Aihearkisto: Politiikka

Vaalit, jäätelöä, flippeireitä ja sukututkimusta

Huhtikuu on mennyt todella vauhdilla.

Tässä kuussa oli viimeiset sukututkimus-peruskurssin viimeiset tunnit. Kurssi oli mielenkiintoinen ja uusia asioita tuli opittua! Tästä on hyvä jatkaa. Harkitsin hieman, aloittaisinko syksyllä toista vastaavaa kurssia (jossa paneudutaan enemmän vanhoihin käsialoihin ja niihin lähteisiin, joita ei nyt niinkään käyty läpi). Sen näkee sitten lähempänä syksyä!

Eduskuntavaalit ovat nyt myös takana. Tulos pääsi hieman jopa yllättämään, valtakunnallisesti puolueeni sai lisää kannatusta ja uusia naamoja eduskuntaan. Paikallisesti taas… No. Tulos olisi voinut olla parempikin. Itse äänestyspäivän olin vaalitoimitsijana pitkästä aikaa. Oli ihan hauskaa puuhaa edelleen se. Pääsin myös itse käyttämään vaalitietojärjestelmää. Ensi kuussa onkin sitten jo eurovaalit ja olen myös silloin varsinaisena päivänä vaalitoimitsijana! Jännä nähdä, millaiseksi äänestysaktiivisuus oikein jää.

Mitäpä muuta huhtikuu on pitänyt sisällään? Olen ainakin putsannut takapihan terassia. Vielä on harkinnassa, josko tänä vuonna öljyäisi terassin. Joko heti näin keväällä, tai viimeistään syksyllä!

Kevään/kesän ensimmäiset jäätelöt on myös syöty ja käyty pelaamassa flippereitä!

 

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Kiireinen kesäkuu

Kun kesäkuusta kiireinen tuli. Hieman jopa yllättäen. Eipä silti, en valita. Nämä lauseet kuvaavat viime päiviäni aika hyvin.

Lähdetään liikkeelle kuitenkin toukokuun lopulta. Olin toukokuun lopulla vaiheeksi kokemusosaaja-keikalla, joka minulla kesti nelisen tuntia ja pääasiallinen asiointikieli oli englanti. Minusta näissä kokemusosaaja-keikoilla on se hauska puoli, etteivät ne ole oikeastaan koskaan olleet tyystin samanlaisia. Pääsee samalla näin ollen myös haastamaan itseään! Aiheeseen liittyen, postitse kolahti ADHD – liiton kokemustoimintaan liittyvää mainosläpysköjä. Kivaa, että on jotain yleistä lippulappusta tarjolla!

Puoluekokous oli Vantaalla 16.-17.6., jonne minä en tänä vuonna poikkeuksellisesti mennyt. Alun perin en edes hakenut kokousedustajan paikkaa ja ajattelin meneväni, jos edes menen, maksimissaan ”kokousturistiksi”. Ja niinhän sekin jäi lopulta tekemättä, kokousturisteilu nimittäin. Tavallaan olo oli samalla hieman haikeahko, mutta myös rentouttava. Kyllähän näitä tapahtumia tulee jatkossakin, joten eipä hätiä!

Turussa tuli myös piipahdettua eräänä kesäkuisena lauantaina. Puolisko kävi pelaamassa lautapelejä, kokeilin minäkin paria uutta peliä. Muutoin lueskelin kirjaa, rapsuttelin paria koiraa ja hengailin muuten vain.

Testimielessä pistin takapihalle kasvamaan perunan lisäksi salaattia, kesäkurpitsaa, punajuurta, persiljaa ja ruohosipulia. On minulla myös tomaatin ja chilin taimenet kasvamassa. Perunat ovat lähteneet kivasti kasvamaan ja ovatpa myös kesäkurpitsa tehnyt kukkia!

