Aihearkisto: Ruoka

Elokuu

Elokuu lähenee loppuaan. Kuun puolivälissä minulta loppuivat kesätyöt. Kesä meni kieltämättä nopeasti. En valita silti. Ihan mukavaa oli olla töissä!

Mitäpä muuta tässä on ollut?

Viime kerralla taisin unohtaa mainita, että varasin itselleni jo kurssipaikan syksylle kansalaisopiston ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssille. Viime syksyn ja kevään olin ollut sukututkimuksen peruskurssilla.

Olen tehnyt lisää hilloa: vadelmasta ja karviais-viinimarjasta. Olen nostanut takapihalla kasvattamiani perunoita ylös ja niitä syönyt. Perunat ovat tapansa mukaan no… Eivät kauhean isoja, mutta ei sillä ole mitään väliä.

Olen käynyt myös ihmettelemässä kaverin uutta asuntoa! Ihmettelyn lisäksi kasailin yhtä hyllykköä kaverini kanssa kasaan. Asunto oli kyllä niin kaverini näköinen ja oloinen, ettei tosi. Onnea siis uuteen asuntoon!

Kävinpä hammaslääkärissä heti kuun alussa. Lähetteen hammaslääkärille tuli jo muistaakseni maaliskuussa, mutta ajan sain näin elokuun alkuun. Eipä sillä, ei minulla mitään akuuttia kiirettä ollut ja tuokin oli lähinnä ”katsotaan nyt vain varmuuden vuoksi” – aika. Mitään sen ihmeempiä ei kyllä ollutkaan. Ihan hyvähän se oli silti käydä monen vuoden tauon jälkeen tarkistuttamassa perus-tarkastuksen lisäksi.

Tulipa tässä tehtyä myös pitkästä aikaa saippuaa. Tehtiin puolison kanssa kaksi satsia: nokkonen ja terva-nokkonen. Nokkoseen tein ensin todella vahvaa nokkoshauduketta (annoin siis hautua tovin jos toisenkin). Sekoituksen aikana lisättiin vielä kuivattua nokkosta sekaan. Terva-nokkoseen käytettiin loput nokkoshauteesta, mitä jäi yli toisesta satsista yli (ja lisättiin vettä sen mukaan mitä tarvittiin lisää) + sekoituksen aikana lisättiin niin kuivattua nokkosta + tervaa. Molemmat satsit onnistuivat (eli ei ollut lipeätaskuja) ja nyt vain odotellaan kypsymistä. Jännittävää taas nähdä, muuttuko värit niissä kuinka kypsyessään!

 

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Helteinen heinäkuu

Huh hellettä sanon minä! Ainakin itselleni riittäisi pienempikin lämpötila näin kesäisin. Mikäs siinä, jos tykkää näin kuumista keleistä, hän nauttikoon siitä sitten.

Helteen lisäksi kuukausi on vierähtänyt todella nopeasti. Työkokeilupaikassa huhkimme hommia viime viikolla olleen tapahtuman parissa: tapahtuman etukäteis-asioita tehden ja itse tapahtuman pitäminen. Myös itse olin koko viikon tapahtumapaikalla mukana. Viikko meni todella nopeasti ja oli hyvin antoisa. Pääsin niin kokoamaan itse tapahtumaa paikan päällä pystyyn, neuvomaan ja opastamaan ihmisiä mistä löytyy mitäkin, olemaan keittiön puolella tiskaamassa astioita ja mitähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mutta sepäs minulle vain passaa paremmin, kuin hyvin – tehtävien monipuolisuus nimittäin! Ehdin viikon aikana myös saamaan koululle pingismailat ja –palloja! Niitä käytiin kysymässä ja vaikken itse löytänyt koulusta, seuraavana päivänä semmoiset saatiin, kuin saatiinkin! Toki myös vapaa-aikaa pystyin pitämään. Niinä hetkinä mm. kävin uimassa (uimaranta oli näköetäisyydellä koululta!), ihmetellä Siilinjärven keskustaa ja käydä Pirulaisen keikalla. Tuon tapahtuman ajan tuli nukuttua paikallisessa koulussa, missä myös pääosa muusta meidän tapahtuman asioista järjestettiin. Viikon aikana ehdittiin myös minun energian määrää ihmettelemään. Sattuneesta syystä itse en ole asiasta kovinkaan yllättynyt. Eiköhän tuo ole enemmänkin minun normaalitapa olla!

Innostuin tekemään vaihteeksi saippuaa. Tällä erää siitä tuli pihlajanmarja-suola. Suolaa en tosin ihan hirveää määrää laittanut. Mutta saapi nähdä millaiseksi tämä satsi muodostuu kypsyessään! Jäämme siis ihmettelemään asiaa!

Olen ehtinyt käydä myös keräämässä pienen määrän mustikoita ja vadelmia meidän lähimetsästä. Jos ehdin vielä käydä keräämässä lisää, hyvä niin. Jos en, mennään nykyisillä. Hieman ”kauhulla” odotan jo sitä, että mahdollisesti sieniä putkahtelee jossain vaiheessa metsään. Alkaa sekin hullutus sitten…

 

Kiireinen kesäkuu

Kun kesäkuusta kiireinen tuli. Hieman jopa yllättäen. Eipä silti, en valita. Nämä lauseet kuvaavat viime päiviäni aika hyvin.

Lähdetään liikkeelle kuitenkin toukokuun lopulta. Olin toukokuun lopulla vaiheeksi kokemusosaaja-keikalla, joka minulla kesti nelisen tuntia ja pääasiallinen asiointikieli oli englanti. Minusta näissä kokemusosaaja-keikoilla on se hauska puoli, etteivät ne ole oikeastaan koskaan olleet tyystin samanlaisia. Pääsee samalla näin ollen myös haastamaan itseään! Aiheeseen liittyen, postitse kolahti ADHD – liiton kokemustoimintaan liittyvää mainosläpysköjä. Kivaa, että on jotain yleistä lippulappusta tarjolla!

Puoluekokous oli Vantaalla 16.-17.6., jonne minä en tänä vuonna poikkeuksellisesti mennyt. Alun perin en edes hakenut kokousedustajan paikkaa ja ajattelin meneväni, jos edes menen, maksimissaan ”kokousturistiksi”. Ja niinhän sekin jäi lopulta tekemättä, kokousturisteilu nimittäin. Tavallaan olo oli samalla hieman haikeahko, mutta myös rentouttava. Kyllähän näitä tapahtumia tulee jatkossakin, joten eipä hätiä!

Turussa tuli myös piipahdettua eräänä kesäkuisena lauantaina. Puolisko kävi pelaamassa lautapelejä, kokeilin minäkin paria uutta peliä. Muutoin lueskelin kirjaa, rapsuttelin paria koiraa ja hengailin muuten vain.

Testimielessä pistin takapihalle kasvamaan perunan lisäksi salaattia, kesäkurpitsaa, punajuurta, persiljaa ja ruohosipulia. On minulla myös tomaatin ja chilin taimenet kasvamassa. Perunat ovat lähteneet kivasti kasvamaan ja ovatpa myös kesäkurpitsa tehnyt kukkia!

Päädyin hieman yllättäen aloittamaan työkokeilun. Aloitin kesäkuun alkuvaiheessa ja jatkan tätä elokuun puoliväliin saakka. Tässä työkokeilussa teen paljon toimistohommia ja pääpaino on heinäkuussa olevan tapahtuman auttamisessa. Pääsen kokeilemaan uutta aluevaltausta. Olen toki ollut tekemässä ja auttamassa ennenkin tapahtumissa, mutta kyllähän tämä on hieman eri näkövinkkelistä tehtävää työtä. Minua ei haittaa uuden oppiminen, päinvastoin! Samalla pääsee kokeilemaan niin etätyöntekoa, junalla (tai autolla) toimistolla käymistä ja mitä kaikkea. Ja näissäkin tulee hyvin kokeiltua ja opittua, miten oma persoona tehdä tätä työtä toimii: mikä asia minulla toimii ja miten toimii. Mikä on oma rytmi jne. Miten etätyöpäivinä aikataulutus toimii. Mikä on luontevin tapa tehdä asioita. Jännää!

Ps. Nokkosta on tullut kuivattua 11 purkin verran!

 

 

 

Ämpäri, nokkoset, hobitit

#äänityöttömälle  – ämpäri. Nokkosia. Taru Sormusten Herrasta. Niistä on toukokuu tehty.

 

#äänityöttömälle – ämpäri

Kuten alkuvuodesta kirjoitin, olin helmikuun alussa (2.2.2018) #äänityöttömälle – mielenilmauksessa Helsingissä. Josta mukaan matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri. Minä en ole koskaan, siis en koskaan (!), liikkunut ilmaisten ämpärien toivossa yhtikäs mihinkään. Nythän tuo ämpäri lähti hieman puolivahingossa matkaani. Mitään pitkää jonoa ämpäripisteelle ei ollut ja hieman vitsillä otin kyseisen ämpärin matkaani. Joskin totesin jossain kohtaa mielenilmausta seurassani olleelle Helille, että mitähän minä tuolla ämpärillä tekisin. Että ihanko totta minä kanniskelen sitä koko loppupäivän käsissäni, olin jäämässä mielenilmauksen jälkeen vielä Helsinkiin ja käymässä ennen iltakymmentä lähtevää junaa Tikkurilassakin Heurekassa. Kannettavahan se ämpäri kai on.

Lopulta saimme ajatuksen, että Heli vie ämpärin mukanaan Tampereelle (oli itse palaamassa yhteiskuljetuksessa Tampereelle mielenilmauksessa). Pistimme lopulta ämpärin hänen matkaansa ja taisin todeta vielä, että minulle on aika lailla sama, mitä kyseiselle ämpärille lopulta käy. Aikaa kuluu mielenilmauksesta. Mutta ämpäri pysyy liikkeessä!

Ämpäri seilasi omia reissujaan: se palautui kyllä ensin Tampereelle. Se päätyi Pälkäneelle. Se liikahti jossain vaiheessa Vantaalle. Se liikahti takaisin Pälkäneelle. Ja ties mitä kaikkien näiden liikkeiden välissä! Kunnes eräänä päivänä näin toukokuussa kävin Kehräsaaressa, jossa minua odotti totaalinen yllätys: #äänityöttömälle – ämpäri odotti minua Kehräsaaressa minun nimellä varustettuna! Jo on ollut ämpärillä seikkailut!

 

Nokkosia

Näin toukokuussa on taas alkanut se aika vuodesta, että olen aloittanut nokkosten keräämisen ja niiden säilömisen. Tämä taitaa olla nyt kolmas vuosi, kun kerään nokkosia. Olen varmaan 99 prosenttisesti kuivannut nokkosia ja sen prosentin verran pistänyt pakkaseen. Nyt päätin, että kuivaan kaikki keräämäni nokkoset, sillä niillä minulla näyttäisi olevan selkeästi eniten käyttöäkin. Olen aiempina vuosina keräillyt ja kuivanut mm. vadelmanlehtiä ja satunnaisesti jotain muuta. Mutta jotenkin aina päädyn käyttämään nimenomaan nokkosta.

Päätin myös, että pyrin keräämään tänä vuonna villivihanniksista/-yrteistä nimenomaan nokkosta. Olen käyttänyt nokkosta mm. saippuan teossa, juonut ”teenä”, pistänyt leipätaikinaan, kuin myös pizzapohjaan tai tuorepastataikinaan. Ohjeita ja käyttötarkoituksia on varmasti monia muitakin.

 

Taru Sormusten Herrasta

Tulin käyneeksi myös Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – näytelmä. Presidentinvaalien aikaan tuli jollain porukalla puheeksi ko. näytelmä ja miten se pitäisi päästä katsomaan, millainen show se oikein onkaan. Eräänä iltana minulle tulikin viestiä, että lähdenkö mukaan katsomaan ja kävisikö minulle 18.5. Ja niin minä päädyin kuin päädyinkin katsomaan höpöttejä Turkuun! En oikeastaan edes oikein tiennyt etukäteen mitä odottaa, vai odottaako mitään näytelmästä. Ehkä ainoa ajatus oli mielenkiinto siihen, miten 3 kirjaa saadaan sovitettua yhdeksi reilun neljän tunnin mittaiseksi näytelmäksi. Mitä otetaan mukaan, mitä jätetään pois. Miten lavasteet? Tai muut ratkaisut? Uhka vai mahdollisuus? Näistä oli etukäteinen ajatus näytelmästä. Ei kun kyytiin kohti Turkua ja n. neljäksi tunniksi kahdella väliajalla istumaan teatteriin!

Mitä sitten pidin? No. Ensinnäkin. Olipa kokemus!  Jos olet menossa vasta syksyllä katsomaan näytelmää, etkä halua minkäänlaista spoilaamista ja/tai mielipidettäni: lopeta lukeminen nyt! NYT!

Aika ei käynyt edes minulle pitkäksi, vaikka hieman kieltämättä kauhistelin itsekseni tuota aikaa. Plussaa pitää antaa ehdottomasti lavastuksesta, se oli oikeasti aivan huippu! Suhteessa niin huimaan lavastukseen Lukitari oli hieman huvittava tai vuorenpeikko… No, ei siitä sen enempää. Muuta kuin että suhteessa muuhun lavastukseen olivat ehkä hieman ”häh?” minulle. Puvustus taas oli jännä: siinä missä hobiteissa se tuntui olevan hyvinkin linjassa ajankuvaan, muutamassa muussa roolissa puvustus ei ollut ihan niin toimiva: turhan räikeää ja nykyaikaista minun makuun – ottaen huomion jälleen jo mainitsemani ajankuvan. Jännää hyvässä ja pahassa oli myös näyttelijätyö: plussaa saavat klonkku, pääosin hobitittai ne mustat ratsastajat! Kaikilla näyttelijöillä taas ei oikein mennyt mielestäni täysin nappiin suoritus. Esimerkiksi Galadrielin hahmo: näytelmässä Galadriel vaikutti minusta vähän turhan ”räjähdän nyt ja heti Frodolle” – vaikkei se niin pitäisi mennä! Gandalfista ja Arwen? Niin no, no niin, niin no. Gandalfin hahmoon olisin kaivannut ääneen ehkä enemmän voimaa ja/tai ”vanhuutta”. Arwenin hahmoon taas osin erilaista lempeyttä ja vähemmän ylimielisyyttä. Juoni hyppeli ajoin hassusti, kuten Klonkku näytelmässä.

Jos pitää pistää johonkin paremmuusjärjestykseen osiot, sanoisin että pidin eniten kolmannesta osiosta, toisena ykkösestä ja hännän huipulle jää kakkososa. Mutta kaiken kaikkeaan, oli silti ihan mielenkiintoista käydä katsomassa näytelmä. Kateeksi ei käy tuota neljäntunnin suoritusta. Tai se mitä jo mietin ennen esitystä: pakkohan jotain on jättää pois, kaikkea et vain voi saada yhteen illan esitykseen! Tai se mitä jo mainitsin: lavastus! Huippua!

Erikseen vielä mainitsen entit, jotka oli vaan niin symppiksiä, ettei tosikaan! Täytyy nyt toki myös ottaa huomioon, että olen lukenut koko Taru Sormusten Herrasta trilogian, katsonut elokuvat (pitkät ja lyhyet versiot), käynyt J.R.R. Tolkienin haudalla ja kuunnellut trilogian äänikirjana. Olisikin toisaalta jännää tietää, onko kokemus eri, kuin jos ei ole lukenut kirjoja läpi ja/tai katsonut elokuvia?

 

Lopuksi

Koska tajusin Taru Sormusten Herrasta olleen jo toinen vuosi putkeen, kun käyn Turussa saakka teatterissa (viime vuonna Tom Of Finland), voinen jo melkein puhua perinteestä! Ehkä pitää jäädä kuulolle, mitä Turku ensi vuonna tarjoaa. Ettei vain teatteri + Turku –perinne pääse ikävästi katkeamaan!

 

Hiihtoa ja punajuurisosekeittoa

Kävin tällä viikolla hiihtämässä kahdeksatta kertaa tälle talvelle. Välillä piti jäädä ladun viereen ihastelemaan kaunista talvimaisemaa! Ilmeisesti sports tracker – sovellus ei arvostanut kuvaus-hetkeäni, sillä se ei sitten mitannut koko matkaa. Mutta ihan sama, kivaa oli silti! (Oma arvioni hiihdon pituudelle on n. 6,5 – 7 km. Jos sillä on mitään merkitystä edes loppujen lopuksi.) Keli oli mainio ja fiilis hyvä! Olen positiivisesti yllättänyt itseni käyneeni jo nyt tuon kahdeksan kertaa hiihtämässä, pelkästään tänä talvena. Voi olla, että jollekin se ei ole kerta eikä mikään. Mutta minä en nyt edes halua verrata omaa saldoani kehenkään muuhun kuin itseeni. Joskaan, onko sillä määrälläkään mitään merkitystä? Mutta siinä mielessä saldo on ihan hyvä, sillä ennen tätä talvea olen käynyt tasan kaksi kertaa hiihtämässä peruskoulun jäljiltä. Molemmat kerrat vieläpä eri talvina. Joskohan sitä kohta olisi vielä ihan vaan laskematta kertoja ja ihan vaan hiihtäisi (omaa tahtiaan). Talvi! Mikä ihana tekosyy nauttia hiihtämisestä!

Ilmeisesti en ole ainoa, joka ei halaja Teerivuoren ladulle, jota kävin epätoivoisesti kokeilemassa kerran. Ladulle mentäessä jäin suustani kiinni erään rouvan kanssa, joka myös sanoi, ettei puolisonsa kanssa oikein innostu ko. ladusta. Juurikin sen mäkisyyden vuoksi. Ja että pulkkamäeksi olisi osuva kylläkin.

Olen välillä jäänyt miettimään, että missä on se kuuluisa laturaivo? En ymmärrä! Ainakaan itse en ole, ainakaan toistaiseksi, siihen törmännyt. Mikä on oikeasti ihan hyvä asia. Ilman tätä kuuluisaa laturaivoa jokaisella on kivempi mieli liikkua ladulla. Ainakin itse ajattelen, että kaikilla meillä on tilaa laduille, jokaisen omalla nopeudellaan ja tyylillään. Tietystihän tämä sama ajattelu pätee minun mielestäni mihin tahansa liikkumiseen, oli kyse hölkkäämisestä, uimisesta, hiihdosta, tanssista jne. Kaikilla pitäisikin olla oikeus liikkua juuri sellaisena kuin on ja siihen tahtiin, kuin itse kokee parhaakseen. Ei se liikkuminen katso kokoa, kuntoa, osaamista tai notkeutta.

(Olen välillä tuuminut, että joku ”Hitaat hiihtäjät ry” olisi ihan hauska ryhmä.)

Tein tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa ikinä itse punajuurisosekeittoa. Maukasta, joskin chilistä. En muistanut chilimausteen olleen… Chilistä. Noh, ei se mitään. En minä meinaan sitä tulisuutta pelkää. Tuli vain lähinnä hieman puskista se tulisuus, jonka olin päässyt unohtamaan. Pääasia kuitenkin oli, että maku oli noin yleisesti ottaen ihan kohdillaan omaan makuuni.