Aihearkisto: Matkustus

Maalis-toukokuu

Hupsista, on taas kulunut todella kauan edellisestä päivityksestä. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein kuluu? Olenko todellakin viimeksi helmikuussa jotain kirjoitellut? Katsotaas mitä tässä on tapahtunu.

Maaliskuussa aloitin tosiaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työpaikka pysyi samana, missä olen jo ehtinyt olemaan. Mutta nyt vain työsuhde muuttui sijaisuudesta toistaiseksi olevaan.

Maaliskuussa käväisin Keskustorilla näyttämässä tukeni Ukrainalle sotaa vastaan. Maaliskuussa tuli käytyä Tampereen teatterissa katsomassa parin kaverin kanssa ”Kotiopettajattaren romaani” – näytelmää.

Puoliskon kanssa käytiin eräs päivä samassa kuussa Tuurin kyläkaupassa, ihan vain sillä tekosyyllä, että haluttiin kokeilla, paljonko meidän nykyisellä sähköautolla jää akkua jäljelle, kun päästään perille.

Maaliskuussa tuli käytyä Tesoman pihasta hakemassa ensimmäistä kertaa hatsapuria, jolloin kärryllä oli niitä myymässä Haapasalon Ville. Olihan se (hatsapuri siis) hyvin juustoista…

Huhtikuu alkoi minulla Jyväskylän reissulla. Olin kokemustoimijoiden jatkokoulutuksessa. Oli mukavaa nähdä vanhoja ja uusia tuttuja!

Myös huhtikuussa olin Tampereen teatterissa, tällä erää toisen tuttuni kanssa kävimme katsomassa ”Saatana saapuu Moskovaan” – esitystä.

Pääsiäisen aikaan kävimme puolison kanssa loma-reissulla, meidän reittinä oli Pori-Rauma-Naantali-Turku. Nukuimme ensin yhden yön Porissa. Kiertelimme iltapäivää-iltaa Porissa. Seuraavana aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Raumalla, jossa pääasiallinen kiertely oli vanhaa Raumaa. Raumalta lähdimme liikkeelle Naantalin pikapyrähdyksen jälkeen Turkuun, jossa olimme kaksi yötä. Turussa kävimme mm. Kappas kakkaa – näyttelyssä ja testaamassa funikulaarin (joka jopa toimi!) yleisen kiertelyn lomassa.

Huhtikuussa aloittelin taas roskien keräämistä, en voi ehkä lopettaa ihmettelemästä, kuinka paljon sitä vaan löytyy ja löytyy!

Jossain vaiheessa tuli löydettyä myös tietä uimahallille… Niin ja tuli hankittua uusi sähköpyörä! Ja katsomassa Yle Perjantai-lähetystä.

Toukokuussa(kin) on tullut ulkoiltua ja käytyä uimassa, sekä käytyä pitkästä aikaa rekossa. Myös grillailukausi tuli korkattua tässä kuussa. Käväisin myös kurkkaamassa Ukraina Taloa, missä se sijaitsee ja millainen se onkaan.

Myös tässä kuussa tuli käytyä reissussa, etenkin kun molemmilla alkoi juuri kesäloma. Molemmat pidetään nyt viikon verran lomaa ja myöhemmin pidetään pari viikkoa. Nyt kävimme parin yön verran Helsingissä, jossa käytiin testaamassa Helka hotellia. Hotellin ylimmässä kerroksessa oli joissain huoneissa purkutaidevaltauksia. Ja meidän huoneen teemana oli ”The World of Tom”, jonka teeman oltiin itse valittu. Parin päivän aikana tuli käytyä museoissa, Maailma kylässä festivaaleilla Mahdollisuuksien torilla (jossa mm. liityin vihdoin ja viimein Suomen luonnonsuojeluliittoon), nähtiin yhtä tuttua, pikaisesti Hietaniemen hautausmaalla ja ja ja… Vähän kaikkea siis!

 

Joulukuu ja pian vaihtuva vuosi

Jotenkin tuntuu, että kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Toisaalta sama tuntuu kuluneen vuoden osalta. Mutta aloitetaanpa joulukuusta.

Vaikken miellä itseäni kovinkaan jouluiseksi ihmiseksi, kävin hankkimassa Ratinassa Hope ry:n joulupuusta joululahjatoiveen ja toteutin sen. Koska miksipä ei, jos minulla kerran on mahdollisuus tähän.

Tässä kuussa sain myös kolmannen korona rokotteen kuun puolen välin paikkeilla. Onpahan nyt pistelty olkavarteen lisää tehostetta.

Meidän Nissan Leaf (jota myös Smurffiinaksi kutsumme) saapui tässä kuussa. Milteinpä heti siitä lähdimme käymään vanhempieni luona ajelulla. Hyvinhän tuolla taittui matka, eikä tarvinnut latailla matkan aikana niin paljoa, kuin edellisellä Leafilla.

Teatterissakin on tullut käytyä (koronapassin turvin). Ensin kävimme kaverin kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa, vihdoin ja viimein, Kinky Boots. En yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Olihan se hyvä. Joskin tykkäsin itse enemmän toisesta väliaajasta, kuin esimmäisestä. Paljon ajatuksia aiheuttava ja hyvää näyttelemistä! Toisena esityksenä (saman kaverin kanssa itse asisassa) kävin katsomassa Tukkateatterilla Parisuhteen viemää – esityksen. Oli kyllä mainio esitys!

Innostuin tässä kuussa ompelemaan pitkästä aikaa hedelmäpusseja. Muutama olisi vielä ompelematta ja nyörittämättä. Mutta suurin osa on valmiina. Ei mulla niille vielä uutta omistajaa ole, mutta onpahan olemassa.

Joulupäivänä tuli käytyä illalla ensimmäistä kertaa Kalevankankaan hautausmaalla. Ei sillä, että ketään omia tuttuja olisi sinne haudattu. Monta kertaa on tullut mentyä ohi, mutten ole saanut aikaan käytyä siellä kiertelemässä. Nyt tuli korkattua, joku kerta voisi käydä uudestaan.

Otin myös pienen riskin ja kävin välipäivinä Helsingissä kahden yön verran. Toki maskit ja käsidesit oli mukana. Ja yritin pahimpia ryysiksiä vältellä. Toisaalta tuli kyllä tarpeen tuollainen parin yön irtiotto arjesta. Tuli käytyä museoissa (ei ollut pahoja ruuhkia!), elokuvissa, Temppeliaukion kirkossa, käveltyä kaduilla ja nähtyä kaveria. Paljon jäi tekemättä myös, mutta jääpähän seuraavaankin kertaan jotain!

Pitäsikö vuotta karsia kokoon? En tiedä. Entä ajatuksia ensi vuodesta? Jaa-a.

Ainakin vaalit oli tänä vuonna, samaten ensi vuonna. Kolme korona- ja yksi influenssa rokotukset olleet tänä vuonna. Olen keräillyt roskia. Olen keräillyt sieniä. Olen hillonnut hilloja urakalla. Olen käynyt mm. Joensuussa, Kuopiossa, Närpiössä, Kaskisissa ja Tuurissa. Olen käynyt elokuvissa ja teatterissa. Olen käynyt hiihtämässä. On ollut kokemustoimija-keikkaa. Ei yhtään hullumpi vuosi. Koronasta huolimatta. Toki vuotta on varjostanut myös mm. yhden kaverin kuoleminen. Terveisiä Evelle sinne jonnekin!

