Aihearkisto: Liikunta

Maalis-toukokuu

Hupsista, on taas kulunut todella kauan edellisestä päivityksestä. Mihin ihmeeseen tämä aika oikein kuluu? Olenko todellakin viimeksi helmikuussa jotain kirjoitellut? Katsotaas mitä tässä on tapahtunu.

Maaliskuussa aloitin tosiaan toistaiseksi voimassa olevassa työsuhteessa. Työpaikka pysyi samana, missä olen jo ehtinyt olemaan. Mutta nyt vain työsuhde muuttui sijaisuudesta toistaiseksi olevaan.

Maaliskuussa käväisin Keskustorilla näyttämässä tukeni Ukrainalle sotaa vastaan. Maaliskuussa tuli käytyä Tampereen teatterissa katsomassa parin kaverin kanssa ”Kotiopettajattaren romaani” – näytelmää.

Puoliskon kanssa käytiin eräs päivä samassa kuussa Tuurin kyläkaupassa, ihan vain sillä tekosyyllä, että haluttiin kokeilla, paljonko meidän nykyisellä sähköautolla jää akkua jäljelle, kun päästään perille.

Maaliskuussa tuli käytyä Tesoman pihasta hakemassa ensimmäistä kertaa hatsapuria, jolloin kärryllä oli niitä myymässä Haapasalon Ville. Olihan se (hatsapuri siis) hyvin juustoista…

Huhtikuu alkoi minulla Jyväskylän reissulla. Olin kokemustoimijoiden jatkokoulutuksessa. Oli mukavaa nähdä vanhoja ja uusia tuttuja!

Myös huhtikuussa olin Tampereen teatterissa, tällä erää toisen tuttuni kanssa kävimme katsomassa ”Saatana saapuu Moskovaan” – esitystä.

Pääsiäisen aikaan kävimme puolison kanssa loma-reissulla, meidän reittinä oli Pori-Rauma-Naantali-Turku. Nukuimme ensin yhden yön Porissa. Kiertelimme iltapäivää-iltaa Porissa. Seuraavana aamupalan jälkeen lähdimme ajelemaan Raumalla, jossa pääasiallinen kiertely oli vanhaa Raumaa. Raumalta lähdimme liikkeelle Naantalin pikapyrähdyksen jälkeen Turkuun, jossa olimme kaksi yötä. Turussa kävimme mm. Kappas kakkaa – näyttelyssä ja testaamassa funikulaarin (joka jopa toimi!) yleisen kiertelyn lomassa.

Huhtikuussa aloittelin taas roskien keräämistä, en voi ehkä lopettaa ihmettelemästä, kuinka paljon sitä vaan löytyy ja löytyy!

Jossain vaiheessa tuli löydettyä myös tietä uimahallille… Niin ja tuli hankittua uusi sähköpyörä! Ja katsomassa Yle Perjantai-lähetystä.

Toukokuussa(kin) on tullut ulkoiltua ja käytyä uimassa, sekä käytyä pitkästä aikaa rekossa. Myös grillailukausi tuli korkattua tässä kuussa. Käväisin myös kurkkaamassa Ukraina Taloa, missä se sijaitsee ja millainen se onkaan.

Myös tässä kuussa tuli käytyä reissussa, etenkin kun molemmilla alkoi juuri kesäloma. Molemmat pidetään nyt viikon verran lomaa ja myöhemmin pidetään pari viikkoa. Nyt kävimme parin yön verran Helsingissä, jossa käytiin testaamassa Helka hotellia. Hotellin ylimmässä kerroksessa oli joissain huoneissa purkutaidevaltauksia. Ja meidän huoneen teemana oli ”The World of Tom”, jonka teeman oltiin itse valittu. Parin päivän aikana tuli käytyä museoissa, Maailma kylässä festivaaleilla Mahdollisuuksien torilla (jossa mm. liityin vihdoin ja viimein Suomen luonnonsuojeluliittoon), nähtiin yhtä tuttua, pikaisesti Hietaniemen hautausmaalla ja ja ja… Vähän kaikkea siis!

 

Alkuvuosi 2022

Vuotta 2022 on kulunut aivan juuri jo kaksi kuukautta. Enkä ole saanut aikaan kirjoittaa kuulumisia tältä vuodelta.

Heti vuoden alkuvaiheilla kävimme Jyväskylässä visiitillä sukuloimassa.

