Aihearkisto: Luonto

Elo-syyskuu

Päivitelläänpäs parin kuukauden kuulumisia kerralla. Mitäpä tässä on tapahtunut, vai onko sen kummempia?

Elokuussa ainakin kävin kaverin kanssa ”Naivistit Iittalassa” – näyttelyä katsomassa. Ja toisen kaverin kanssa kävimme Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Tohvelisankarin rouvaa. En muista yhtään, milloin viimeksi edes olisin ollut kesäteatterissa, joten olikin jo korkea aika käydä!

No. Elokuussa myös yksi kaverini kuoli. Hitsi vie… Syitä en ehkä nyt sen kummemmin avaa. Mutta olihan se silti aika pysäyttävä uutinen joka tapauksessa. Tässä kuussa kävinkin sitten hänen muistotilaisuudessa. Niin rajallista on elämä.

Elokuussa olen käynyt myös sienessä. Olen kerännyt niin rouskuja, kuin herkkutatteja (joita en ole juurikaan normaalisti meidän alueelta löytänyt!), kehnäsieniä ja ties mitä. Kehnäsieniäkin löysin todella, todella paljon. Niin paljon, että vinkistä kuivasin ja surrautin jauheeksi. Odottaapa minua myös sekasienijauhe. En ole ennen tehnyt sienistä jauhetta, mutta nyt olen tehnyt kolmea eri lajia tähän mennessä. Saas nähä, kuinka ja mihin tuota innostuu käyttämään. Kolme-neljä purkkia sienijauhetta on jo mennyt myös eteenpäin testiin. Kävinpä myös Nokian puolella sienessä elokuussa.

Omenhilloakin tuli tehtyä elokuussa. On tämä syksy yhtä säilöntää.

Syyskuussa puolestaan olen mm. poistanut Twitter tilini käytöstä. Olihan tuo asia ollut jo jonkin aikaa mielessä, mutta en ollut aiemmin tehnyt asialle mitään. Nyt päädyin tähän ratkaisuun. Vaikken ollutkaan oikein ikinä suuri käyttäjä ja asiaa harkinnut, niin huomasin silti, miten ensimmäinen vuorokausi oli silti pahin. Sen jälkeen en ole ikävöinyt asiaa ollenkaan.

Olen myös käynyt keräämässä roskia, vaikkakin ”turhan vähän”. Kyllähän niitä saisi olla koko ajan keräämässä, ainakin siltä tuntuu. Voi myös olla, kun kerran on kerännyt, näät roskia jatkuvasti maassa.. Mutta toki, ei ne roskat silti sinne luontoon ja maahan kuulu.

Ja omenahilloa on tullut tehnyt myös näin syyskuussa, samaten on tullut kerättyä sieniä.

Osallistuin pitkästä aikaa myös puoluekokoukseen, joka oli myös tänä vuonna etänä. Ensimmäisenä kokouspäivänä kokoonnuttiin muutaman muun kokousedustajan kanssa saman katon alle. Mikä oli ihan kiva juttu. Pääsimme samalla höpöttelemään keskenämme, tehtiin samalla yhdessä ruokaa jne.

Näin syyskuussa nostin vihdoin ja viimein perunoita ylös, mitä pistin kesällä kasvamaan. Sato ei ollut tänä vuonna mitenkään erityisen runsas jostain syystä. Aina ei voi voittaa, ei edes takapihan perunoiden kasvatuksessakaan. Ehkä ensi vuonna pidän välivuoden perunoiden kasvatuksessa.

Sytykkeitä tuli tässä myös tehtyä pitkästä aikaa. Nyt pitäisi taas keräillä kynttilänjämiä lisää, niin saisin taas kastettua sytykkeen raakileet niihin… Onneksi tuo on siitä helppo askartelu, että asiat voi tehdä todella osissa. Yhtenä kertana vaikkapa raakileet ja toisella kerralla kastaminen steariiniin!

Mutta siis, elo-syyskuussa on keräilty sieniä, tehty hilloa, on ollut suru-uutisia, puoluekokousta, kesäteatteria ja muita juttuja. Kaikkea mahdollista siis.

 

Heinäkuu

Vielä ehtii päivittää heinäkuun kuulumisia näin kuukauden viimeisenä iltana. Ties monestiko tämä päivitys piti tehdä, mutta aina se on vain jäänyt. Korjataan se tilanne siis nyt. Myönnän alkuun ajattelleeni, ettei tässä kuussa nyt mitään ”erityisen mainittavaa ole”, mutta kuinka väärässä olinkaan!

Hääpäivä

Tässä kuussa oli meidän viidestoista hääpäivä. Siis viidestoista! Kävimme oikein kaupungilla ravintolassa syömässä itsemme täyteen. Testasimme Onni & Leo – ravintolaa. En silti voi tajuta, mihin tämä aika oikein menee…

Mansikat

Pitkästä aikaa tuli myös hankittua viiden kilon mansikkalaatikko eräällä kauppareissulla. Suurimmasta osasta tuli tehtyä hilloa jääkaappiin. Ja tokihan yksi purkki on jo aukaistu, koska piti myös tehdä muurinpohjalettuja.

Lääkityksen seuranta

Tänä vuonna koitti lääkityksen seuranta Concertasta. En kyllä edes muista, onko tuota edes koskaan aiemmin sen määräämisen jälkeen (loppuvuodesta 2013) sen koomin oikein erikseen seurailtu. Kuin kerran sen verran, että mun aloitteesta mietittiin, hyödynkö yhtä isommasta annoskoosta vai en. Muuten resesptiä on vain uusittu. No, nyt joka tapauksessa kävin kontrollissa. Eikä siinä mitään ihmeempiä ollut – niin kuin ei pitäisikään omalla kohdallani olla.

Frantsila, Timin mänty

Yhtenä päivänä kävimme kaverin kanssa Frantsilan Kehäkukassa lounaalla ja ihmettelemässä muutakin tarjontaa. Ja koska meillä ei ollut sen kummemmin kiire, kävimme ihmettelemässä myös mm. Timin mäntyä, joka lienee n. 400 vuotta vanha.

Glope Hope Pride-laukku

Törmäsin kerran Glope Hopen sivua selatessani Pride – laukkuun. Ja vaikken varmaan varsinaisesti laukkua tarvitse, oli tuo silti tilattava. Ja samalla tuli tuettua Setan työtä. Ihan mahtava tuo Pride-laukku!

Nokkosen siemeniä ja kantarelleja

Vaikken muuten nokkosia tänä vuonna kerännyt ja kuivatellut, kerran kävin nokkosensiemeniä keräämässä ja pistin kuivuriin kuivumaan. Nyt on taas purkillinen siemeniä mm. jogurttiin heitettäväksi. Vaikka eipä sillä, en minä nyt niin usein käytä nokkosensiemeniä. Onpahan nyt silti. Ja vaikka on ollut pitkälti kuivahko heinäkuu, olen peräti kerran kerännyt kantarelleja!

Roskia

Turhan harvoin on tullut näin heinäkuussa roskia kerättyä. Mutta kerääminen on kyllä yhä jatkunut. Ihan käsittämätöntä, mikä saa ihmiset heittämään mm. maskeja maahan. Ei se nyt niin paljon paina, etteikö kotiin tai lähimpään roskikseen jaksaisi kantaa!

Tuuri – Kaskinen – Närpiö

Kävin vanhempieni ja veljenlapsen kanssa yön yli reissulla vanhempieni asuntoautolla. Ensin lähdimme Tampereelta Tuuriin, jossa yövyimme leirintäalueella. Tuurissa tuli hieman kierreltyä. En kyllä ostanut juurikaan mitään, mutta en kyllä mitään tiettyä lähtenyt katsomaankaan. Tuuri oli ehkä hyvä tekosyy välietapille reissussa. Yöpymisen jälkeen jatkoimme matkaa ensin Kaskisiin, jossa kävimme lounaalla Sininen hetki – nimisessä paikassa. Sen jälkeen kävimme Kaskisissa hautausmaalla etsimässä pappani isän siskon hautaa, joka myös löytyi. Kaskisista jatkoimma matkaa vielä Närpiön puolelle katselemaan seutua. Pappani pappa muutti aikanaan Närpiöstä Suursaareen (ja Suursaaresta sodan alla taas rannikolle). Oli jännää huomata, miten Kaskisissa ravintolassa meille puhuttiin aluksi sekä suomeksi, että ruotsiksi, mutta Närpiöön mentäessä kyltit vaihtuivat ruotsiksi ja esim. hautausmaalla meitä tervehdittiin vain ruotsiksi.

Saippuaa

Tein pitkästä aikaa myös saippuaa kaverin kanssa. Molemmat teimme kaksi satsia, itse tein maustekahvi-tervan, sekä kookos-minttu-vadelman. Täytyy taas malttaa odotella saippuoiden kypsymistä elokuun lopulle!

Särkänniemi

Yhden veljenlapsen kanssa tuli käytyä Särkänniemessä. Viimeksi itse on tullut käytyä Särkänniemessä joku 2-3 vuotta sitten. Sää oli ihan siedettävä. Alussa saimme jokusen kerran pientä vesikuuroa, mutta ne olivat pieniä kuuroja. En edes jaksanut laskea, kuinka monta kertaa lopulta kävimme laitteissa. Mutta ilmeisen riittävästi, sillä itse ja matkalainen olimme päivän päätyttyä puhki!

 

Roskien keräämisestä

Huhtikuu oli tehty roskien keräämisestä. Ainakin siltä tuntuu. Laskin, että olin kerännyt 11.-28.4. välisenä aikana yhteensä 7 muovipussillista roskia meidän lähitienoolta, pääasiassa metsästä. Seitsemän muovipussillista! Ja tiedän, että en ole edes ainoa, joka on lähitienoolta roskia kerännyt. Eräällä kerralla tuli myös toinen roskien noukkija vastaan. Eikä hänelläkään mukana ollut pussi täynnä roskia ollut ensimmäinen pussillinen. Mitä kaikkea mukaan on tarttunut? Esimerkiksi kengänpohjia, tupakantumppeja, tupakka-askeja, karkkikääreitä, lasinsiruja, naruja ja köydenpätkiä, rikkinäisiä leluja ja ämpäreitä, rikkinäistä lyhtyä, tölkkejä, pulloja ja metalliputkea. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Myönnän joskus ajatelleeni, onko tässä roskien keräämisessä mitään järkeä, kun taas pian siellä luonnossa on uudestaan roskia. Sitten se näkyy toisaalta pakottaa minut jatkamaan roskien keräämiseen kerta toisensa jälkeen. En vain halua, että luonto olisi yleinen roskis, jonka voimme hukuttaa jätteisiin. Josta pahimmillaan kärsimme kaikki. En halua, että lapset ja eläimet satuttavat itsensä vaikkapa niihin lasinsiruihin. Ja mieluusti kerään marjat ja sienet puhtaasta ympäristöstä. Roskien keruu onkin yksi tapa minulla huolehtia luonnosta.

En jaksa ymmärtää, mikä välinpitämättömyys saa ihmiset roskaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos jaksat käydä ostamassa suklaapatukan ja kantaa sen taskussa, sekä syödä matkalla, jaksat myös kantaa kääreen lähimmälle roskikselle tai kotiin saakka. Roskat eivät yksinkertaisesti kuulu luontoon!