Ensi vuodelle toivon hyvää oloa, niin itselle kuin muille!

Loka-marraskuu

Miten lieneekään, että en ole saanut mukamas aikaan taaskaan pariin kuukauteen kirjattu arjestani mitään. Korjaillaan taas siis tilannetta hieman tasan nyt!

Lokakuu

Lokakuussa tuli ensin heti alkuun oltua neljässä yövuorossa. Niiden jälkeen jäin ensin muutaman päivän vapaalle ja siitä suoraan parin viikon lomalle! Lomalle!

Viimeisen yövuoron ja unien jälkeen lähdettiin pienelle kotimaan reissuun. Ensin menimme junalla puolison vanhempien luo Jyväskylään. Sieltä otimme hyvin nukutun yön jälkeen appivanhempieni auton lainaan ja läksimme ajelemaan kaverin luokse Joensuuhun pariksi yöksi. Ei oltu nähty kaveri hetkeen, joten sitäkin suuremmalla syyllä oli mahtavaa nähdä! Parin päivän aikana kävimme mm. kaverin vanhempien luona Enossa ja Joensuussa olevilla Suurmarkkinoilla. Joensuusta ajelimme sitten takaisin Jyväskylään. Kävimme yhtenä päivänä appivanhempien kanssa vielä päiväreissulla Kuopiossa fiilistelemässä kaupunkia mm. yhden museon, ravintolan, kauppahallin ja maisemien verran. Kotiin Jyväskylästä lähdimme Kuopion jälkeisenä päivänä.

Kotona olimme pari-kolme päivää ja sitten lähdimme autolla käymään minun vanhempieni luona Haminan suunnilla. Siellä ehdimme mm. käymään isäni kanssa etsimässä suppilovahveroita. Haminasta kotiin tultuamme läksin melkein suorilta jaloin hieman ekstemporee elokuviin kaverin kanssa katsomaan Hytti nro 6. Se oli ihan viihdyttävä kertomus se. Toisaalta eipä minulla ollut mitään ennakko-odotuksiakaan, mutta eipä se haittaa!

Lomakin sitten loppui. Ja palauduin töihin yövuoroihin. Näiden yövuorojen jälkeen kävimme puolisoni kanssa tekemässä kaupat uudemmasta Nissan Leafista! Nyt sitten odottelemme, koska meidän sinisen värinen ja akultaan tehokkaampi automme saapuu meille.

Ehdimme lokakuussa myös pienellä porukalla juhlimaan Halloweenia sieni painotteisella ruoalla.

Marraskuu

Sitten saapuikin marraskuu. Kävin heti kuukauden alussa hakemassa olkavarteen influenssaan piikin. Samaten kävin uimahallissa hankkimassa uimahallikortin ja 20 kertaa uinteja. Olen käynyt peräti ”huimat” kaksi kertaa uimassa. Onneksi nuo ovat 2 vuotta voimassa. Katsotaan nyt miten ja missä ajassa lopulta saan nuo loput kerrat uitua pois.

Alkupuolella kuuta minulla oli myös kokemustoimija-keikka, oli ihan mahtavaa käydä pitämässä tuo(kin) keikka!

Kävin myös yötyö hyvinvointi-keskustelussa työterveydessä. Eipä tullut itselleni yllätyksenä, että olen sopiva yötöihin. Mutta hyvä vain, että edes joskus näitä asioita käydään läpi.

Ja yhdet synttäritkin kävin viettämssä tässä kuussa!

Muuten tässä kuussa ei mitään kovin ihmeellistä ole ole ollut.

Täytyy yrittää joulukuussa tehdä perinteinen vuoden kooste!

 

Heinäkuu

Vielä ehtii päivittää heinäkuun kuulumisia näin kuukauden viimeisenä iltana. Ties monestiko tämä päivitys piti tehdä, mutta aina se on vain jäänyt. Korjataan se tilanne siis nyt. Myönnän alkuun ajattelleeni, ettei tässä kuussa nyt mitään ”erityisen mainittavaa ole”, mutta kuinka väärässä olinkaan!

Hääpäivä

Tässä kuussa oli meidän viidestoista hääpäivä. Siis viidestoista! Kävimme oikein kaupungilla ravintolassa syömässä itsemme täyteen. Testasimme Onni & Leo – ravintolaa. En silti voi tajuta, mihin tämä aika oikein menee…

Mansikat

Pitkästä aikaa tuli myös hankittua viiden kilon mansikkalaatikko eräällä kauppareissulla. Suurimmasta osasta tuli tehtyä hilloa jääkaappiin. Ja tokihan yksi purkki on jo aukaistu, koska piti myös tehdä muurinpohjalettuja.

Lääkityksen seuranta

Tänä vuonna koitti lääkityksen seuranta Concertasta. En kyllä edes muista, onko tuota edes koskaan aiemmin sen määräämisen jälkeen (loppuvuodesta 2013) sen koomin oikein erikseen seurailtu. Kuin kerran sen verran, että mun aloitteesta mietittiin, hyödynkö yhtä isommasta annoskoosta vai en. Muuten resesptiä on vain uusittu. No, nyt joka tapauksessa kävin kontrollissa. Eikä siinä mitään ihmeempiä ollut – niin kuin ei pitäisikään omalla kohdallani olla.

Frantsila, Timin mänty

Yhtenä päivänä kävimme kaverin kanssa Frantsilan Kehäkukassa lounaalla ja ihmettelemässä muutakin tarjontaa. Ja koska meillä ei ollut sen kummemmin kiire, kävimme ihmettelemässä myös mm. Timin mäntyä, joka lienee n. 400 vuotta vanha.

Glope Hope Pride-laukku

Törmäsin kerran Glope Hopen sivua selatessani Pride – laukkuun. Ja vaikken varmaan varsinaisesti laukkua tarvitse, oli tuo silti tilattava. Ja samalla tuli tuettua Setan työtä. Ihan mahtava tuo Pride-laukku!

Nokkosen siemeniä ja kantarelleja

Vaikken muuten nokkosia tänä vuonna kerännyt ja kuivatellut, kerran kävin nokkosensiemeniä keräämässä ja pistin kuivuriin kuivumaan. Nyt on taas purkillinen siemeniä mm. jogurttiin heitettäväksi. Vaikka eipä sillä, en minä nyt niin usein käytä nokkosensiemeniä. Onpahan nyt silti. Ja vaikka on ollut pitkälti kuivahko heinäkuu, olen peräti kerran kerännyt kantarelleja!

Roskia

Turhan harvoin on tullut näin heinäkuussa roskia kerättyä. Mutta kerääminen on kyllä yhä jatkunut. Ihan käsittämätöntä, mikä saa ihmiset heittämään mm. maskeja maahan. Ei se nyt niin paljon paina, etteikö kotiin tai lähimpään roskikseen jaksaisi kantaa!

Tuuri – Kaskinen – Närpiö

Kävin vanhempieni ja veljenlapsen kanssa yön yli reissulla vanhempieni asuntoautolla. Ensin lähdimme Tampereelta Tuuriin, jossa yövyimme leirintäalueella. Tuurissa tuli hieman kierreltyä. En kyllä ostanut juurikaan mitään, mutta en kyllä mitään tiettyä lähtenyt katsomaankaan. Tuuri oli ehkä hyvä tekosyy välietapille reissussa. Yöpymisen jälkeen jatkoimme matkaa ensin Kaskisiin, jossa kävimme lounaalla Sininen hetki – nimisessä paikassa. Sen jälkeen kävimme Kaskisissa hautausmaalla etsimässä pappani isän siskon hautaa, joka myös löytyi. Kaskisista jatkoimma matkaa vielä Närpiön puolelle katselemaan seutua. Pappani pappa muutti aikanaan Närpiöstä Suursaareen (ja Suursaaresta sodan alla taas rannikolle). Oli jännää huomata, miten Kaskisissa ravintolassa meille puhuttiin aluksi sekä suomeksi, että ruotsiksi, mutta Närpiöön mentäessä kyltit vaihtuivat ruotsiksi ja esim. hautausmaalla meitä tervehdittiin vain ruotsiksi.