Aluevaalit tulivat ja menivät. Tokihan itse kävin äänestämässä, perinteisesti jo ennakkoon.

Tammikuussa piti olla Stam1nan keikka Pakkahuoneella, mutta ei liene yllättäävä, että keikkaa jouduttiin siirtämään. Josko syyskuussa olisi parempi onni!

Hiihtämään en ole mukamas joutanut tänä talvena, enkä siis tämänkään vuoden puolella. Jos tulen ehtimään, se on ok. Ja jos mukamas en, sekin on minusta vallan ok. En halua ottaa mitään stressiä asiasta. Kävelyllä olen kyllä käynyt. Useinkin.

Olen käynyt, kävellen, myös Ikurissa katsomassa hienoakin hienompaa ”Tiitiäisen metsäpolku” jääveistoksia. Päiväsaikaan tosin, mutta katsomassa kuitenkin. Hienojahan ne oli myös päiväkseltään.

Helmikuun alussa tuli tehtyä pitkästä aikaa saippuaa. Tein kaakao-karpalo ja nokkonen-horsma-vadelmanlehti-metsämansikanlehti versiot. Pian ovatkin jo kypsiä käyttöön!

Kävimme eräs maanantai Museokortilla pitkästä aikaa Heurekassa. Oli kyllä todella rauhallinen maanantai iltapäivä käydä siellä taannoin.

Yksi ilta oli myös kokemustoimijoiden netti-tärskyt. Oli mukavaa nähdä etänäkin muita kokemustoimijoita ja työntekijöitä!

Kävin hieman ekstemporee tässä teattereiden avaudutta katsomassa Tampereen teatterissa Niskavuoden Heta – esityksen. Nimenä Niskavuori on tuttu, mutta en ole yhtään elokuvaa katsonut. Oli silti ihan viihdyttävää käydä tämä kaksituntinen esitys katsomassa.

Maaliskuussa aloitan työt toistaiseksi voimassa olevalla sopparilla.

Lyhyt oli nyt tämä postaus. Mutta jotenkin tuntuu, ettei oikein kummempia ole tapahtunutkaan. Hieman kulttuuria, töissä käymistä ja kotona elpymistä. Sekä ulkoilua.

 

Joulukuu ja pian vaihtuva vuosi

Jotenkin tuntuu, että kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Toisaalta sama tuntuu kuluneen vuoden osalta. Mutta aloitetaanpa joulukuusta.

Vaikken miellä itseäni kovinkaan jouluiseksi ihmiseksi, kävin hankkimassa Ratinassa Hope ry:n joulupuusta joululahjatoiveen ja toteutin sen. Koska miksipä ei, jos minulla kerran on mahdollisuus tähän.

Tässä kuussa sain myös kolmannen korona rokotteen kuun puolen välin paikkeilla. Onpahan nyt pistelty olkavarteen lisää tehostetta.

Meidän Nissan Leaf (jota myös Smurffiinaksi kutsumme) saapui tässä kuussa. Milteinpä heti siitä lähdimme käymään vanhempieni luona ajelulla. Hyvinhän tuolla taittui matka, eikä tarvinnut latailla matkan aikana niin paljoa, kuin edellisellä Leafilla.

Teatterissakin on tullut käytyä (koronapassin turvin). Ensin kävimme kaverin kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa, vihdoin ja viimein, Kinky Boots. En yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Olihan se hyvä. Joskin tykkäsin itse enemmän toisesta väliaajasta, kuin esimmäisestä. Paljon ajatuksia aiheuttava ja hyvää näyttelemistä! Toisena esityksenä (saman kaverin kanssa itse asisassa) kävin katsomassa Tukkateatterilla Parisuhteen viemää – esityksen. Oli kyllä mainio esitys!

Innostuin tässä kuussa ompelemaan pitkästä aikaa hedelmäpusseja. Muutama olisi vielä ompelematta ja nyörittämättä. Mutta suurin osa on valmiina. Ei mulla niille vielä uutta omistajaa ole, mutta onpahan olemassa.

Joulupäivänä tuli käytyä illalla ensimmäistä kertaa Kalevankankaan hautausmaalla. Ei sillä, että ketään omia tuttuja olisi sinne haudattu. Monta kertaa on tullut mentyä ohi, mutten ole saanut aikaan käytyä siellä kiertelemässä. Nyt tuli korkattua, joku kerta voisi käydä uudestaan.

Otin myös pienen riskin ja kävin välipäivinä Helsingissä kahden yön verran. Toki maskit ja käsidesit oli mukana. Ja yritin pahimpia ryysiksiä vältellä. Toisaalta tuli kyllä tarpeen tuollainen parin yön irtiotto arjesta. Tuli käytyä museoissa (ei ollut pahoja ruuhkia!), elokuvissa, Temppeliaukion kirkossa, käveltyä kaduilla ja nähtyä kaveria. Paljon jäi tekemättä myös, mutta jääpähän seuraavaankin kertaan jotain!

Pitäsikö vuotta karsia kokoon? En tiedä. Entä ajatuksia ensi vuodesta? Jaa-a.

Ainakin vaalit oli tänä vuonna, samaten ensi vuonna. Kolme korona- ja yksi influenssa rokotukset olleet tänä vuonna. Olen keräillyt roskia. Olen keräillyt sieniä. Olen hillonnut hilloja urakalla. Olen käynyt mm. Joensuussa, Kuopiossa, Närpiössä, Kaskisissa ja Tuurissa. Olen käynyt elokuvissa ja teatterissa. Olen käynyt hiihtämässä. On ollut kokemustoimija-keikkaa. Ei yhtään hullumpi vuosi. Koronasta huolimatta. Toki vuotta on varjostanut myös mm. yhden kaverin kuoleminen. Terveisiä Evelle sinne jonnekin!

Ensi vuodelle toivon hyvää oloa, niin itselle kuin muille!

Loka-marraskuu

Miten lieneekään, että en ole saanut mukamas aikaan taaskaan pariin kuukauteen kirjattu arjestani mitään. Korjaillaan taas siis tilannetta hieman tasan nyt!

Lokakuu

Lokakuussa tuli ensin heti alkuun oltua neljässä yövuorossa. Niiden jälkeen jäin ensin muutaman päivän vapaalle ja siitä suoraan parin viikon lomalle! Lomalle!

Viimeisen yövuoron ja unien jälkeen lähdettiin pienelle kotimaan reissuun. Ensin menimme junalla puolison vanhempien luo Jyväskylään. Sieltä otimme hyvin nukutun yön jälkeen appivanhempieni auton lainaan ja läksimme ajelemaan kaverin luokse Joensuuhun pariksi yöksi. Ei oltu nähty kaveri hetkeen, joten sitäkin suuremmalla syyllä oli mahtavaa nähdä! Parin päivän aikana kävimme mm. kaverin vanhempien luona Enossa ja Joensuussa olevilla Suurmarkkinoilla. Joensuusta ajelimme sitten takaisin Jyväskylään. Kävimme yhtenä päivänä appivanhempien kanssa vielä päiväreissulla Kuopiossa fiilistelemässä kaupunkia mm. yhden museon, ravintolan, kauppahallin ja maisemien verran. Kotiin Jyväskylästä lähdimme Kuopion jälkeisenä päivänä.

Kotona olimme pari-kolme päivää ja sitten lähdimme autolla käymään minun vanhempieni luona Haminan suunnilla. Siellä ehdimme mm. käymään isäni kanssa etsimässä suppilovahveroita. Haminasta kotiin tultuamme läksin melkein suorilta jaloin hieman ekstemporee elokuviin kaverin kanssa katsomaan Hytti nro 6. Se oli ihan viihdyttävä kertomus se. Toisaalta eipä minulla ollut mitään ennakko-odotuksiakaan, mutta eipä se haittaa!

Lomakin sitten loppui. Ja palauduin töihin yövuoroihin. Näiden yövuorojen jälkeen kävimme puolisoni kanssa tekemässä kaupat uudemmasta Nissan Leafista! Nyt sitten odottelemme, koska meidän sinisen värinen ja akultaan tehokkaampi automme saapuu meille.

Ehdimme lokakuussa myös pienellä porukalla juhlimaan Halloweenia sieni painotteisella ruoalla.

Marraskuu

Sitten saapuikin marraskuu. Kävin heti kuukauden alussa hakemassa olkavarteen influenssaan piikin. Samaten kävin uimahallissa hankkimassa uimahallikortin ja 20 kertaa uinteja. Olen käynyt peräti ”huimat” kaksi kertaa uimassa. Onneksi nuo ovat 2 vuotta voimassa. Katsotaan nyt miten ja missä ajassa lopulta saan nuo loput kerrat uitua pois.

