Aihearkisto: Ruoka

Maalis-toukokuu

Hupsista, on taas kulunut todella kauan edellisestä päivityksestä. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein kuluu? Olenko todellakin viimeksi helmikuussa jotain kirjoitellut? Katsotaas mitä tässä on tapahtunu.

Maaliskuussa aloitin tosiaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työpaikka pysyi samana, missä olen jo ehtinyt olemaan. Mutta nyt vain työsuhde muuttui sijaisuudesta toistaiseksi olevaan.

Maaliskuussa käväisin Keskustorilla näyttämässä tukeni Ukrainalle sotaa vastaan. Maaliskuussa tuli käytyä Tampereen teatterissa katsomassa parin kaverin kanssa ”Kotiopettajattaren romaani” – näytelmää.

Puoliskon kanssa käytiin eräs päivä samassa kuussa Tuurin kyläkaupassa, ihan vain sillä tekosyyllä, että haluttiin kokeilla, paljonko meidän nykyisellä sähköautolla jää akkua jäljelle, kun päästään perille.

Maaliskuussa tuli käytyä Tesoman pihasta hakemassa ensimmäistä kertaa hatsapuria, jolloin kärryllä oli niitä myymässä Haapasalon Ville. Olihan se (hatsapuri siis) hyvin juustoista…

Huhtikuu alkoi minulla Jyväskylän reissulla. Olin kokemustoimijoiden jatkokoulutuksessa. Oli mukavaa nähdä vanhoja ja uusia tuttuja!

Myös huhtikuussa olin Tampereen teatterissa, tällä erää toisen tuttuni kanssa kävimme katsomassa ”Saatana saapuu Moskovaan” – esitystä.

Pääsiäisen aikaan kävimme puolison kanssa loma-reissulla, meidän reittinä oli Pori-Rauma-Naantali-Turku. Nukuimme ensin yhden yön Porissa. Kiertelimme iltapäivää-iltaa Porissa. Seuraavana aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Raumalla, jossa pääasiallinen kiertely oli vanhaa Raumaa. Raumalta lähdimme liikkeelle Naantalin pikapyrähdyksen jälkeen Turkuun, jossa olimme kaksi yötä. Turussa kävimme mm. Kappas kakkaa – näyttelyssä ja testaamassa funikulaarin (joka jopa toimi!) yleisen kiertelyn lomassa.

Huhtikuussa aloittelin taas roskien keräämistä, en voi ehkä lopettaa ihmettelemästä, kuinka paljon sitä vaan löytyy ja löytyy!

Jossain vaiheessa tuli löydettyä myös tietä uimahallille… Niin ja tuli hankittua uusi sähköpyörä! Ja katsomassa Yle Perjantai-lähetystä.

Toukokuussa(kin) on tullut ulkoiltua ja käytyä uimassa, sekä käytyä pitkästä aikaa rekossa. Myös grillailukausi tuli korkattua tässä kuussa. Käväisin myös kurkkaamassa Ukraina Taloa, missä se sijaitsee ja millainen se onkaan.

Myös tässä kuussa tuli käytyä reissussa, etenkin kun molemmilla alkoi juuri kesäloma. Molemmat pidetään nyt viikon verran lomaa ja myöhemmin pidetään pari viikkoa. Nyt kävimme parin yön verran Helsingissä, jossa käytiin testaamassa Helka hotellia. Hotellin ylimmässä kerroksessa oli joissain huoneissa purkutaidevaltauksia. Ja meidän huoneen teemana oli ”The World of Tom”, jonka teeman oltiin itse valittu. Parin päivän aikana tuli käytyä museoissa, Maailma kylässä festivaaleilla Mahdollisuuksien torilla (jossa mm. liityin vihdoin ja viimein Suomen luonnonsuojeluliittoon), nähtiin yhtä tuttua, pikaisesti Hietaniemen hautausmaalla ja ja ja… Vähän kaikkea siis!