Saippuaa

Tein pitkästä aikaa myös saippuaa kaverin kanssa. Molemmat teimme kaksi satsia, itse tein maustekahvi-tervan, sekä kookos-minttu-vadelman. Täytyy taas malttaa odotella saippuoiden kypsymistä elokuun lopulle!

Särkänniemi

Yhden veljenlapsen kanssa tuli käytyä Särkänniemessä. Viimeksi itse on tullut käytyä Särkänniemessä joku 2-3 vuotta sitten. Sää oli ihan siedettävä. Alussa saimme jokusen kerran pientä vesikuuroa, mutta ne olivat pieniä kuuroja. En edes jaksanut laskea, kuinka monta kertaa lopulta kävimme laitteissa. Mutta ilmeisen riittävästi, sillä itse ja matkalainen olimme päivän päätyttyä puhki!

 

Vuosi 2020 tiivistettynä

Vuosi 2020 tuli, vuosi 2020 meni.

Havahduin aina ajoittain siihen, etten ole kirjoittanut yhtään tekstiä viime vuonna. En. Yhtään. Enkä edes ymmärrä, miksi. Kirjoitettavaa varmasti olisi ollut, mutta. Se kuuluisa mutta. Se vain jäi jostain käsittämättömästä syystä.

Olihan se vuosi 2020 myös muutenkin hyvin omanlaisensa. Tuli esimerkiksi joku korona. Se muutti asioita jos jonkin verran. Asiat muuttuivat erilaisiksi. Joitain asioita ehdittiin tehdä ennen koronan tuloa, sitten tuli peruututksia ja joitain rajoituksia huomioon ottaen kykeni tekemään ja ties mitä.

Asiat muuttivat, listasin alle joitain niistä:

Ehdittiin tehdä ennen rajoituksia….

Kokemustoimija koulutus 8.-9.2. Tampereella

Tiisu Olympiassa helmikuussa

Notre Damen kellonsoittaja Tampereen teatterissa

Kokouksia

Töissä

Rajoitusten hollilla ja sen jälkeen

Kokouksia etänä

Kokemustoimija keikkoja, etänä ja yksi lähitapaamisella

Metsässä oloa

Töissä

Niskavuoren Heta, peruttu

Sukututkimus kurssi, vanhat käsialat, peruttu lähipetus

The Lord Of The Rings and Hobbit – konsertti, peruttu

Kinky Boots, Tampere, peruttu

Muutaman yön kotimaan reissu, rajoituksia huomioon ottaen reissussa

Tuli ehdittyä käymään kerran teatterissa ja kerran keikalla ja jokunen muu tapahtuma (kokousta, ja koulutusta esimerkiksi) ennen rajoiutuksia ja peruuntumisia.

Koska itse en voi tehdä töitä etänä ja kun kuitenkin töitä oli tarjolla, olin ns. ”jatkuvalla syötöllä” töissä viime vuoden. Tiestysti se toi omia haasteita työn teossa rajoitteet ja uudet tilanteet, mutta niistä selvittiin ja selvitään yhä.

Kotimaa reissua hieman toki mietittiin ja jos olisi tullut totaalinen rajoitus, tuskin oltaisiin reissuun lähdetty. Ja alunperin meinattiin lähteä junalla, mutta se vaihtui suosiolla ”lainataan kavereiden autoa” – reissuksi. Lisäksi ensimmäinen etappi meillä peruuntui. Reissun aikana välteltiin suuria ihmisjoukkoja. Eikä tarvitse tietenkään erikseen välttämättä mainita, että matkassa oli tietenkin kasvomaskit ja käsidesit. Oli kuitenkin ihan mukava reissu, vaikka osin asioista joutui ehkä tekemään eri näkövinkkelistä ja rajoituksia huomioiden. Ja kuten todettua: jos olisi tullut lisää rajoituksia ja/tai suosituksia ja/tai muuta, tuskin oltaisiin reissuun lähdetty.

Parit teatteri-esitykset peruuntui, samaten yksi konsertti. Kokousksia ja kokemustoimija-keikkoja on siirtynyt etänä pidettäviksi. On tullut käytettyä niin skypeä, teamsia, meetia ja mitä näitä nyt on! Kaikista on selvitty hengissä.

Kevään sukututkimuksen jatkokurssi peruuntui lähiopetuksen suhteen. Etäopinnoiksi meni ja onneksi syksyllä ehditiin opiskella lähiopetuksena.

Pitkin vuotta tuli oltua vähän väliä metsässä. Ihan vain olemassa, kävelemässä, ihmettelemässä, hengittämässä ilmaa. Kuvailtuakin tuli. Tuli myös kerättyä mustikoita, vadelmia ja sieniä. Niin ja nokkosia myös keräsin ja kuivasin! Metsästä tuli kerättyä roskia, useahkosti. Myös omenahilloa tuli tehtyä vaihteeksi ison kasan. Samaten omenia tuli kuivattua.

Takapihan terassi tuli huollettua. Kävin katsomassa Tohlopin lampaita. Kävin Hämeenlinnan Hämeen linnassa. Tapasin hamsterin nimeltä Harrin. Käväsin Lahdessa alkuvuodesta. Tein parit maskit. Kävin kaksi kertaa Tampereen Arboretumissa. Saippuaakin tein.

Kerran polkaisin sähköpyörällä Rauhaniemeen uimaan ja takaisin kotiin. Samaisella pyörällä tuli myös käytyä Pitkäniemen hautausmaalla, ekaa kertaa ikinä. On muuten vaikuttava paikka!

Tuossa nyt edes jokunen miete viime vuodesta. Josko tänä vuonna saisin taas motivoitua paremmin kirjoittelemaan tänne. Joko ihan kuulumisia, tai tietyistä aiheista tai sekä että.

Kyllä hei tämä tästä!

Tapahtumarikas syyskuu

Syyskuu on lopuillaan. Kuukausi on ollut tapahtumantäyteinen. Seuraavaksi hieman jotain yhteenvetoa syyskuusta:

Elo-syyskuun vaihteen reissu

Teimme puolison kanssa elo-syyskuun vaihteessa vajaan viikon reissun junalla Suomessa. Kävimme Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Oulussa.

Kuopiossa 28. – 30.8.

Samana päivänä, jolloin saavuimme Kuopioon, kohteinamme olivat Kuopion tori, Kissakahvila Tiramisu, Kuopion Korttelimuseo, VB valokuvakeskus ja kävelyä Väinölänniemessä Kallaveden rannalla. Ensin toki veimme majoituspaikkaamme ja sieltä suuntasimme etsimään jotain syötävää, joka löytyi Kuopion Torilta: oma valinta oli Atomi (!) ja puolisollani lihapiirakka. Syömisten jälkeen kävelimme Kallaveden rantaa pitkin Väinölänniemessä ja sieltä menimmekin Kissakahvila Tiramisuun. Tiramisua pyörittää sama omistaja, kuin Tampereen Purnauskista ja Helsingin Helkattia. Ja sattumalta samainen omistaja sattui olemaan paikalla, joka tunnistikin meidät (olemme joskus törmänneet myös Tampereella ja Helsingissä). Kahvilassa oli paikalla myös kolme pientä kissanpentua! Aivan ihania! Tykästyin myös karvattomaan Kalju – Pekka kissaan! Toivottavasti kahvila saa jatkoa, nythän tuo oli ollut kesäkahvilana. No. Kisujen jälkeen Kahdessa museossa: Kuopion korttelimuseo ja VB valokuvakeskuksessa.

Seuraavana päivänä agendalla oli oikeastaan käynti Puijon Torni ja mahdollisesti museossa käynti ja muuten vähän mitä jaksaa. Puijon Tornilla kävimmekin. Ja koska keli oli aurinkoinen, kävelimme kumpaakin suuntaan. Mennessä ajotietä pitkin, takasin tullessa metsäreittiä. Liput torniin ostimme jo majapaikasta. Ja pitihän sitä ulkotasanteellakin käydä ihailemassa maisemia – pitkälle tosiaan näkyi. Saavuttuamme takaisin keskustaan, kävimme parilla kirpparilla, söimme jäätelöä torin laidalla ja kävimme Kuopion Taidemuseossa. Ennen majapaikkaan menoa jäimme kurkkimaan kisukahvilan ikkunaan kisuja ja pian omistaja tulikin availemaan ovea ja huikkasi meidät käymään ihan sisällä asti. Siinä hetki silittelimme Kalju – Pekkaa ja höpöttelimme. Sitten majapaikkaan lepäilemään ja lähdimme vielä ”minne nenä vie” kävelylle. Kävelyltä löysin ihan mahtavan sieni-aiheisen nyörirepun! Ps. Aamupalalla oli kalakukkoa – pakkohan sitä oli syödä!

30. – 31.8. Kajaani

Aamupalalla oli vielä kerran otettava kalakukkoa! Kirjauduttuamme ulos majapaikasta, kävimme ihmettelemässä Kuopion kirjastoa ja haahuilimme vielä hetken ennen menoamma rautatieasemalle. Saavuimme iltapäivällä Kajaaniin. Ensireaktiot kaupungista oli, että olisin saapunut Haminan ja Kouvolan yhdistelmään. Päivän kohteinamme olivat: R – Collectionin tehtaanmyymälä, Kajaanin kirkko (ulkoa), rantaa, Elias Lönnrot patsas, Pietari Bragen patsas, Kekkosen ”Suuri aika” patsas, Raatihuoneentori ja Kajaanin linnan rauniot. Parasta oli ehkäpä juuri nuo linnan rauniot. Jos en muuta osaa sanoa, voin ainakin sanoa käyneeni Kajaanissa…

31.8. – 2.9. Rovaniemi

Seuraavaksi kahdeksi yöksi suuntasimme Rovaniemelle. Päivä menikin lähinnä matkustamiseen, jonka aikana sain luettua matkalle otetun kirjan loppuun (Pelle Miljoona: Missä rastamies nukkuu). Reput kävimme taas viemässä heti majoituspaikkaan. Samana päivänä lähinnä kiertelimme lähiseutua. Kävimme katsomassa lähellä olleen Jätkänkynttilä sillan ja Lordin aukion. Aukiolla näimmekin kourallisen Soldiers On Odineita – voi reppania… Illalla kävimme syömässä Huima – ravintolassa, joka oli kaikin puolin positiivinen kokemus.

Seuraavana päivänä (1.9.) kiersimme kolmet museot: Arktikum, Tiedekeskus Pilke ja Korundi taidemuseo. Mielenkiintosimmat näistä olivat Arktikum ja Korundi. Pilke oli… No. Se oli. Museoitumisten jälkeen kävelimme yhden ostoskeskuksen läpi, josta hankin Partioaitasta n. 60 euron alennuksessa olleet ulkoilukengät. Ruokailut olivat koko päivän oikeastaan aamupalaa ja eväitä. Kävimme alkuillasta katsastamassa vielä Jyrhämän laavun.

2. – 3.9. Oulu (ja kotiin)

Matkustimme vielä Ouluun. Välimatka Rovaniemeltä Ouluun sujui nopeasti ja vaunut olivat sarjaa ”ai vieläkö näitä on olemassa”. Ei liene yllättävää, että veimme jälleen kerran reppumme samantien majoituspaikkaamme… Tämän jälkeen kävimme pikaisesti syömässä Burger Kingissä ja siitä lähdimme kiertämään Rotuaarille. Ja tokihan piti käydä moikkaamassa Toripoliisia. Siitä menimme käymään katsastamassa Oulun kirjastoa ja haimme kaupasta jäätelöt. Pinkkejä kaupunkipyörä Sykkeleitä oli kaikkialla, muutenkin pyöriä ja pyöräilijöitä oli paljon. (Hyvä niin!) Myöhemmin kävimme vielä kiertelemässä Ainolassa kaupunkipuisto Hupisaaressa. Se oli miellyttävää seutua se! Vielä illemmalla kävimme syömässä meksikolaista ruokaa Coyocanissa.

Seuraavana päivänä junamme kohti Tamperetta lähti vasta puoli kolmen tietämillä. Luovutimme huoneemme suhteellisen ajoissa ja lähdimme käymään vielä kahdessa museossa: Oulun taidemuseossa ja Pohjois – Pohjanmaan museossa. Edellä mainitusta Pohjois – Pohjanmaan museosta ostin 100 ml hautatervaa (saippua hommiin tietenkin)! Kävimme myös pikaisesti katsastamassa Kulttuurikeskus Valven, jossa oli ilmaisnäyttelyjä. Matkalla rautatieasemalle haimme hieman evästä ja katsastimme toki ”paska kaupunni” – teksti vakioseinästä…

Pientä yhteenvetoa matkasta:

– kävimme 8 museokortti – kohteessa

– kävelimme n. 10 – 20 km/päivä

– junalla pääsee ja on mukavaa + helppoa!

 

Muuta syyskuussa ollutta? No onhan sitä!

Sienessä

Myös sienessä tuli käytyä kaverin ja hänen äitinsä kanssa. Ja oli meillä mukana myös kaverin kissa! Saaliiksi saimme tatteja, kehnäsieniä, kantarelleja ja rouskuja. Niin ja olenhan käynyt myös toisen kaverini kanssa sienessä! Keräsimme pari hyvinkin täyttä korillista sieniä mukaan.

Omenia, omenia!

Omenilta en ole välttynyt tänä(kään) syksynä, kiitos hakupaikalle niistä. Omenia olen syömisen lisäksi kuivaillut ja tehnyt soseeksi. Niin jääkaappiin, kuin pakkaseen (sosetta siis).

Sukututkimus – harrastuksen jatkoa

Näin syyskuussa minulla alkoi myös ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssi.

Melkein keikalle ja vohveleita!