Päädyin hieman yllättäen aloittamaan työkokeilun. Aloitin kesäkuun alkuvaiheessa ja jatkan tätä elokuun puoliväliin saakka. Tässä työkokeilussa teen paljon toimistohommia ja pääpaino on heinäkuussa olevan tapahtuman auttamisessa. Pääsen kokeilemaan uutta aluevaltausta. Olen toki ollut tekemässä ja auttamassa ennenkin tapahtumissa, mutta kyllähän tämä on hieman eri näkövinkkelistä tehtävää työtä. Minua ei haittaa uuden oppiminen, päinvastoin! Samalla pääsee kokeilemaan niin etätyöntekoa, junalla (tai autolla) toimistolla käymistä ja mitä kaikkea. Ja näissäkin tulee hyvin kokeiltua ja opittua, miten oma persoona tehdä tätä työtä toimii: mikä asia minulla toimii ja miten toimii. Mikä on oma rytmi jne. Miten etätyöpäivinä aikataulutus toimii. Mikä on luontevin tapa tehdä asioita. Jännää!

Ps. Nokkosta on tullut kuivattua 11 purkin verran!

 

 

 

Vuosi 2018 lähtenyt käyntiin!

Vuosi 2018 on pyörähtänyt käyntiin jo tovi sitten. Heti alkuvuoteen on mahtunut asioita.

Kävin mm. tammikuussa kokemusosaajuus – keikalla Hämeenlinnassa. Oli todella antoisa tilaisuus! Itsestäni tuntui, että kiirehdin omassa puheenvuorossani, sain positiivista palautetta ja oli mahtavaa keskustelua! Kiitos siitä!

Tammikuussa käytiin myös presidentinvaalit. Tulos oli selvä heti ensimmäisellä kierroksella. Itse olisin kaivannut hieman pienempää väliä ykkösen ja toisen sijan välillä. Ja monelle lienee selvä, että itse äänesti Haavistoa. Vaalimökillä tuli taas muutama tunti seistyä ja kahvia keitettyä. Oli tuloksesta mitä mieltä tahansa olin sinänsä tyytyväinen, että puolueena olimme edes toisena! Sekään ei minusta täysin itsestään selvää ole.

Kolmas tammikuusta nostettava asia oli se, että tulipahan käytyä myös Tampereen Työväen teatterin Klubilla katsomassa ”Perjantai” – ohjelman livekuvauksia. Aiheena oli ”Syömään!”, jossa puhuttiin niin nyhtökaurasta, sirkkojen syönnistä, kuin dyykkaamisesta. Yleisöllekin tarjottiin maisteluun sirkkaa, pitihän sitä itsekin kokeilla!

Nyt helmikuu alussa kävin Helsingissä aktiivimallin vastaisessa mielenilmauksessa. Senaatintorilla oli monta muutakin ihmistä, hyvä niin! Olen niin sitä mieltä, että tämä eduskunnassa hyväksytty aktiivimalli on täysin pöyristyttävä, eikä aktivoi ihmisiä. Ei ihmisten tilannetta pitäisi kurjistaa!

Onpa tullut käytyä myös hiihtämässä, olen käynyt nyt neljä kertaa sitten peruskoulun!

En tiedä yhtään, kuinka monta kilometriä olen hiihtänyt. Noh, ehkä se kilometrimäärä ei ainakaan tässä vaiheessa ole se oleellisin asia. Tai se, että olen varmasti hieman hidas tai kömpelö suksien kanssa. Oleellisempaa minusta on nyt se, että edes yritän, nautin ja menen tasan sitä vauhtia, kuin menen. Ehkä ajan kanssa kömpelyyskin vähenee.

 

Vihreiden puoluekokous Tampereella 17.-18.6.2017

Menneenä viikonloppuna (17.-18.6.2017) pidettiin Tampereella Vihreiden puoluekokous. Minun ja Tuomon puoluekokous alkoi osittain jo perjantaina, sillä kävimme täyttelemässä Sampolassa (jossa kokous pidettiin) ilmapalloja. Ilmapalloja, joita oli salin edessä koristeena. Ilmapalloja, joilla leikittiin ilmapallosotaa.

Suurimpana päätöksenä oli uuden puheenjohtajan valinta, joka toteutettiin neuvoa-antavana jäsenäänestyksen pohjalta. Jäsenäänestys toteutettiin kirjeäänestyksenä.