 

Loka-marraskuu

Miten lieneekään, että en ole saanut mukamas aikaan taaskaan pariin kuukauteen kirjattu arjestani mitään. Korjaillaan taas siis tilannetta hieman tasan nyt!

Lokakuu

Lokakuussa tuli ensin heti alkuun oltua neljässä yövuorossa. Niiden jälkeen jäin ensin muutaman päivän vapaalle ja siitä suoraan parin viikon lomalle! Lomalle!

Viimeisen yövuoron ja unien jälkeen lähdettiin pienelle kotimaan reissuun. Ensin menimme junalla puolison vanhempien luo Jyväskylään. Sieltä otimme hyvin nukutun yön jälkeen appivanhempieni auton lainaan ja läksimme ajelemaan kaverin luokse Joensuuhun pariksi yöksi. Ei oltu nähty kaveri hetkeen, joten sitäkin suuremmalla syyllä oli mahtavaa nähdä! Parin päivän aikana kävimme mm. kaverin vanhempien luona Enossa ja Joensuussa olevilla Suurmarkkinoilla. Joensuusta ajelimme sitten takaisin Jyväskylään. Kävimme yhtenä päivänä appivanhempien kanssa vielä päiväreissulla Kuopiossa fiilistelemässä kaupunkia mm. yhden museon, ravintolan, kauppahallin ja maisemien verran. Kotiin Jyväskylästä lähdimme Kuopion jälkeisenä päivänä.

Kotona olimme pari-kolme päivää ja sitten lähdimme autolla käymään minun vanhempieni luona Haminan suunnilla. Siellä ehdimme mm. käymään isäni kanssa etsimässä suppilovahveroita. Haminasta kotiin tultuamme läksin melkein suorilta jaloin hieman ekstemporee elokuviin kaverin kanssa katsomaan Hytti nro 6. Se oli ihan viihdyttävä kertomus se. Toisaalta eipä minulla ollut mitään ennakko-odotuksiakaan, mutta eipä se haittaa!

Lomakin sitten loppui. Ja palauduin töihin yövuoroihin. Näiden yövuorojen jälkeen kävimme puolisoni kanssa tekemässä kaupat uudemmasta Nissan Leafista! Nyt sitten odottelemme, koska meidän sinisen värinen ja akultaan tehokkaampi automme saapuu meille.

Ehdimme lokakuussa myös pienellä porukalla juhlimaan Halloweenia sieni painotteisella ruoalla.

Marraskuu

Sitten saapuikin marraskuu. Kävin heti kuukauden alussa hakemassa olkavarteen influenssaan piikin. Samaten kävin uimahallissa hankkimassa uimahallikortin ja 20 kertaa uinteja. Olen käynyt peräti ”huimat” kaksi kertaa uimassa. Onneksi nuo ovat 2 vuotta voimassa. Katsotaan nyt miten ja missä ajassa lopulta saan nuo loput kerrat uitua pois.

Alkupuolella kuuta minulla oli myös kokemustoimija-keikka, oli ihan mahtavaa käydä pitämässä tuo(kin) keikka!

Kävin myös yötyö hyvinvointi-keskustelussa työterveydessä. Eipä tullut itselleni yllätyksenä, että olen sopiva yötöihin. Mutta hyvä vain, että edes joskus näitä asioita käydään läpi.

Ja yhdet synttäritkin kävin viettämssä tässä kuussa!

Muuten tässä kuussa ei mitään kovin ihmeellistä ole ole ollut.

Täytyy yrittää joulukuussa tehdä perinteinen vuoden kooste!

 

Elo-syyskuu

Päivitelläänpäs parin kuukauden kuulumisia kerralla. Mitäpä tässä on tapahtunut, vai onko sen kummempia?

