottinen olo, muttei mikään aurinkoinenkaan. Oikeastaan mä olen viimeiset kolme viikkoa odottanut aina seuraavaa psykologi – aikaani todella paljon. Siitäkin huolimatta, että eräskin kerta en aikani lopulla kyennyt kuin itkemään pahaa oloani. Mikä on toisaalta saavutus, sillä pitkän aikaan en ollut kyennyt edes itkemään vaikka mieli olisikin tehnyt. Pakko todeta se, että psykologini on aivan mahtava! Hänen luonanán koen pystyneeni puhumaan ihan oikeasti asioista niiden oikeilla nimillä ja olen saanut/voinut näyttää kaikki olotilat: hymystä itkuun, sekä niin ärtyneisyyttä kuin raivoa. Myönnän myös odottavani jo seuraavaa lääkäri – aikaanikin, jonne on vielä n.1,5 viikkoa. Kerran olemme hänen kanssaan tässä välissä puhuneet puhelimessa, kun uusin B – lausuntoani. Se kirjoitettiin samantien vuoden loppuun toistaiseksi – olevaksi. Mutta kaippa sen voi perua, jos satun kouluun menemään… Ja kyllä, minusta tuntuu että minulla on käynyt hyvä tuuri myös lääkärin kanssa!

Kuukauteen on toki mahtunut muutakin. Olen paljon (siis oikeasti paljon!) kutonut: on tullut tehtyä niin pipoja, kuin myös villasukkia. Sitten neulomisen lisäksi miekkosen työt ovat alkaneet. Tämän lisäksi hän päätyi allekirjoittamaan työnohessa tehtävää oppisopimuskoulutusta, joka alkaa jo tässä kuussa. Hänestä valmistunee n. parissa vuodessa datanomi. Eikä suinkaan tässä ole ihan kaikki: viikko sitten suunnilleen minulle ilmestyi oikeaan olkavarteen Hattivatti – tautointi. Olihan minulla visio kuvasta ja paikasta ollut jo jonkin aikaa, mutten ollut saanut aikaan varailla aikaa. Kunnes viime viikolla kävelin yhden liikkeen ohi ja astuin sisään kysyäkseni aikaa. Aika järjestyi heti ja lopulta siis astuin ulos liikkeestä uuden kuvan kanssa! Ihan hyvin tuo on jo parantunut viikon sisällä. Hyvä niin. Alkoi kyllä houkuttaa samantien vielä kolmannen kuvan hakkauttaminen. Se olisi Nuuskamuikkunen etupuolelleni. Mutta ehkäpä en ihan samalla sekunnilla ole sitä vielä itselleni hankkimassa! Ja joo, kahdelle keikallekin ensi kuun alkuun olen hankkinut itselleni liput tänne Tampereelle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *