Aihearkisto: Kokemusosaajuus

Alkuvuosi 2022

Vuotta 2022 on kulunut aivan juuri jo kaksi kuukautta. Enkä ole saanut aikaan kirjoittaa kuulumisia tältä vuodelta.

Heti vuoden alkuvaiheilla kävimme Jyväskylässä visiitillä sukuloimassa.

Aluevaalit tulivat ja menivät. Tokihan itse kävin äänestämässä, perinteisesti jo ennakkoon.

Tammikuussa piti olla Stam1nan keikka Pakkahuoneella, mutta ei liene yllättäävä, että keikkaa jouduttiin siirtämään. Josko syyskuussa olisi parempi onni!

Hiihtämään en ole mukamas joutanut tänä talvena, enkä siis tämänkään vuoden puolella. Jos tulen ehtimään, se on ok. Ja jos mukamas en, sekin on minusta vallan ok. En halua ottaa mitään stressiä asiasta. Kävelyllä olen kyllä käynyt. Useinkin.

Olen käynyt, kävellen, myös Ikurissa katsomassa hienoakin hienompaa ”Tiitiäisen metsäpolku” jääveistoksia. Päiväsaikaan tosin, mutta katsomassa kuitenkin. Hienojahan ne oli myös päiväkseltään.

Helmikuun alussa tuli tehtyä pitkästä aikaa saippuaa. Tein kaakao-karpalo ja nokkonen-horsma-vadelmanlehti-metsämansikanlehti versiot. Pian ovatkin jo kypsiä käyttöön!

Kävimme eräs maanantai Museokortilla pitkästä aikaa Heurekassa. Oli kyllä todella rauhallinen maanantai iltapäivä käydä siellä taannoin.

Yksi ilta oli myös kokemustoimijoiden netti-tärskyt. Oli mukavaa nähdä etänäkin muita kokemustoimijoita ja työntekijöitä!

Kävin hieman ekstemporee tässä teattereiden avaudutta katsomassa Tampereen teatterissa Niskavuoden Heta – esityksen. Nimenä Niskavuori on tuttu, mutta en ole yhtään elokuvaa katsonut. Oli silti ihan viihdyttävää käydä tämä kaksituntinen esitys katsomassa.

Maaliskuussa aloitan työt toistaiseksi voimassa olevalla sopparilla.

Lyhyt oli nyt tämä postaus. Mutta jotenkin tuntuu, ettei oikein kummempia ole tapahtunutkaan. Hieman kulttuuria, töissä käymistä ja kotona elpymistä. Sekä ulkoilua.

 

Joulukuu ja pian vaihtuva vuosi

Jotenkin tuntuu, että kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Toisaalta sama tuntuu kuluneen vuoden osalta. Mutta aloitetaanpa joulukuusta.

Vaikken miellä itseäni kovinkaan jouluiseksi ihmiseksi, kävin hankkimassa Ratinassa Hope ry:n joulupuusta joululahjatoiveen ja toteutin sen. Koska miksipä ei, jos minulla kerran on mahdollisuus tähän.

Tässä kuussa sain myös kolmannen korona rokotteen kuun puolen välin paikkeilla. Onpahan nyt pistelty olkavarteen lisää tehostetta.

Meidän Nissan Leaf (jota myös Smurffiinaksi kutsumme) saapui tässä kuussa. Milteinpä heti siitä lähdimme käymään vanhempieni luona ajelulla. Hyvinhän tuolla taittui matka, eikä tarvinnut latailla matkan aikana niin paljoa, kuin edellisellä Leafilla.

Teatterissakin on tullut käytyä (koronapassin turvin). Ensin kävimme kaverin kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa, vihdoin ja viimein, Kinky Boots. En yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Olihan se hyvä. Joskin tykkäsin itse enemmän toisesta väliaajasta, kuin esimmäisestä. Paljon ajatuksia aiheuttava ja hyvää näyttelemistä! Toisena esityksenä (saman kaverin kanssa itse asisassa) kävin katsomassa Tukkateatterilla Parisuhteen viemää – esityksen. Oli kyllä mainio esitys!

Innostuin tässä kuussa ompelemaan pitkästä aikaa hedelmäpusseja. Muutama olisi vielä ompelematta ja nyörittämättä. Mutta suurin osa on valmiina. Ei mulla niille vielä uutta omistajaa ole, mutta onpahan olemassa.

Joulupäivänä tuli käytyä illalla ensimmäistä kertaa Kalevankankaan hautausmaalla. Ei sillä, että ketään omia tuttuja olisi sinne haudattu. Monta kertaa on tullut mentyä ohi, mutten ole saanut aikaan käytyä siellä kiertelemässä. Nyt tuli korkattua, joku kerta voisi käydä uudestaan.

Otin myös pienen riskin ja kävin välipäivinä Helsingissä kahden yön verran. Toki maskit ja käsidesit oli mukana. Ja yritin pahimpia ryysiksiä vältellä. Toisaalta tuli kyllä tarpeen tuollainen parin yön irtiotto arjesta. Tuli käytyä museoissa (ei ollut pahoja ruuhkia!), elokuvissa, Temppeliaukion kirkossa, käveltyä kaduilla ja nähtyä kaveria. Paljon jäi tekemättä myös, mutta jääpähän seuraavaankin kertaan jotain!

Pitäsikö vuotta karsia kokoon? En tiedä. Entä ajatuksia ensi vuodesta? Jaa-a.

Ainakin vaalit oli tänä vuonna, samaten ensi vuonna. Kolme korona- ja yksi influenssa rokotukset olleet tänä vuonna. Olen keräillyt roskia. Olen keräillyt sieniä. Olen hillonnut hilloja urakalla. Olen käynyt mm. Joensuussa, Kuopiossa, Närpiössä, Kaskisissa ja Tuurissa. Olen käynyt elokuvissa ja teatterissa. Olen käynyt hiihtämässä. On ollut kokemustoimija-keikkaa. Ei yhtään hullumpi vuosi. Koronasta huolimatta. Toki vuotta on varjostanut myös mm. yhden kaverin kuoleminen. Terveisiä Evelle sinne jonnekin!

Ensi vuodelle toivon hyvää oloa, niin itselle kuin muille!

Loka-marraskuu

Miten lieneekään, että en ole saanut mukamas aikaan taaskaan pariin kuukauteen kirjattu arjestani mitään. Korjaillaan taas siis tilannetta hieman tasan nyt!

Lokakuu

Lokakuussa tuli ensin heti alkuun oltua neljässä yövuorossa. Niiden jälkeen jäin ensin muutaman päivän vapaalle ja siitä suoraan parin viikon lomalle! Lomalle!

Viimeisen yövuoron ja unien jälkeen lähdettiin pienelle kotimaan reissuun. Ensin menimme junalla puolison vanhempien luo Jyväskylään. Sieltä otimme hyvin nukutun yön jälkeen appivanhempieni auton lainaan ja läksimme ajelemaan kaverin luokse Joensuuhun pariksi yöksi. Ei oltu nähty kaveri hetkeen, joten sitäkin suuremmalla syyllä oli mahtavaa nähdä! Parin päivän aikana kävimme mm. kaverin vanhempien luona Enossa ja Joensuussa olevilla Suurmarkkinoilla. Joensuusta ajelimme sitten takaisin Jyväskylään. Kävimme yhtenä päivänä appivanhempien kanssa vielä päiväreissulla Kuopiossa fiilistelemässä kaupunkia mm. yhden museon, ravintolan, kauppahallin ja maisemien verran. Kotiin Jyväskylästä lähdimme Kuopion jälkeisenä päivänä.

Kotona olimme pari-kolme päivää ja sitten lähdimme autolla käymään minun vanhempieni luona Haminan suunnilla. Siellä ehdimme mm. käymään isäni kanssa etsimässä suppilovahveroita. Haminasta kotiin tultuamme läksin melkein suorilta jaloin hieman ekstemporee elokuviin kaverin kanssa katsomaan Hytti nro 6. Se oli ihan viihdyttävä kertomus se. Toisaalta eipä minulla ollut mitään ennakko-odotuksiakaan, mutta eipä se haittaa!