Elokuussa ainakin kävin kaverin kanssa ”Naivistit Iittalassa” – näyttelyä katsomassa. Ja toisen kaverin kanssa kävimme Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Tohvelisankarin rouvaa. En muista yhtään, milloin viimeksi edes olisin ollut kesäteatterissa, joten olikin jo korkea aika käydä!

No. Elokuussa myös yksi kaverini kuoli. Hitsi vie… Syitä en ehkä nyt sen kummemmin avaa. Mutta olihan se silti aika pysäyttävä uutinen joka tapauksessa. Tässä kuussa kävinkin sitten hänen muistotilaisuudessa. Niin rajallista on elämä.

Elokuussa olen käynyt myös sienessä. Olen kerännyt niin rouskuja, kuin herkkutatteja (joita en ole juurikaan normaalisti meidän alueelta löytänyt!), kehnäsieniä ja ties mitä. Kehnäsieniäkin löysin todella, todella paljon. Niin paljon, että vinkistä kuivasin ja surrautin jauheeksi. Odottaapa minua myös sekasienijauhe. En ole ennen tehnyt sienistä jauhetta, mutta nyt olen tehnyt kolmea eri lajia tähän mennessä. Saas nähä, kuinka ja mihin tuota innostuu käyttämään. Kolme-neljä purkkia sienijauhetta on jo mennyt myös eteenpäin testiin. Kävinpä myös Nokian puolella sienessä elokuussa.

Omenhilloakin tuli tehtyä elokuussa. On tämä syksy yhtä säilöntää.

Syyskuussa puolestaan olen mm. poistanut Twitter tilini käytöstä. Olihan tuo asia ollut jo jonkin aikaa mielessä, mutta en ollut aiemmin tehnyt asialle mitään. Nyt päädyin tähän ratkaisuun. Vaikken ollutkaan oikein ikinä suuri käyttäjä ja asiaa harkinnut, niin huomasin silti, miten ensimmäinen vuorokausi oli silti pahin. Sen jälkeen en ole ikävöinyt asiaa ollenkaan.

Olen myös käynyt keräämässä roskia, vaikkakin ”turhan vähän”. Kyllähän niitä saisi olla koko ajan keräämässä, ainakin siltä tuntuu. Voi myös olla, kun kerran on kerännyt, näät roskia jatkuvasti maassa.. Mutta toki, ei ne roskat silti sinne luontoon ja maahan kuulu.

Ja omenahilloa on tullut tehnyt myös näin syyskuussa, samaten on tullut kerättyä sieniä.

Osallistuin pitkästä aikaa myös puoluekokoukseen, joka oli myös tänä vuonna etänä. Ensimmäisenä kokouspäivänä kokoonnuttiin muutaman muun kokousedustajan kanssa saman katon alle. Mikä oli ihan kiva juttu. Pääsimme samalla höpöttelemään keskenämme, tehtiin samalla yhdessä ruokaa jne.

Näin syyskuussa nostin vihdoin ja viimein perunoita ylös, mitä pistin kesällä kasvamaan. Sato ei ollut tänä vuonna mitenkään erityisen runsas jostain syystä. Aina ei voi voittaa, ei edes takapihan perunoiden kasvatuksessakaan. Ehkä ensi vuonna pidän välivuoden perunoiden kasvatuksessa.

Sytykkeitä tuli tässä myös tehtyä pitkästä aikaa. Nyt pitäisi taas keräillä kynttilänjämiä lisää, niin saisin taas kastettua sytykkeen raakileet niihin… Onneksi tuo on siitä helppo askartelu, että asiat voi tehdä todella osissa. Yhtenä kertana vaikkapa raakileet ja toisella kerralla kastaminen steariiniin!

Mutta siis, elo-syyskuussa on keräilty sieniä, tehty hilloa, on ollut suru-uutisia, puoluekokousta, kesäteatteria ja muita juttuja. Kaikkea mahdollista siis.