Lakiteknisistä syistä joudumme käyttämään ”neuvoa-antava jäsenäänestys” lausahdusta. Käytännössä kuitenkin äänestyksen tulos nuijitaan virallisesti pöytään kokouksessa. Äänestyksissä meillä Vihreillä on käytössä ns. siirtoäänivaalitapa.

Itse olin puoluekokouksessa kaupunginosayhdistys Länsi – Tampereen Vihreiden vara-varaedustajana. Tämä pesti ei tosin minua edes työllistänyt, kiitos meidän varsinaiselle edustajallemme Tuomolle! Lisäksi toimin kokouksena ääntenlaskijana. Koska meitä oli sen verran sopiva määrä, meidät jaettiin kahteen ryhmään. Joskin kaikki ääntenlaskijat, jotka kykenivät, menivät lauantaina aamulla aukomaan äänestyskuoria valmiiksi. Toinen porukka laskivat puheenjohtaja – vaalien äänet. Toinen ryhmä, johon myös itse kuuluin, toimi saliääntenlaskijana. Meidän saliääntenlaskijoiden tehtäviin kuului laskea varapuheenjohtajien, puoluevaltuuskunnan puheenjohtajan + varapuheenjohtajien äänestysten tulokset. Sekä sitten tarvittaessa poliittisten aloitteiden saliäänestykset, joita tuli tällä kertaa tasan yhden kerran.

Alun perin lauantaina piti olla varapuheenjohtajan ja puoluevaltuuskunnan pj + vpj äänestykset, sunnuntaina taas aloitteiden saliäänestykset. Koska aina asiat eivät mene suunnitellusti, sunnuntaina meillä saliäänestäjillä oli hieman kiireisempi päivä, jotta saataisiin kaikki äänestykset laskettua. Täytyy tosin todeta, että yllättävän kivuttomasti saimme kuitenkin äänestykset laskettua! Kiitos tästä koko porukalle ja porukkaa vetäneille!

Kuten ehkä uutisista luettiin ja/tai kuultiin, lauantaina huomattiin kesken puheenjohtaja – äänestyksen, oli Helsinkiin jäänyt 400 ääntä. Ja avain hakupaikkaan tietysti Tampereella. Joten tähän ei auttanut muu, kuin lähteä hakemaan ne puuttuvat 400 ääntä Helsingistä. Tietysti hieman harmillinen juttu. Mutta ainakin itse koin asian niin, että kun näin kävi, ei asialle enää mitään voi. Enkä ainakaan itse jaksa alkaa syyttelemään ketään ja kiukuttelemaan asiasta, se kun ei vaan edistä asiaa millään tavalla. Lisäksi, vaikka miten harmillinen asia onkin, onneksi emme olleet Tamperetta kauempana. Ja pysyipähän jännitys katossa kauemmin! Muutenkin mikäs siinä odotellessa, ainahan sitä voi salissa vaikka lauleskella Ultra Brata, naureskella tweeteille ja leikkiä ilmapallosotaa! Kuka vielä haluaa väittää vihreitä huumorintajuttomiksi?

Niinhän siinä kävi, että Vihreiden puheenjohtajaksi valittiin Touko Aalto.

Varapuheenjohtajaksi valittiin Maria Ohisalo, Hanna Halmeenpää ja Veli Liikanen.

Puoluevaltuuskunnan puheenjohtajaksi valittiin Kaisa Hernberg.

Puoluesihteerinä jatkaa Lasse Miettinen. Tästä ei tarvinnut äänestää, sillä vastaehdokkaita ei ollut.

Onnea kaikille valituille!

Millä fiiliksillä olen puoluekokouksen jälkeen? Lyhyesti: hyvällä fiiliksellä. Oli mukavaa nähdä tuttuja ja muita vihreitä. Tunnelma oli mukava. Ja oli tietysti mukavaa, kun puoluekokous järjestettiin kotikaupungissa. Tästä on tästä taas hyvä jatkaa! Kiitos ihmiset!

 

Ilmapallojen tekoa.

Ville Niinistön puhe.

Pj-äänestyksen kuoret.

Ilmapallosotaa!

Uusi puheenjohtaja!

Pekka Haaviston puhe.

Saliäänestäjä valmiina.

Huippuvuoret kutsuvat!