Syykuun viimeisenä lauantaina olin Tampereen päivien kemuja juhlistamassa vohvelien paistamisen merkeissä Keskustorilla. Jono oli tasaisen pitkä. Sähköjen kanssa oli yhdessä vaiheessa pieniä teknisiä ongelmia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vohvelit saimme paistettua. Samana iltana piti mennä kaverin kanssa vielä keikalle – keikka peruuntui sairastapauksen vuoksi esiintyjien osalta. Kerta se oli ensimmäinen minun kohdalla, että keikka peruuntuu. Mutta eipä näille mitään voi tietenkään. Saas nähdä, tuleeko jotain korvaavaa keikkaa vai mitä tässä käy…

 

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Vuosi 2017

Vuosi 2017 on lopuillaan. Mitä on jäänyt mieleeni tältä vuodelta? Sitä seuraavaksi hieman pohdin. Asiat eivät välttämättä ole täysin kronologisessa järjestyksessä ja voivat myös mennä hieman päällekkäin keskenään. Varmasti pohdinnoista unohtuu jotain, mutta jospa tässä nyt edes joitain muistaa mainita!

Kuntavaalit

Tänä vuonna oli kuntavaalit, joissa myös itse olin ensimmäistä kertaa ehdolla. Läpi en päässyt, enkä päässyt edes varavaltuutetuksi. Turha kokemus tämä ei silti ollut: tuli koettua millaista on olla ehdolla ja kuinka se eroaa siitä, että tekee toiselle kampanjaa. Ja vaaleja tulee aina uudestaan, jos vain yhtään innostaa lähteä uudelleen ehdolle. Aika näyttää.

Tom Of Finland – musikaali Turussa

Huhtikuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Tomppa – musikaali. Se oli samalla hyvä irtiotto arjesta. Musikaali oli viihdyttävä. Vähän puolivahingossa pääsin katsomaan samaisen musikaalin myös myöhemmin Tampereen teatterikesässä: olin juuri mustikoita poimimassa, kun sain puhelun eräältä kaveriltani, joka tarjosi minulle seuraansa ja ylimääräistä lippua katsomaan Tomppaa (joka oli vierailevana esityksenä teatterikesässä). Mikäs siinä!

Sienien keruu (myös muille asti)

Sieniä tuli kerättyä ihan mukavasti. Jopa sen verran, että niitä sai jaella myös eteenpäin. Se ei minua oikeastaan edes haittaa. Sienien kerääminen on mukavaa puuhaa ja metsässä oleminen se vasta on ihan mahtavaa. Ja jos itseltäni jää yli sieniä, miksen tarjoaisi niitä eteenpäin?

Huippuvuoret

Elokuun lopulla tuli käytyä viikon verran Huippuvuorilla. Taisin jo aiemminkin sanoa sitä, etten ole oikeastaan koskaan edes ajatellut käyväni ko. paikassa. Mutta lentoliput tuli hankittua ja reissua koettua. Paljon tuli nähtyä ja koettua ja varmasti vielä olisi nähtävääkin! Kiitos niin matkaseuralle, kuin matkaan yllyttäjälle!

Museokortti-kohteita mm. Turku, Kotka, Hämeenlinna, Jyväskylä, Mänttä – Vilppula

Koska puoliskokin hankki jossain vaiheessa Museokortin, olemme käyneet myös yhdessä Museokortti – kohteissa. Joko samalla jo jossain kaupungissa/kaupungin lähellä ollessamme. Tai menneet erikseen tekemään kierroksen kohteeseen.

Saippuakursseja

Saippuakursseja on tänäkin vuonna tullut pidettyä. Niitä on ollut ihan mukava pitää ja näkee ihmisten tekemisen ja onnistumisen iloja. Tai se, miten moni huomaa sen, ettei se lipeä (oikein käytettynä) ihan niin pelottava juttu ole.

Kokemustoiminta: kehittäjä – vaikuttaja kurssi Jyväskylässä

Lokakuussa kävin Jyväskylässä kokemustoiminnan kehittäjä – vaikuttaja – kurssilla. Oli mielenkiintoista kuulla Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin mallista (8 kk koulutus, työ sairaanhoitopiirillä jne), tavata muita kokemustoimijoita ja toki kouluttautua samalla. Kyllä nämä kurssit ja koulutukset antavat lisää eväitä kokemustoimintaan!

Muotialan listoille

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi otettua yhteyttä Muotialan asuin- ja toimintakeskukselle. Ja pääsin myös heidän listoilleen kokemusosaajaksi. Heillä nimi vaihtuu 1.2.2018 Mielen ry:ksi. Joka tapauksessa. Nyt minua voi siis kysellä keikoille niin minulta suoraan, kuin ADHD liito, kuin myös Muotialan kautta! Muistakaa myös käydä tykkäämässä FaceBookissa minun kokemusosaaja – sivusta!

FaceBook

Muotiala

ADHD-liitto ry

2 vuotta ilman masennuslääkitystä

Nopeasti se aika kuluu. Sillä toden totta: näin joulukuussa tuli täyteen jo 2 vuotta ilman masennuslääkitystä. Ei ole jäänyt kauhea ikävä masennusta. Vaikka paljon se opettikin, tuli käsiteltyä monia asioita ja siltä tieltä tietysti jäi käteen ADHD diagnoosi. Mielenterveyden kanssa kamppaileville (sekä heidän läheisilleen) ihan hurjasti voimia!

Nissanilla Jyväskylään

Historian kirjat ovat sekaisin. Hyvällä tavalla! Koska meidän Nissan Leafilla ei olla päästy sukuloimaan Jyväskylään, olemme menneet Tampere – Jyväskylä väliä junalla. Tämä ei tietysti itsessään ole ollut mikään ongelma sinänsä. Minulla ei todellakaan ole mitään julkisilla liikkumista mitään vastaan! Pikemminkin ihan mielelläni niillä liikun. Mutta tosiaan: emme ole päässeet meidän sähköautolla Jyväskylään. Nyt siihen on tullut muutos, sillä Orituvalle ja Patalahteen on ilmestynyt jokin aika sitten pikalaturit! Tämä siis todellakin tarkoittaa sitä, että myös meidän autolla pääsee todellakin Jyväskylään! Tämän välin olemmekin juuri äskettäin käyneet jo kokeilemassakin.

Vielä lopuksi…

Ensi vuotta odotellessa, mitä se tuo tullessaan! Ainakin presidentinvaalit ovat tulossa! Ja ennen kaikkea: mukavaa tulevaa vuotta teille kaikille!

 

HUIPPUVUORET 21. – 28.8.2017

Nyt on Huippuvuorten reissu tehty. Viikko meni nopeasti. Matkan aikana tuli nähtyä ja koettua ties mitä. Viikon aikana tuli myös naurettua ihan tajuttomasti. Mikä lie arktinen hulluus iski?

Ja heti tähän väliin: isot kiitokset vielä Rainelle yllytyksestä reissuun, oppaana toimimisesta ja kaikesta muusta mahdollisesta! Sissille myös rapsutukset. Reissuun oli helppo lähteä, reissussa oli helppo olla! Myös Sallalle hurjasti kiitoksia matkaseurasta! Kiitos jokaiselle osapuolelle myös hyvistä keskusteluista, mitä kävimme!

Pääpaino tekstissäni on päiväkohtaisista tekemisistä ja kokemisista. Loppuun kirjaan vielä ajatuksia ja fiiliksiä koko matkasta. Saattaa olla, että jotain pientä on unohtunut pois, mutta jospa edes suurin osa tapahtuneesta tulee kirjoitettua!

Kuvagalleria reissusta löytyy täältä: https://photos.app.goo.gl/FUCC7gb94dSI1vYz1

20. – 21.8.2017

Koska lento Huippuvuorille Longyearbyeniin oli varhain maanantaina aamulla (klo: 7.40), menimme Sallan kanssa jo sunnuntaina 20.8. Vantaalle hotelliin nukkumaan. No, eipä sitä kumpikaan meistä juurikaan nukutuksi saanut.