 

Maaliskuu loppumassa

Maaliskuun viimeinen päivä, huomenna on jo huhtikuu. Päivitykset tältä vuodelta on jäänyt hieman minimiin, jossain kohtaa oli hieman hässäkkää nettisivujen toimimisen kanssa. Päivitellään nyt siis alkuvuoden juttuja.

Meillä on ollut kokeilussa juuston ostamattomuutta, viimeksi ollaan taidettu ostaa juustoa marraskuussa. Jos juustoraastetta ei lasketa, jota olemme jokusen kerran hankkineet. Yllättävän kivuttomasti tuo on mennyt. Tänä aikana olemme enemmän käyttäneet mm. kasviksi leivällä ja vegaanisia ”leikkeleitä”. Itse olen tehnyt myös hummusta ja kerran-pari papulevitteitä. Samaten suolakurkku ja jopa punajuuriviipaleet ovat itselläni toimineet leivällä. Toki täysin ehdottomia ei olla oltu tosiaan juuston kanssa, jos sitä jossain on, sitä sitten jossain on. Katsotaan kauanko tätä testiä jatkuu.

Helmikuussa näin itse vihdoin ja viimein ratikan livenä. Sen verran harvoin käyn itse nykyään keskustassa, joten aika hyvin olen onnistunut välttämään myös ratikan koeajoja. Olihan se hieno näky. Pakko myöntää, että meinasin melkein säikähtää ratikkaa! Tuo tuli selkäni takaa esiin niin hiljaa. Ehdin silti nappaamaan kännykällä kuvan menopelistä.

Hiihtämässä tuli käytyä kolme-neljä kertaa. Kolmena eri kerta, joskin yhtenä päivänä kaksi kertaa pikasesti lyhyellä hiihdolla kaksi kertaa. Ainahan sitä voi miettiä, että olisi voinut käydä useamminkin. Toki näin. Mutta en ole halunnut asettaa itselleni mitään vähimmäistavotteita, vaan mennä aina fiiliksieni mukaan. Tänä talvena se oli näemmä tuon verran. Se mikä oli hauskaa huomata, oli se ettei edes ensimmäisellä kerralla ahdistanut tai hävettänyt lähteä ladulle. Joka on jo suuri harppaus.

Tänä vuonna olen ulkoillut metsässä talvella, myös pimeällä otsalampun kanssa. Jostain syystä se on ollut oikeastaan viihdyttävää puuhaa. Pimeällä on ollut omat mielenkiintoiset puolensa: miten tuttu luonto näyttääkään niin kovin erilaiselta kuin valoisalla! Täytyy melkein ottaa tavaksi myös ensi talvena mennä pimeällä luontoon samoilemaan!

Olen ollut maaliskuun alusta toisessa yksikössä tekemässä sijaisuutta. Mikään pakkohan minun ei olisi ollut mennä toiseen yksikköön, mutta kieltämättä oli aika houkuttelevaa mennä katsomaan millainen paikka tuo on – minulla ei ollut juurikaan tietoa paikasta. Toki aina uudet paikat, kolleegat, tavat ja asukkaat tarkoittavat myös sitä, että tunnen itseni täysin osaamattomaksi, tietämättömäksi ja olen väsynyt alkuun. Tavallaan se on positiivinen haaste itselleen ja tuleepahan taas yksi paikka tutuksi. Olen tosin ehtinyt käydä tässä välissä tekemässä yhden (yö)vuoron jo tuttuun paikkaan, jonne olen vielä keväällä palaamassa takaisin.

Ja todellakin, tuli lähdettyä ehdolle kuntavaaleihin. Pitkään asiaa pohdin ja monesti minua kyllä ehdittiin kysellä mukaan ennen kuin lopulta suostuin. Vaalikuvaan menin kahden yövuoron jäljiltä, mutta ei se mitään, tulipahan sekin koettua! Ja onhan tässä jo vaalit siirretty kesäkuulle! Pariin vaalikoneeseen olen jo vastaillut. Vaikka tiedossa on varmasti vielä vaalikoneita, johon vastata. Sen verran olen myös saanut tehtyä, että minä ja puolisoni Tuomo teimme yhteiskirjoituksen Tampereen Vihreiden lehteen. Lehti on kolahtanut/kolahtamassa monen tamperelaisen postilaatikkoon. Mutta sen voi lukea sähköisesti myös täältä:

Tampereen Vihreät kuntavaalit 2021

Ja Tuomon nettisivut löydät täältä:

Tuomo Pekkanen

 

Hiljainen lokakuu

Lokakuu on lopuillaan ja mietin, onko mitään ihmeellistä sattunut. Mitään, mistä erikseen mainita. Eipä ihan hirveästi!

Tein heti kuun alussa vielä yhden satsin omenahilloa, keräämässä sieniä, olen käynyt sukuloimassa. Ja olen käynyt kaverin kanssa kerran YLE Perjantai – ohjelman kuvauksissa. Tein pitkästä aikaa tässä kuussa kasvispihvejä, sekä punajuuri-juurespihvehjä. Viimeksi mainitut kokeilin paistaa valurautaisella (lettu)pannulla, joka oli mielestäni todella hyvä idea toimivuuden kanssa. Toki olen käynyt myös sukututkimus-kurssilla.

Siinähän tämä lokakuu on mennyt. Voi olla, että olen unohtanut jotain ns. oleellista. Joka tapauksessa, palataan taas myöhemmin kuulumisten ympärille paremmin!

Tapahtumarikas syyskuu

Syyskuu on lopuillaan. Kuukausi on ollut tapahtumantäyteinen. Seuraavaksi hieman jotain yhteenvetoa syyskuusta:

Elo-syyskuun vaihteen reissu

Teimme puolison kanssa elo-syyskuun vaihteessa vajaan viikon reissun junalla Suomessa. Kävimme Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Oulussa.

Kuopiossa 28. – 30.8.

Samana päivänä, jolloin saavuimme Kuopioon, kohteinamme olivat Kuopion tori, Kissakahvila Tiramisu, Kuopion Korttelimuseo, VB valokuvakeskus ja kävelyä Väinölänniemessä Kallaveden rannalla. Ensin toki veimme majoituspaikkaamme ja sieltä suuntasimme etsimään jotain syötävää, joka löytyi Kuopion Torilta: oma valinta oli Atomi (!) ja puolisollani lihapiirakka. Syömisten jälkeen kävelimme Kallaveden rantaa pitkin Väinölänniemessä ja sieltä menimmekin Kissakahvila Tiramisuun. Tiramisua pyörittää sama omistaja, kuin Tampereen Purnauskista ja Helsingin Helkattia. Ja sattumalta samainen omistaja sattui olemaan paikalla, joka tunnistikin meidät (olemme joskus törmänneet myös Tampereella ja Helsingissä). Kahvilassa oli paikalla myös kolme pientä kissanpentua! Aivan ihania! Tykästyin myös karvattomaan Kalju – Pekka kissaan! Toivottavasti kahvila saa jatkoa, nythän tuo oli ollut kesäkahvilana. No. Kisujen jälkeen Kahdessa museossa: Kuopion korttelimuseo ja VB valokuvakeskuksessa.

Seuraavana päivänä agendalla oli oikeastaan käynti Puijon Torni ja mahdollisesti museossa käynti ja muuten vähän mitä jaksaa. Puijon Tornilla kävimmekin. Ja koska keli oli aurinkoinen, kävelimme kumpaakin suuntaan. Mennessä ajotietä pitkin, takasin tullessa metsäreittiä. Liput torniin ostimme jo majapaikasta. Ja pitihän sitä ulkotasanteellakin käydä ihailemassa maisemia – pitkälle tosiaan näkyi. Saavuttuamme takaisin keskustaan, kävimme parilla kirpparilla, söimme jäätelöä torin laidalla ja kävimme Kuopion Taidemuseossa. Ennen majapaikkaan menoa jäimme kurkkimaan kisukahvilan ikkunaan kisuja ja pian omistaja tulikin availemaan ovea ja huikkasi meidät käymään ihan sisällä asti. Siinä hetki silittelimme Kalju – Pekkaa ja höpöttelimme. Sitten majapaikkaan lepäilemään ja lähdimme vielä ”minne nenä vie” kävelylle. Kävelyltä löysin ihan mahtavan sieni-aiheisen nyörirepun! Ps. Aamupalalla oli kalakukkoa – pakkohan sitä oli syödä!

30. – 31.8. Kajaani

Aamupalalla oli vielä kerran otettava kalakukkoa! Kirjauduttuamme ulos majapaikasta, kävimme ihmettelemässä Kuopion kirjastoa ja haahuilimme vielä hetken ennen menoamma rautatieasemalle. Saavuimme iltapäivällä Kajaaniin. Ensireaktiot kaupungista oli, että olisin saapunut Haminan ja Kouvolan yhdistelmään. Päivän kohteinamme olivat: R – Collectionin tehtaanmyymälä, Kajaanin kirkko (ulkoa), rantaa, Elias Lönnrot patsas, Pietari Bragen patsas, Kekkosen ”Suuri aika” patsas, Raatihuoneentori ja Kajaanin linnan rauniot. Parasta oli ehkäpä juuri nuo linnan rauniot. Jos en muuta osaa sanoa, voin ainakin sanoa käyneeni Kajaanissa…

31.8. – 2.9. Rovaniemi

Seuraavaksi kahdeksi yöksi suuntasimme Rovaniemelle. Päivä menikin lähinnä matkustamiseen, jonka aikana sain luettua matkalle otetun kirjan loppuun (Pelle Miljoona: Missä rastamies nukkuu). Reput kävimme taas viemässä heti majoituspaikkaan. Samana päivänä lähinnä kiertelimme lähiseutua. Kävimme katsomassa lähellä olleen Jätkänkynttilä sillan ja Lordin aukion. Aukiolla näimmekin kourallisen Soldiers On Odineita – voi reppania… Illalla kävimme syömässä Huima – ravintolassa, joka oli kaikin puolin positiivinen kokemus.

Seuraavana päivänä (1.9.) kiersimme kolmet museot: Arktikum, Tiedekeskus Pilke ja Korundi taidemuseo. Mielenkiintosimmat näistä olivat Arktikum ja Korundi. Pilke oli… No. Se oli. Museoitumisten jälkeen kävelimme yhden ostoskeskuksen läpi, josta hankin Partioaitasta n. 60 euron alennuksessa olleet ulkoilukengät. Ruokailut olivat koko päivän oikeastaan aamupalaa ja eväitä. Kävimme alkuillasta katsastamassa vielä Jyrhämän laavun.

2. – 3.9. Oulu (ja kotiin)

Matkustimme vielä Ouluun. Välimatka Rovaniemeltä Ouluun sujui nopeasti ja vaunut olivat sarjaa ”ai vieläkö näitä on olemassa”. Ei liene yllättävää, että veimme jälleen kerran reppumme samantien majoituspaikkaamme… Tämän jälkeen kävimme pikaisesti syömässä Burger Kingissä ja siitä lähdimme kiertämään Rotuaarille. Ja tokihan piti käydä moikkaamassa Toripoliisia. Siitä menimme käymään katsastamassa Oulun kirjastoa ja haimme kaupasta jäätelöt. Pinkkejä kaupunkipyörä Sykkeleitä oli kaikkialla, muutenkin pyöriä ja pyöräilijöitä oli paljon. (Hyvä niin!) Myöhemmin kävimme vielä kiertelemässä Ainolassa kaupunkipuisto Hupisaaressa. Se oli miellyttävää seutua se! Vielä illemmalla kävimme syömässä meksikolaista ruokaa Coyocanissa.

Seuraavana päivänä junamme kohti Tamperetta lähti vasta puoli kolmen tietämillä. Luovutimme huoneemme suhteellisen ajoissa ja lähdimme käymään vielä kahdessa museossa: Oulun taidemuseossa ja Pohjois – Pohjanmaan museossa. Edellä mainitusta Pohjois – Pohjanmaan museosta ostin 100 ml hautatervaa (saippua hommiin tietenkin)! Kävimme myös pikaisesti katsastamassa Kulttuurikeskus Valven, jossa oli ilmaisnäyttelyjä. Matkalla rautatieasemalle haimme hieman evästä ja katsastimme toki ”paska kaupunni” – teksti vakioseinästä…

Pientä yhteenvetoa matkasta:

– kävimme 8 museokortti – kohteessa

– kävelimme n. 10 – 20 km/päivä

– junalla pääsee ja on mukavaa + helppoa!

 

Muuta syyskuussa ollutta? No onhan sitä!

Sienessä

Myös sienessä tuli käytyä kaverin ja hänen äitinsä kanssa. Ja oli meillä mukana myös kaverin kissa! Saaliiksi saimme tatteja, kehnäsieniä, kantarelleja ja rouskuja. Niin ja olenhan käynyt myös toisen kaverini kanssa sienessä! Keräsimme pari hyvinkin täyttä korillista sieniä mukaan.

Omenia, omenia!

Omenilta en ole välttynyt tänä(kään) syksynä, kiitos hakupaikalle niistä. Omenia olen syömisen lisäksi kuivaillut ja tehnyt soseeksi. Niin jääkaappiin, kuin pakkaseen (sosetta siis).

Sukututkimus – harrastuksen jatkoa

Näin syyskuussa minulla alkoi myös ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssi.

Melkein keikalle ja vohveleita!

Syykuun viimeisenä lauantaina olin Tampereen päivien kemuja juhlistamassa vohvelien paistamisen merkeissä Keskustorilla. Jono oli tasaisen pitkä. Sähköjen kanssa oli yhdessä vaiheessa pieniä teknisiä ongelmia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vohvelit saimme paistettua. Samana iltana piti mennä kaverin kanssa vielä keikalle – keikka peruuntui sairastapauksen vuoksi esiintyjien osalta. Kerta se oli ensimmäinen minun kohdalla, että keikka peruuntuu. Mutta eipä näille mitään voi tietenkään. Saas nähdä, tuleeko jotain korvaavaa keikkaa vai mitä tässä käy…

 

Elokuu

Elokuu lähenee loppuaan. Kuun puolivälissä minulta loppuivat kesätyöt. Kesä meni kieltämättä nopeasti. En valita silti. Ihan mukavaa oli olla töissä!

Mitäpä muuta tässä on ollut?

Viime kerralla taisin unohtaa mainita, että varasin itselleni jo kurssipaikan syksylle kansalaisopiston ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssille. Viime syksyn ja kevään olin ollut sukututkimuksen peruskurssilla.

Olen tehnyt lisää hilloa: vadelmasta ja karviais-viinimarjasta. Olen nostanut takapihalla kasvattamiani perunoita ylös ja niitä syönyt. Perunat ovat tapansa mukaan no… Eivät kauhean isoja, mutta ei sillä ole mitään väliä.

Olen käynyt myös ihmettelemässä kaverin uutta asuntoa! Ihmettelyn lisäksi kasailin yhtä hyllykköä kaverini kanssa kasaan. Asunto oli kyllä niin kaverini näköinen ja oloinen, ettei tosi. Onnea siis uuteen asuntoon!

Kävinpä hammaslääkärissä heti kuun alussa. Lähetteen hammaslääkärille tuli jo muistaakseni maaliskuussa, mutta ajan sain näin elokuun alkuun. Eipä sillä, ei minulla mitään akuuttia kiirettä ollut ja tuokin oli lähinnä ”katsotaan nyt vain varmuuden vuoksi” – aika. Mitään sen ihmeempiä ei kyllä ollutkaan. Ihan hyvähän se oli silti käydä monen vuoden tauon jälkeen tarkistuttamassa perus-tarkastuksen lisäksi.

Tulipa tässä tehtyä myös pitkästä aikaa saippuaa. Tehtiin puolison kanssa kaksi satsia: nokkonen ja terva-nokkonen. Nokkoseen tein ensin todella vahvaa nokkoshauduketta (annoin siis hautua tovin jos toisenkin). Sekoituksen aikana lisättiin vielä kuivattua nokkosta sekaan. Terva-nokkoseen käytettiin loput nokkoshauteesta, mitä jäi yli toisesta satsista yli (ja lisättiin vettä sen mukaan mitä tarvittiin lisää) + sekoituksen aikana lisättiin niin kuivattua nokkosta + tervaa. Molemmat satsit onnistuivat (eli ei ollut lipeätaskuja) ja nyt vain odotellaan kypsymistä. Jännittävää taas nähdä, muuttuko värit niissä kuinka kypsyessään!

 

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Helteinen heinäkuu

Huh hellettä sanon minä! Ainakin itselleni riittäisi pienempikin lämpötila näin kesäisin. Mikäs siinä, jos tykkää näin kuumista keleistä, hän nauttikoon siitä sitten.

Helteen lisäksi kuukausi on vierähtänyt todella nopeasti. Työkokeilupaikassa huhkimme hommia viime viikolla olleen tapahtuman parissa: tapahtuman etukäteis-asioita tehden ja itse tapahtuman pitäminen. Myös itse olin koko viikon tapahtumapaikalla mukana. Viikko meni todella nopeasti ja oli hyvin antoisa. Pääsin niin kokoamaan itse tapahtumaa paikan päällä pystyyn, neuvomaan ja opastamaan ihmisiä mistä löytyy mitäkin, olemaan keittiön puolella tiskaamassa astioita ja mitähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mutta sepäs minulle vain passaa paremmin, kuin hyvin – tehtävien monipuolisuus nimittäin! Ehdin viikon aikana myös saamaan koululle pingismailat ja –palloja! Niitä käytiin kysymässä ja vaikken itse löytänyt koulusta, seuraavana päivänä semmoiset saatiin, kuin saatiinkin! Toki myös vapaa-aikaa pystyin pitämään. Niinä hetkinä mm. kävin uimassa (uimaranta oli näköetäisyydellä koululta!), ihmetellä Siilinjärven keskustaa ja käydä Pirulaisen keikalla. Tuon tapahtuman ajan tuli nukuttua paikallisessa koulussa, missä myös pääosa muusta meidän tapahtuman asioista järjestettiin. Viikon aikana ehdittiin myös minun energian määrää ihmettelemään. Sattuneesta syystä itse en ole asiasta kovinkaan yllättynyt. Eiköhän tuo ole enemmänkin minun normaalitapa olla!

Innostuin tekemään vaihteeksi saippuaa. Tällä erää siitä tuli pihlajanmarja-suola. Suolaa en tosin ihan hirveää määrää laittanut. Mutta saapi nähdä millaiseksi tämä satsi muodostuu kypsyessään! Jäämme siis ihmettelemään asiaa!

Olen ehtinyt käydä myös keräämässä pienen määrän mustikoita ja vadelmia meidän lähimetsästä. Jos ehdin vielä käydä keräämässä lisää, hyvä niin. Jos en, mennään nykyisillä. Hieman ”kauhulla” odotan jo sitä, että mahdollisesti sieniä putkahtelee jossain vaiheessa metsään. Alkaa sekin hullutus sitten…