Viime kirjoittamisesta on näemmä mennyt hetki aikaa, kuin varkain! Jotenkin sitä on kuvitellut, että vastahan minä olen jotain kirjoitellut. Kuvittelin siis väärin!

Tein tässä viime viikolla jotain omituista, varasin nimittäin lennot Huippuvuorille elokuun lopulle! En tiedä ihan tarkkaan, ketä kaikkia meitä on sinne lähdössä. Minä ja kaverini joka tapauksessa. (Varasimme nimittäin yhdessä liput.) Vastassa meitä on taas kolmas tuttumme.

Mutta niin siis. Huippuvuoret? Täh? Miksi? Mistä tämä nyt tuli? Hieman osittain samaa minäkin mietin, lähinnä päätös tuli lopulta osin puskista. Siis siinä mielessä, että en oikeastaan ikinä ole suunnitellut lähtöä jonnekin Huippuvuorille. Ajatus lähti lopulta niin, että vaalien jälkeen eräs ehdokkaamme sai päättömän idean kysellä meitä muita tulemaan käymään Huippuvuorille elokuun lopulla. Hän itse on siellä kesästä alkaen ja hänellä on ns. ”joutilasta aikaa” tuolloin. Jos meitä kiinnostaa, tervetuloa vain, hän kyllä voisi esitellä meillä paikkaa ja sen luontoa. (Tietysti jokainen itse hankkii omat lentolippunsa jne.) Alkuun itse ehkä osin vakavasti, osin vitsillä tuumin, että toki tuonne on lähdettävä. Sen verran sekopäinen ajatus! Hieman pohdittuani, alkoi ajatus toden totta houkuttaa entistä enemmän. Lopulta päädyin hankkimaan lentoliput. Hieman myös kiehtoisi majoittuminen paikallisella leirintäalueella. No, hotellihuonettahan minä en ole edes toistaiseksi hankkinutkaan. Olen sen verran käynyt ”varusteostoksilla”, että olen hankkinut jo pitempivartisemmat vaelluskengät ja ulkoiluhousut. Jotkut vaelluskengät omistan jo entuudestaan, joskin ne ovat matalavartiset ja niillä aikanaan viikon vaelluksellakin onnistuin nyrjäyttämään nilkkani. Joten ajattelin olevan järkevä veto hankkia pidempivartisemmat. Tuulen ja vettä kestävät housut oli minusta myös ihan perustellut. Etenkin, kun en taida yksiäkään sellaisia jostain syystä omistaa ja ajattelin, että niille voisi olla muutenkin tarvetta. Lisäksihän molemmat tuli hankittua. Erittäin järkevään hintaan: kengät olivat alennuksessa n. 80 euron hujakoilla, housutkin olivat kympin. Ja tietystihän uudet kengät on hyvä kävellä sisään ennen reissua! Mikäli tässä jotain muuta on hankittava, on onneksi vielä aikaa niin tehdä.

Onkin jännittävää nähdä sitten elokuussa, mitä kaikkia eläimistöä ja luontoa sitä oikein näkeekään! Jääkarhut, mursut, valaat, naalit ja muut: täältä tullaan!

 

Laatta Helsingissä.

Varusteita.

Matkapäiväkirja.

 

Arki vaalien jälkeen osa 2.

Kyllä se arki hiljalleen lähtee liikkeelle vaalien jälkeen. Nyt on pääsiäinen, joka ei tosin allekirjoittaneen asunnossa juuri mitenkään näy. En ehkä ole suurin juhlapyhien harrastaja.

Niinpä esimerkiksi (pitkä)perjantaina tuli käytyä puoliskon ja appivanhempien kanssa Tampereen kissakahvilassa. Ainakin osan ajasta kisut olivat yllättävänkin aktiivisella päällä. Samana iltana päätin tehdä ylijääneestä kahvista saippuaa. Tällä hetkellä saippuat ovat yllättävänkin vaaleita, saas nähdä käykö kuukauden kypsymisen aikana mitään värimuutoksia?

Eilen ainakin meidän suunnilla iskeytyi kevyt takatalvi, lunta sateli kevyelti!

Vaalien alla tuli käytyä kuvaamassa minulle ”ADHD kokemusosaaja” – aiheista videoklippiä. Se pitäisi tässä varmaan lähiaikoina vielä editoida, jotta saan sen julkaistua. Siitä infoan paremmin, kun editointi on tehty ja se on julkaistu!

 

Kissakahvilan asukkaita

 Takatalvi

 Kahvisaippuaa

 

Arki vaalien jälkeen osa 1.

Kaksi yötä on nyt nukuttu vaalien jälkeen. Kaksi tarpeellista yötä. Ensimmäisenä yönä ei oikein osannut mennä nukkumaan ja koko eilinen päivä menikin hieman kohmeessa. Toinen yö tulikin jo nukuttua paljon paremmin.

Itse sain 40 ääntä. Olen itse yhä aidosti ihan tyytyväinen omaan tulokseeni. En alunperinkään oikein osannut ajatella, kuinka paljon ääniä lähden tavoittelemaan. Kunhan lähden hieman kokeilemaan ehdolla olemista. Jossain vaiheessa ajattelin, että jos saan vain yhden äänen, se saattaisi hieman ottaa päähän. Kaikki muu on vain hyvä. Enemmän itseäni ehkä ärsyttää puoliskoni 62 ääntä – olisin toivonut hänelle reippaasti enemmän, vähintään varavaltuutetun verran.

Onneksi maailma ei tähän kaadu ja vaaleja tulee uudestaankin: sitten toivottavasti mennäänkin jo läpi! (Tai no, jospa siis puoliso menisi läpi!) Siihen asti jatkamme ns. ”ruohonjuuritasolla” asioihin vaikuttamista. Sekä henkilökohtaisella tasolla, että myös oman kaupunginosayhdistyksen, Länsi – Tampereen Vihreiden, kautta!

Täytyy myös muistaa, että kuinka hyvin Vihreillä meni kautta linjan. Tampereellakin olemme kolmanneksi suurin puolue, 20.0 % suuruudella, saaden 4 lisäpaikkaa valtuustoon! Olen myös erityisen ilahtunut, että jopa Kalkussa Vihreitä äänesti 17 % ihmisistä!

Eli vaikka minä tai puolisoni ei menty läpi (tällä erää!), kiitän teitä jokaista minua tai meitä äänestäneitä! Jokainen ääni on ollut tärkeä, jokainen ääni toi lisää ääniä koko puolueelle. Kiitos teidän, meillä meni näin hyvin, kuin meni! Kiitos!

Pysykää siis kuulolla jatkossakin! Ja mikäli puoluepolitiikka kiinnostaa, suosittelen jäseneksi liittymistä! Kaikki tyylit jäsenenä olemisessa ovat yhtä oikeita: saa ”vain maksaa jäsenmaksun”, tai maksaa ja tulla mukaan toimintaan! Kaikki tyylit ovat yhtä arvokkaita!

Ps. Tiesittehän, että kesäkuussa on Vihreiden puoluekokous Tampereella?

 

https://www.facebook.com/lansitampereenvihreat/

https://www.vihreat.fi/liity

Vaalityö takana, jännitys edessä

Kampanja on nyt minun ja puolisoltani, Pekkasen Tuomon, osalta valmis! Flayereita on jaettu ja luukutettu.  Huomenna laskeutuu vaalirauha.

Vaalien alla olen päässyt monien ihmisten kanssa juttelemaan ties mistä. Olemme puhuneet mm. työttömyydestä ja vähäosaisuudesta, sosiaali- ja terveyspuolesta: niin SOTE – uudistuksesta, lääkäripalveluista, laboratorio – jonoista, lääkkeiden hinnoista. Puhumattakaan myös kokemusosaajuudesta, neuropsykiatrisista häiriöistä, sekä mielenterveydenhäiriöistä. Mutta olemme myös puhuneet lähiruoasta, kuin (lähi)puistoista ja metsistä ja kuinka hienoa on, kuinka meillä on jokamiehen oikeudet! Lähiliikenne on myös puhututtanut. Olemme olleet niin huolissamme asioista, mutta myös kiitollisia. On ollut ilo saada jutella niin monen ihmisen kanssa, niin monista eri asioista. Asioista, jotka koskettaa ja mietityttää. Asioista, jotka tuottavat iloa.

Nyt lepoa ja huomenna tähän aikaan ollaan vaalivalvojaisissa jännittämässä.

Ps. Tampereella äänestämään mennessä harkitse vielä Vihreitä ja numeroa 195, myös 235 on oikein pätevä! 

 

Viimeinen viikko vaaleja

Viimeinen viikko pyörähti käyntiin tämän kertaisissa kuntavaaleissa. Ennakkoäänestys loppuu tiistaina 4.4. ja varsinainen äänestyspäivä on sunnuntaina 9.4.

Samaan aikaan sitä kokee monenlaista tunnetta: viime hetken paniikkia, jännitystä ja helpotusta.  Kohta loppuu tämä peli! On jännittävää nähdä, mihin omat paukut riittää ja paljonko oikeasti saan ääniä. Samalla on paniikkia siitä, mitä/miten paljon/missä pitäisi vielä ehtiä näkymään ja tekemään! Helpotus kuitenkin siitä, että tämän viikon jälkeen vaalit ovat ohitse.

Odotan jo pientä ns. ”vaalienjälkeistä masennusta”: on väsymys vaalitouhuista, mietityttää mitä olisi pitänyt tehdä toisin, mitä olisi pitänyt tehdä (lisää) saadakseen enemmän ääniä.

Oli tulos tietysti mikä tahansa, sitä pyrkii pysymään tyytyväisenä itseensä: uskaltauduin lähtemään ehdolle, ojentamaan flayerini ihmisille, vastaamaan oman mielipiteeni eri asioihin. Oli tulos mikä tahansa, on ajateltava, että Tampereella kuntavaaleissa ehdokkaita kaikista puolueista on yhteensä 665 kappaletta! Pelkästään omastakin puolueesta täysi 100 ihmistä! On ajateltava, että vaikka olen 2008 muuttanut Tampereelle, olen kuitenkin nyt ensimmäistä kertaa ehdolla vaaleissa (POK:n vaaleja en laske mukaan). Tämä tarkoittaa sitä, ettei minulla ole valmiiksi sinänsä nimeä, en ole valmiiksi tunnettu. Toki on totta, että aina voi tapahtua mitä tahansa, eikä valmiiksi tuttu nimi tarkoita automaattisesti läpi pääsyä. Joskin se saattaa helpottaa asiaa.

Viime viikko oli täynnä vaikka mitä: olin vaalimökillä, pääsin Vihreiden vaalibussin kyytiin, kävin Vihreässä Tilassa vaalitapahtumassa ja kävinpä minäkin pitämässä Esteettömyys – tapahtumaa Siperiassa muutaman muun ehdokkaan kanssa! Se oli hieno tapahtuma se! Meillä oli mukana esimerkiksi kynnysmatto ja manuaalipyörätuoli: pyörätuolilla pistimme ihmisiä ylittämään kynnyksiä. Palaute oli erittäin positiivinen ja jätti ihmisiä mietityttämään esteettömyys asiat.

Mitä haluaisin vielä erityisesti sanoa näin viimeiseen viikkoon? Tärkein lienee se, että äänestä. Äänestä, ihminen hyvä! Vain niin voit pyrkiä vaikuttamaan! Kuten viime kerralla perustelin, ovat kuntavaalit äärimmäisen tärkeät vaalit! Kunnissa me vaikutamme nimenomaan omien kuntiemme päätöksiin. Jollet siis ole jo äänestänyt, äänestä viimeistään tiistaina ennakkoon tai viimeistään sunnuntaina varsinaisena päivänä!

Ketä sitten äänestää? Siitä päätät sinä: millaisia asioita haluat erityisesti tukea? Vai haluatko äänestää ns. ”vain puoluetta”?

Laitan loppuun meidän Tampereen Vihreiden sadan ehdokkaan linkin, josta te tamperelaiset voitte käydä valitsemassa meidän listoilta itselleen sopivan ehdokkaan. Tietysti erityisen kiitollinen olisin, jos annatte äänenne joko minulle (numero 195) tai puolisolleni Tuomo Pekkaselle (numero 235)!

Kuntavaaliehdokkaat 2017