Lentoyhtiönä toimi Norwegian. Suoraa lentoa Helsinki – Vantaalta Huippuvuorille ei ole, vaan se vaatii (ainakin tällä hetkellä) vaihdon. Meillä vaihto tapahtui Oslossa.

Helsingin päässä vakuuteltiin, että meidän täytyisi itse siirtää Oslossa ruumassa olevat rinkat vaihtolennolle. Hieman olo oli hämmentynyt tästä. Yleinen käytäntö kun on kai se, että jos menee saman lentoyhtiön jatkolennolle ja se on samassa lentolipussa, ei tällaista tarvitse tehdä. Osloon päästyämme kävimme varmistamassa tämän väitteen. Oslossa meille sanottiinkin, ettei todellakaan tarvitse itse siirtää, vaan he hoitavat sen. Menomatkalla tietysti tämä aiheutti lisää jännityselementtejä, sillä vaihtoaikamme oli 45 min luokkaa. Tämä lisäsäätäminen oli yksi tekijä, mikä aiheutti meille tolkuttoman kiireen, jotta ehtisimme jatkolennolle. Eipä siinä muu auttanut, kuin juosta. Selässä käsimatkatavaroihin kuuluvat reppumme ja jaloissa pitkävartiset vaelluskengät. Oslossa kiirettämme ei varsinaisesti auttanut passintarkastukset, pitkävartisten kenkien riisumiset ja uudelleen pukemiset sun muut säätämiset. Mutta kuin ihmeen kaupalla ehdimme kuin ehdimmekin jatkolennolle!

Pääsimme siis perille Huippuvuorille, myös rinkat saapuivat perille samalla lennolla! Vastassa meitä odotti Raine, joka oli meidät yllyttänyt reissuun. Hän oli lupautunut toimimaan tällä viikolla meille oppaana.

Viikon aikana tulisimme yöpymään Longyearbyenin leirintäalueella teltassa. Kyseinen leirintäalue sijaitsee suoraan lentokentän alapuolella. Matkan taittaa kävellen muutamassa minuutissa.

Leirintäalueelle päästyämme heitimme kamppeet telttaan ja suuntasimme leirintäalueen tupaan juomaan lämmintä juomaa ja tuumimaan loppu- ja seuraavaa päivää. Hieman levähdettyämme ja juotuamme lämmikettä, suuntasimme kylille ihmettelemään paikkoja ja syömään lounasta. Menomatkan kylille taitoimme auton kyydillä, paluumatkan taitoimme jalan ns. ”alakautta”. Seuraavalle päivälle oli ajatus lähteä kipuamaan vuorille ja ihmettelemään jäätikköä…

Saapuminen

 

22.8.2017

Ensimmäinen yö teltassa hetkeen meni hieman hakiessa tuntumaa. Uusi makuupussi (ja kuinka lämpimänä se oikeasti pitää!), yötön yö, uusi paikka ja tajuttoman kova tuuli eivät varsinaisesti auttaneet asiaa. Mutta kyllä sitä nukuttuakin sai yön aikana.

Tänään tiistaina kävimme Sallan, Rainen, Sissi –koiran ja neljän muun ihmisen kanssa kävelemässä Sarkofagen – nimisellä vuorella. Alas tullessamme koukkasimme Longyerbreen – jäätikölle ja sitä kautta alas maan tasalle. Itse yllätyin, miten rankaksi koin vuoren päälle kipuamisen. Siitäkin huolimatta, ettei se ole maailman haastavin vuori… Hieman ärsytti oma hitauteni, vaikka tiesin että menisin tasan sitä vauhtia, mihin kykenen. Enemmän olisi toki ärsyttänyt, jos olisin luovuttanut, enkä olisi edes yrittänyt hitaudesta huolimatta kiivetä huipulle! Tietysti itsensä haastaminen oli kivaa ja olihan maisemat tuon vuoren päältä mahtavat. Matkan varrella tuli jätettyä pariin kirjaseen oma nimikin. Reissulla tuli myös testattua, että ennen reissua ostamani pitkävartiset vaelluskengät kestävät niin mutaa, kuin vettä (ylitimme nimittäin parit pienet purot matkan varrella).

Palattuamme Longyearbyenin keskustaan, minä ja Salla jäimme vielä Kroa – nimiseen ravintolaan syömään älyttömän hyvää pizzaa. Ennen pizzalle menoa näimme kadulla pienen koiranpennun, joka oli näemmä lähtenyt karkuteille läheiseltä talosta. Saimme pienen ihasteluhetken jälkeen palautettua pennun takaisin omistajilleen.

Leirintäalueella tuli käytyä pesulla, syötyä lisää ja ihasteltua yötöntä yötä.

Maisema Sarkofagenilta kohti keskustaa
Unikko

23.8.2017

Jalat tuntuivat edellisen päivän vuorireissun jäljiltä kipeähköltä. Myös kurkku tuntui kipeältä.

Päivällä kävimme Sallan ja Rainen kanssa siivoamassa leirintäalueen luona olevaa rantaa sinne huuhtoutuneista roskista. Ja niitä roskiahan riitti, keräsimme niitä kolmen ison jätesäkillisen verran! Ihan uskomatonta, kuinka paljon roskaa löytyi suhteellisen pieneltä alueelta.

Roskien siivoamisen jälkeen istahdimme hetkeksi leirintäalueen sisätiloissa. Tässä välissä leirintäalueen emäntä tuli meidän luo esittelemään meille juuri paikalle ilmaantuneen suomalaisen nuoren miehen. Hän oli kotoisin Turusta ja tullut ”katselemaan, mikä tämä paikka oikein on” – tyylillä. Mikäs siinä!

Tämän jälkeen lähdimme käymään keskustassa asioilla (nappasimme turkulaisen mukaan). Itse hankin merinovillasta tehdyt pitkät alushousut, pitkähihaisen paidan, sekä lyhythihaisen paidan. Paluumatkan leirintäalueelle kävelimme puolestaan ”yläkautta”. Huomio kiinnittyi maisemien ihailun lisäksi lenkkeilijöihin, joita tuli muutama kappale vastaan.

24.8.2017

Oma päivä meni lepäillessä leirintäalueella, olin kuin olinkin saanut pöpön päälleni: kurkku kipeä, olo muutoinkin kipeähkö. Tietysti semisti otti päähän, että olin kiikun kaakun, jaksaako lähteä käymään Siemenholvilla, ampumaradalla ja NASA:n palluroiden luona. Päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, että lepopäivä mun kohdalla voisi tulla tarpeeseen.

Eikä sillä, muiden ollessa edellämainituissa paikoissa, minä mm. nukuin n. 1,5 tunnin päiväunet, lueskelin muutaman sivun kirjaa, join lämmintä juomaa ja ihmettelin leirintäalueen menoa. Totesinkin, että vaikkei leirintäalueella mitään kummempia tapahtunutkaan päivällä, oli se omalla tavallaan ihan jännää seurattavaa se. Sen verran jaksoin käydä ulkoilemassa, että kävin lentokentällä wi-fi:n ääressä.

Olin yllättynyt, että vaikka päivä meni lepäillessä ja päiväunia ottaessa, minulla oli yllättävän kova nälkä illalla! Mutta niinhän se taisi olla, että ulkona kylmässä kuluttaa jopa nukkuessaan enemmän energiaa, joten sen suhteen ei liene ollut ihme tuo nälkä.