Alkupuolella kuuta minulla oli myös kokemustoimija-keikka, oli ihan mahtavaa käydä pitämässä tuo(kin) keikka!

Kävin myös yötyö hyvinvointi-keskustelussa työterveydessä. Eipä tullut itselleni yllätyksenä, että olen sopiva yötöihin. Mutta hyvä vain, että edes joskus näitä asioita käydään läpi.

Ja yhdet synttäritkin kävin viettämssä tässä kuussa!

Muuten tässä kuussa ei mitään kovin ihmeellistä ole ole ollut.

Täytyy yrittää joulukuussa tehdä perinteinen vuoden kooste!

 

Elo-syyskuu

Päivitelläänpäs parin kuukauden kuulumisia kerralla. Mitäpä tässä on tapahtunut, vai onko sen kummempia?

Elokuussa ainakin kävin kaverin kanssa ”Naivistit Iittalassa” – näyttelyä katsomassa. Ja toisen kaverin kanssa kävimme Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Tohvelisankarin rouvaa. En muista yhtään, milloin viimeksi edes olisin ollut kesäteatterissa, joten olikin jo korkea aika käydä!

No. Elokuussa myös yksi kaverini kuoli. Hitsi vie… Syitä en ehkä nyt sen kummemmin avaa. Mutta olihan se silti aika pysäyttävä uutinen joka tapauksessa. Tässä kuussa kävinkin sitten hänen muistotilaisuudessa. Niin rajallista on elämä.

Elokuussa olen käynyt myös sienessä. Olen kerännyt niin rouskuja, kuin herkkutatteja (joita en ole juurikaan normaalisti meidän alueelta löytänyt!), kehnäsieniä ja ties mitä. Kehnäsieniäkin löysin todella, todella paljon. Niin paljon, että vinkistä kuivasin ja surrautin jauheeksi. Odottaapa minua myös sekasienijauhe. En ole ennen tehnyt sienistä jauhetta, mutta nyt olen tehnyt kolmea eri lajia tähän mennessä. Saas nähä, kuinka ja mihin tuota innostuu käyttämään. Kolme-neljä purkkia sienijauhetta on jo mennyt myös eteenpäin testiin. Kävinpä myös Nokian puolella sienessä elokuussa.

Omenhilloakin tuli tehtyä elokuussa. On tämä syksy yhtä säilöntää.

Syyskuussa puolestaan olen mm. poistanut Twitter tilini käytöstä. Olihan tuo asia ollut jo jonkin aikaa mielessä, mutta en ollut aiemmin tehnyt asialle mitään. Nyt päädyin tähän ratkaisuun. Vaikken ollutkaan oikein ikinä suuri käyttäjä ja asiaa harkinnut, niin huomasin silti, miten ensimmäinen vuorokausi oli silti pahin. Sen jälkeen en ole ikävöinyt asiaa ollenkaan.

Olen myös käynyt keräämässä roskia, vaikkakin ”turhan vähän”. Kyllähän niitä saisi olla koko ajan keräämässä, ainakin siltä tuntuu. Voi myös olla, kun kerran on kerännyt, näät roskia jatkuvasti maassa.. Mutta toki, ei ne roskat silti sinne luontoon ja maahan kuulu.

Ja omenahilloa on tullut tehnyt myös näin syyskuussa, samaten on tullut kerättyä sieniä.

Osallistuin pitkästä aikaa myös puoluekokoukseen, joka oli myös tänä vuonna etänä. Ensimmäisenä kokouspäivänä kokoonnuttiin muutaman muun kokousedustajan kanssa saman katon alle. Mikä oli ihan kiva juttu. Pääsimme samalla höpöttelemään keskenämme, tehtiin samalla yhdessä ruokaa jne.

Näin syyskuussa nostin vihdoin ja viimein perunoita ylös, mitä pistin kesällä kasvamaan. Sato ei ollut tänä vuonna mitenkään erityisen runsas jostain syystä. Aina ei voi voittaa, ei edes takapihan perunoiden kasvatuksessakaan. Ehkä ensi vuonna pidän välivuoden perunoiden kasvatuksessa.

Sytykkeitä tuli tässä myös tehtyä pitkästä aikaa. Nyt pitäisi taas keräillä kynttilänjämiä lisää, niin saisin taas kastettua sytykkeen raakileet niihin… Onneksi tuo on siitä helppo askartelu, että asiat voi tehdä todella osissa. Yhtenä kertana vaikkapa raakileet ja toisella kerralla kastaminen steariiniin!

Mutta siis, elo-syyskuussa on keräilty sieniä, tehty hilloa, on ollut suru-uutisia, puoluekokousta, kesäteatteria ja muita juttuja. Kaikkea mahdollista siis.

 

Tammikuu 2019

Mukavaa alkanutta vuotta!

Vihdoin ja viimein olen saanut myös kaivettua hiihtovälineet esille ja käytyä korkkaamassa hiihtolatu.Kävin ensimmäisen 5,8 km lenkin suksimassa samoilla huudeilla kuin edellisenä talvena. Myös toisen hiihtokerran olen tehnyt samalla alueella. Mitäpä sitä merta edemmäs kalaan mennä… Yhä tunnen olevani hidas ja kömpelö. Mutta ajattelen kuitenkin niin, ettei sillä edelleenkään ole mitään merkitystä, olenko hidas ja kömpelö vai en. Saan, onneksi, mennä juuri sitä vauhtia kuin haluan. Tasan sillä osaamisella, kuin osaan. Tasan sen verran, kuin haluan. Eikä tämä ajatus ahdista(nut) ollenkaan. Oli myös mahtavaa huomata, ettei minua enää nolottanut köpötellä monot jalassa ja sukset + sauvat kainalossa kohti latua. Koska tosiaan olen saanut päähäni tahkottua sen, että myös minulla on oikeus mennä tasan niin sitä vauhtia, kuin haluan ja sillä osaamisella, mihin voin! Ohitseni pääsee, jos haluaa. Ja haluan tätä ajatusta ylläpitää myös muihin: omalla tahdilla ja osaamisella ei ole väliä, tärkeintä on oma innostus!

Myös kevään sukututkimus-kurssi on korkattu. Taisin jo viime vuoden puolellakin mainita, että kyllähän tuolla kurssilla on ainakin tämmöinen aloittelija saanut uusia vinkkejä ja tietoa, miten sukututkimusta tehdään. Vaikka jotain olinkin jo vähän osannut, on tuolla kurssilla oppinut lisää. Ainakin moni asia tuntuu jo paljon selkeämmältä. Varmasti tuota oppii nimenomaan tekemällä ja yrittämällä. Kuitenkin on tuo antanut semmosia vinkkejä, mitä ei ehkä ole jostain syystä aiemmin itse hoksannut. Asian tiimoilta kävin Sampolassa sukututmikuspäivää ihmettelemässä. En sen kummemmin, kunhan vähän kiertelin esittelypöytiä katsomassa ja kuuntelemassa yhtä luentoa.

Samana päivänä sukututkimuspäivän kanssa oli Tampere Talolla Tieteen päivät, jossa myös piipahdin. Alun perin olin ajatellut olevani vain sukututkimuspäivässä, enkä menisi ollenkaan Tieteen päiville. Mutta päädyin sitten kuitenkin molempiin! Mikäs siinä, eipä välimatka ollut kovin pitkä. Tieteen päivillä kävin myös yhtä keskustelua kuuntelemassa ja sen jälkeen kävin ihmettelemässä robotteja. Näin myös muutaman tutun!

Pariin teatteri-esitykseen olen hommanut liput, niistä varmaan lisää kun olen ne käynyt katsomassa!

Ps.  Puolisoni päätti irtisanoutua virastaan ja jatkaa lautapeli-myyjänä! Asiasta lisää täältä: Tuomon päätös

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Minttusaippuaa ja kirjapalkintoa

Maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi. Vaikka vielä olisi lunta, vein näin huhtikuun alussa sukseni varastoon. Saahan ne sieltä vielä, jos jostain syystä tulisi mentyä vielä hiihtämään. Vaikka kyllähän sinänsä ajatus ”huhtikuu hiihdosta” kuulostaakin hauskalle! Olen joka tapauksessa käynyt edes kävelyillä. Jos ei nyt tule enää mentyä ladulle, niin toivottavasti jatkossakin on lumisia talvia, jotta hiihtämään taas pääsisi!

Aprillipäivänä innostuin tekemään saippuaa kuivatusta mintusta. Ensin tein kuivatusta mintusta ”minttuteetä”. Tähän ”minttuteehen” sekoitin lipeän. Pistin kaikkia aineksia sekoittaessani vielä lisäksi kuivattua minttua mukaan. Seuraavana päivänä pääsin jo kokeilemaan, onnistuiko saippua. Onnistuihan se! Nyt vain pitäisi odottaa toukokuun alkuun saippuan tekeytymistä. Jännää nähdä, muuttuko väri vielä tuosta nykyisestä.

Välillä olen osallistunut internetistä löytyviin arvontoihin ja joskus niistä jopa jotain voittanutkin. Viimeisin voittoni oli kirja, joka oli Juha Hurmeen Niemi. Ihan hauskaa voittaa tuommoinen kaunokirjallisuuden Finlandia – voittajan kirja! Kai tuon on voisi jossain vaiheessa lukea.

 

Hiihtoa ja punajuurisosekeittoa

Kävin tällä viikolla hiihtämässä kahdeksatta kertaa tälle talvelle. Välillä piti jäädä ladun viereen ihastelemaan kaunista talvimaisemaa! Ilmeisesti sports tracker – sovellus ei arvostanut kuvaus-hetkeäni, sillä se ei sitten mitannut koko matkaa. Mutta ihan sama, kivaa oli silti! (Oma arvioni hiihdon pituudelle on n. 6,5 – 7 km. Jos sillä on mitään merkitystä edes loppujen lopuksi.) Keli oli mainio ja fiilis hyvä! Olen positiivisesti yllättänyt itseni käyneeni jo nyt tuon kahdeksan kertaa hiihtämässä, pelkästään tänä talvena. Voi olla, että jollekin se ei ole kerta eikä mikään. Mutta minä en nyt edes halua verrata omaa saldoani kehenkään muuhun kuin itseeni. Joskaan, onko sillä määrälläkään mitään merkitystä? Mutta siinä mielessä saldo on ihan hyvä, sillä ennen tätä talvea olen käynyt tasan kaksi kertaa hiihtämässä peruskoulun jäljiltä. Molemmat kerrat vieläpä eri talvina. Joskohan sitä kohta olisi vielä ihan vaan laskematta kertoja ja ihan vaan hiihtäisi (omaa tahtiaan). Talvi! Mikä ihana tekosyy nauttia hiihtämisestä!

Ilmeisesti en ole ainoa, joka ei halaja Teerivuoren ladulle, jota kävin epätoivoisesti kokeilemassa kerran. Ladulle mentäessä jäin suustani kiinni erään rouvan kanssa, joka myös sanoi, ettei puolisonsa kanssa oikein innostu ko. ladusta. Juurikin sen mäkisyyden vuoksi. Ja että pulkkamäeksi olisi osuva kylläkin.

Olen välillä jäänyt miettimään, että missä on se kuuluisa laturaivo? En ymmärrä! Ainakaan itse en ole, ainakaan toistaiseksi, siihen törmännyt. Mikä on oikeasti ihan hyvä asia. Ilman tätä kuuluisaa laturaivoa jokaisella on kivempi mieli liikkua ladulla. Ainakin itse ajattelen, että kaikilla meillä on tilaa laduille, jokaisen omalla nopeudellaan ja tyylillään. Tietystihän tämä sama ajattelu pätee minun mielestäni mihin tahansa liikkumiseen, oli kyse hölkkäämisestä, uimisesta, hiihdosta, tanssista jne. Kaikilla pitäisikin olla oikeus liikkua juuri sellaisena kuin on ja siihen tahtiin, kuin itse kokee parhaakseen. Ei se liikkuminen katso kokoa, kuntoa, osaamista tai notkeutta.

(Olen välillä tuuminut, että joku ”Hitaat hiihtäjät ry” olisi ihan hauska ryhmä.)

Tein tällä viikolla myös ensimmäistä kertaa ikinä itse punajuurisosekeittoa. Maukasta, joskin chilistä. En muistanut chilimausteen olleen… Chilistä. Noh, ei se mitään. En minä meinaan sitä tulisuutta pelkää. Tuli vain lähinnä hieman puskista se tulisuus, jonka olin päässyt unohtamaan. Pääasia kuitenkin oli, että maku oli noin yleisesti ottaen ihan kohdillaan omaan makuuni.