Telttaleiri

25.8.2017

Olo on yhä kipeä, joten tällä ololla nyt varmaan mennään loppuaika täällä reissussa. Aamu oli pilvinen, mutta kyllä se aurinkokin lopulta näyttäytyi.

Päätimme pitää museokierroksen. Ajattelimme liikkua taksilla leirintäalueen ja keskustan väliä ja mennessä kävimme Siemenholvin luona, jotta minäkin pääsisin näkemään kyseisen betonimöhkäleen. Tulipahan siellä siis kuitenkin minunkin käytyä! Taksikuski ei hurjasti nopeusrajoituksista välittänyt, joten ajoimme ihan hullua nopeutta. Ainakaan itse en oikein tiennyt, pelottiko vai naurattiko enemmän olla kyydissä. (Vai sekä että?)

Keskustassa kävimme kahdessa museossa: Svalbard museum ja North Pole Expedition Museum. Molemmissa museoissa kävimme Sallan kanssa, ensimmäisessä mainitussa oli myös turkulainen mukana. Museoitumisen jälkeen kävimme kaikki yhdessä ”sushi KITA” – nimisessä paikassa sushilla.

Illalla minä ja Salla kävimme naku-uinnilla leirintäalueen rannassa. Tästä ilosta saimme oikein diplomit mukaamme (ja ilmaisen lämpimän suihkun)! Rannalle kuvia tuli mahakippurassa nauravan Rainen lisäksi ottamaan italialainen valokuvaaja (luvan kanssa tietysti).

Samaan aikaan olisi ja ei olisi jännää tietää, päätyykö kuvat johonkin käyttöön. Jäämeren suolaisuus pääsi hieman yllättämään. Tietenkään en ajatellutkaan, että jäämeren vesi olisi makeaa, vaan nimenomaan suolaista. Mutta sen suolaisuuden määrä yllätti, sen verran sitä ehti mennä suuhun siinä käkätyksen (ja kiljahtelun) lomassa.

Ai niin, se veden lämpötila? Se oli + 6 °C, ilman lämpötila oli + 7,9 °C.

Museo ja yliopisto

26.8.2017

Minä ja Salla kävimme tänään koko päivän kestävällä venereissulla. Matkan kohteena oli vuonna 1998 autioitunut venäläinen hiilikaivoskaupunki Pyramiden. Reissu alkoi klo: 8.15 pintaan lentokentän pihalta, josta turistibussi nappasi meidät kyytiin. Bussin odottaminen tuntui tuskaiselta: päivä alkoi rännän kaltaisella sateella. Hrrrr! Nopeasti ilma kuitenkin alkoi parantumaan päin. Hyvä niin. Bussilla haimme vielä muut matkustajat, jonka jälkeen pääsimme ”Polar girl” nimiseen paattiin.

Menomatka Pyramideniin kesti n. 3 tuntia, jonka aikana bussissa + laivassa ollut opas kertoili erinäisiä tarinoita. Alkumatkalla oli hieman aallokkoista, mutta sekin tyyntyi matkan edetessä. Menomatkalla näimme mm. lunneja! Nopeita veijareita, en oikein edes ehtinyt ottamaan niistä kuvaa. Yllätyin itse lunnin koosta: olin tietysti tiennyt sen olevan pienehkö, mutta silti lunnin pienuus pääsi hieman yllättämään!

Pyraminedilla meitä odotti toinen opas, jonka perässä koko porukka käveli n. 2 tunnin verran. Tuon kahden tunnin aikana kävimme mm. Lenin patsaalla, Kulttuuritalolla, kanttiinilla ja Pyramiden hotellilla. Sekä kulttuuritalolla, kanttiinissa ja hotellilla meillä oli hieman aikaa kävellä ja kierrellä omaan tahtiin ja ihmetellä paikkoja. Ennen Pyramiden hotellia näimme myös lokkien valtaaman talon, mitä lähemmäs ko. taloa käveli, sitä hurjemmaksi haju kävi. Niin jäätävälle lokkien uloste haisi, että tuli oikeasti jopa huono-olo!

Lähtiessämme takaisin Longyearbyeniin ajoimme lähemmäs Nordenskiöldglacieria (jäätikkö Pyramidenian kohdilla), jonka näimme menomatkalla. Oli villin näköistä, kun meri heijasti sinistä väriään jäätikköön, joka saa jäätikön näyttävän erikoisen sinisen sävyiseltä. Tätä hetken aikaa ihasteltuamme olikin aika syödä meille valmistettu lämmin ruoka.

Jokin aika syömisen jälkeen se sitten tapahtui: me näimme kolme (3) jääkarhua! Emo ja kaksi pentua! Siellä ne tallusteli! Jonkin matkan päässä rannalla! Eivät juurikaan meistä (tai laivasta) välittäneet. Kunhan tallustelivat menemään. Olihan se oikeastaan aika huikeaa nähdä jääkarhu ihka oikeasti luonnollisessa elinympäristössään! Veti hieman hiljaiseksi. Joskin tietysti samaan aikaan huomasi, miten sitä itse suhtautuu tämän päiväisen tyyliseen veneretkeen: veneestä nähtynä jääkarhu on vielä ”kiva tapa” nähdä otus jne. Sitten taas toisaalta itse en voi mitenkään välttyä ajatukselta, että halutaanko me totuttaa esim. jääkarhut oikeasti ihmisiin? Vaikkakin, että näimme ne veneestä. Ja onhan veneestä nähtynä jääkarhu omassa elinympäristössään osin eri juttu, kuin vaikkapa eläintarhassa. Mutta silti. Halutaanko me silti päästä totuttamaan esim. juuri jääkarhu edes tähän?

Takaisin mantereelle ja leirintäalueella saavuimme n. 19.00 aikaan. Itse jäin vielä hetkeksi lentokentälle (jonne bussi jätti minut ja Sallan) wi-fi:n ääreen.

Myöhemmin illan aikana saimme vielä Rainen uimaan! Koko viikon ajan oli tyyppi itse uhonnut menevänsä, jos ”uintiennätys on menossa rikki!” (leirintäalueella yritetään vuosittain rikkoa edellisen kauden ennätys) –> nythän se ennätys oli yhtä vaille menossa rikki! Nyt oli minun ja Sallan vuoro nauraa maha kippurassa ja yllyttää toista uimaan. Oli se sen arvoistakin! Kiitos vaan nauruista Raine!

Hylätyn Pyramidenin maisemia
Jäätikköä
Lisää jäätikköä
Jääkarhuemo kahden pennun kanssa!

27.8.2017

Tänään nukuimme pitkään. Mennessäni leirintäalueen sisätiloihin, näin naalin juoksevan lentokentältä tulevan mäen kohdalla! Jäin hetkeksi seisomaan ja ihmettelemään, näinkö minä oikeasti juuri naalin (ja mihin ihmeeseen se oikein oli menossa?)! Sisälle mentyäni selvisi, että olin naalin oikeasti nähnyt.

Hitaan aamun jälkeen lähdimme Sallan, Rainen ja Sissi – koiran kanssa käymään kävelyllä ja maisemien ihmettelyreissulla Adventdalenin tundralla. Teoriassa tuolla olisi voinut olla mahdollista nähdä poroja. Niitä emme kuitenkaan nähneet. Yhtenä syynä tähän on todennäköisesti juuri alkanut metsästyskausi. Mutta ei se mitään, maisemat olivat kohdillaan joka tapauksessa. Näimme myös maassa edesmenneet rautatiekiskot. Tai pultteja siitä.

Tundralta kävelimme Longyearbyenin keskustaa kohden. Ohitimme matkan aikana myös huskytarhan. Kova haukunta kävi meidän kävellessä ohi. Keskustassa kävimme vielä syömässä.

Palattuamme leirintäalueelle saimme kuulla, että olimme menneet ristiin muutaman maitovalaan kanssa! Äh. No, aina ei voi voittaa.

Ei näkynyt poroja Adventalenilla.

28.8.2017

Päivä menikin käytännössä matkatessa takaisin Suomeen…

Hei hei!

Yhteenvetoa

Kuten jo alussa totesin: viikko toden totta meni nopeasti. Vaikka olen aiemminkin käynyt pohjoisessa ja nukkunut teltassa (myös pohjoisessa), niin nyt olen käynyt ja nukkunut teltassa pohjoisimmassa kolkassa mihin tällainen tavallinen tallaaja oikeastaan voi päästä! Olihan se kieltämättä aika hurja paukku ”äkkiseltään” mennä, olla ja nukkua teltassa arktisella alueella! Jo pelkästään tämä oli kokemus. Kun tähän lisätään kaikki se nähty ja koettu päälle, niin huhhuh.

Samalla oli hyvä tekosyy pitää taukoa netissä roikkumisesta: olin päättänyt mennä käymään netissä vain, kun olen wi-fi:n äärellä.

Lisäksi oli jännää pitkästä aikaa kokea yötön yö, Longyearbyenissa tämä kesti 24.8. asti. Vaikkei nyt tietenkään täysin pimeää ollutkaan vielä koko aikana, mitä olin Huippuvuorilla. Olihan se hassua nähdä läpi yön vaikkapa teltassa. Toisaalta tämä tarkoitti myös sitä, että nukkuessaan sitä mielellään käytti unimaskia, jotta sai astetta paremmin nukuttua. Oli myös jännä huomata, miten viikon aikana itse totuin teltassa nukkumiseen: joka yö tuntui toistaan helpommalta. Ja miten minulla, herkkäuniselle, uni maistui hyvin!

Pelottiko reissu? Ei. En oikeastaan edes tajua, miksi olisi pitänyt pelätä. Jääkarhut, saattaisi joku sanoa. Täytyy nyt kuitenkin muistaa, että liikuimme loppujen lopuksi aika ”turvallisilla alueilla” ja, että (lauantain veneilyä lukuunottamatta, joskin silläkin reissulla oli varustukset kunnossa) meillä oli Raine aseen (ja koiran) kanssa matkassa. Jotenkin sitä ajattelee, että missä tahansa voi sattua mitä tahansa. Ja vaikka Huippuvuorilla onkin jääkarhuja enemmän kuin ihmisiä, ei me niiden kanssa kävellä jatkuvasti rinta rinnan Longyearbyenin keskustassa. Jääkarhu on tietenkin jo sinänsäkin todellinen uhka tuolla ihmiselle, mutta sitä varten on myös paikallisilla varustukset ja toimintaohjeet kunnossa. Myös Longyearbyenin leirintäalueella nukuin levollisin mielin. Mikään näistä ei tietenkään missään nimessä tarkoita minkäänlaista uhoamista tai välinpitämättömyyttä vaarojen osalta. Tietysti vaarat on otettava huomioon asiaan kuuluvalla tavalla, ehdottomasti!

Maisemat olivat mielestäni samaan aikaan niin karuja, mutta myös kauniita. Vuoria, vuoria, vuoria! Ja lumisia vuortenhuippuja! Matalaa kasvustoa. Sään vaihtelut päivän aikana.

Koko aikana en kaivannut tv:tä, en musiikkia, en uutisia. Oli nautinto olla loppujen lopuksi aika kaukana kaikesta itselleen normaalista ympäristöstä. Oli jylhät maisemat, oli tundraa, oli ties mitä nähtävää.

Sinänsä ei varmaan ole yllättävää, että viikon aikana sitä tuli pohdittua itsekseen luonnon monimuotoisuutta, luonnon suojelua, arktista aluetta. Miten me voimme omilla valinnoillamme joko suojella, tai tuhota tämän pallon. Tai miten hurjalta se toden totta tuntui, että itse olen päässyt arktiselle alueelle ja todellakin nähnyt jääkarhun aidossa ympäristössään. Ja kuitenkin toivonut, että kyseinen eläin saisi myös asua ympäristössään mahdollisimman vähän häirittynä, eläen lajityypillistä elämäänsä. Samalla tiedän kyllä, että olen nähnyt lopulta vain pienen viipaleen siitä kaikesta, mitä arktisella alueella voi nähdä ja kokea.

Reissu oli aivan ehdottomasti kokemisen arvoinen!

Tästä tekstistä puuttuu aivan varmasti vielä paljon siitä, mitä reissulla oli ja tapahtui. Toivottavasti tästä kuitenkin välittyi edes pienehkö lohkare kokemastani.

Oli jännä huomata omalla kohdallani, miten ”vain” viikon reissun jälkeen paluu Suomeen tuntui todella oudolta: jo kymmenen jälkeen oli pimeää, pimeää! Ja lämpimämpää! Lisäksi outoa oli se, että mukana oli vain rinkka ja reppu. Mukana ei ollutkaan enää asetta (ja koiraa)! Olo oli melkein alaston.

Ja kyllä, totta kai kotiin oli kiva myös palata, yhtä ainutlaatuista kokemusta rikkaampana!

Todistus jäämeressä uimisesta!

Lisähuomioita ja nippelitietoa Huippuvuorista:

1.) Huippuvuorilla ei synnytä tai kuolla synnytys tapahtuu mantereella, jonne raskaana oleva menee n. kk ennen laskettua-aikaa. Paluu tapahtuu, kun ollaan synnytetty ja kaikki on ok (valtio maksaa kulut). Kuoleman koittaesssa tuhkaus on ok, luita ei ikiroutaan.

2.) Ase saa olla mukana taksissa ja ravintolassa (ase henkilökunnalle ravintolassa), keskustassa aseen voi jättää ruokakauppaan säilöön.

3.) Asukkailla käytössä viinakortti, turistit voi ostaa alkoholia lentolipulla (viina myydään ruokakaupan sisällä olevassa erillisessä kaupassa).

4.) Huippuvuoret (norjaksi Svalbard) sijaitsee Pohjoisella jäämerellä ja on Norjalle kuuluva saaristo. Sen kolmella saarella on asutusta: Länsimaa (norjaksi Spitsbergen), Hope ja Karhusaari. Huippuvuoret löysi vuonna 1596 hollantilainen löytöretkeilijä ja kartografi, Willem Barents.

5.) Longyearbyenissa sijaitsee myös Huippuvuorten siemenholvi, joka aloitti toimintansa vuonna 2008. Siemenholviin on tarkoitus säilöä talteen koko maapallon kaikkien viljelyskasvien siemenet.

6.) 1920-luvun aikana Svalbard-sopimuksen nojalla Norjan ylivalta Huippuvuorilla tunnustettiin ja alue demilitarisoitiin. Svalbard-sopimus astui voimaan suurkäräjillä hyväksytyn Svalbard-lain myötä.

Huom! Kuvagalleria reissusta löytyy edelleen täältä: https://photos.app.goo.gl/FUCC7gb94dSI1vYz1