Lomakin sitten loppui. Ja palauduin töihin yövuoroihin. Näiden yövuorojen jälkeen kävimme puolisoni kanssa tekemässä kaupat uudemmasta Nissan Leafista! Nyt sitten odottelemme, koska meidän sinisen värinen ja akultaan tehokkaampi automme saapuu meille.

Ehdimme lokakuussa myös pienellä porukalla juhlimaan Halloweenia sieni painotteisella ruoalla.

Marraskuu

Sitten saapuikin marraskuu. Kävin heti kuukauden alussa hakemassa olkavarteen influenssaan piikin. Samaten kävin uimahallissa hankkimassa uimahallikortin ja 20 kertaa uinteja. Olen käynyt peräti ”huimat” kaksi kertaa uimassa. Onneksi nuo ovat 2 vuotta voimassa. Katsotaan nyt miten ja missä ajassa lopulta saan nuo loput kerrat uitua pois.

Alkupuolella kuuta minulla oli myös kokemustoimija-keikka, oli ihan mahtavaa käydä pitämässä tuo(kin) keikka!

Kävin myös yötyö hyvinvointi-keskustelussa työterveydessä. Eipä tullut itselleni yllätyksenä, että olen sopiva yötöihin. Mutta hyvä vain, että edes joskus näitä asioita käydään läpi.

Ja yhdet synttäritkin kävin viettämssä tässä kuussa!

Muuten tässä kuussa ei mitään kovin ihmeellistä ole ole ollut.

Täytyy yrittää joulukuussa tehdä perinteinen vuoden kooste!

 

Vaalit lähestyvät

Toukokuun loppu alkaa häämöttää ja pian kesäkuu voi saapua.

Siirryin tässä kuussa takaisin jo tuttuun asumisyksikköön takaisin. Täytyy sanoa, että todella nopeasti meni kevät toisessa yksikössä. Ja todellakin huomasi, miten erilaisia paikat ovat keskenään, vaikka samaa hommaa tehdään molemmissa paikoissa. Ja se tässä on ja olikin niin hauskaa huomata, millaisia eroja paikkojen välillä on.

Roskia olen kerännyt edelleen. Ja niitähän tuntuu riittävän. Kirjoitin asian tiimoilta myös mielipidekirjoituksen Aamulehteen, joka siis myös julkaistiin.

Pidin yhtenä iltapäivänä etänyhteyksin Rovaniemelle kokemustoimija-keikan. Oli hauskaa kokeilla oman tarinan pitoa etänä! Olen kyllä korona aikana ollut muissakin kokemustoimijan roolissa etänä, mutta ne aiemmat ovat olleet niin paneelissa oloa, kuin työryhmässä. Nyt tuli myös tarina kokeiltua.

Nythän on myös ratikan koeajoliikenne alkanut. Itse en ole vielä käynyt koeistumassa ratikkaa, mutta enköhän sen kerkiä tehdä. Olen kyllä nähnyt jo ratikkaa liikenteessä!

Näin toukokuussa myös vaalit ovat edenneet eteenpäin.

Vaalinumerot tulivat, itsehän sain numeroksi 69. Voin kyllä sanoa, että tästähän on hupia tullut vähän joka suunnalta. Mutta en yhtään ihmettele miksi. Onkin jännä nähdä, paljonko ihan vain hupiääniä tuosta tulee.

Vaalien osalta myös vaalijulisteiden liisteröintitalkoisiin tuli osallistuttua pikaisesti. Oli mukavaa nähdä myös muita, uusiakin, ihmisiä talkoilemassa vaalijulisteiden tiimoilta.

Tilattiin puolisoni kanssa myös yhteisiä flyereita, joita olisi tarkoitus käydä luukuttamassa ainakin lähitienoolle. Mutta jospa saisi myös ihan käydä jakamassa koronaturvallisesti ihmisten ilmoilla niitä.

Olen tehnyt viimeisetkin sähköpostiin tulleet vaalikoneet ja olen tehnyt vaalirahailmoituksen. Vaikka omat menot ovatkin olleet alle 800 euroa, koitin sitä hieman jaotella siitäkin huolimatta miten olen rahoja käyttänyt. Rahaa olen käyttänyt niin ehdokasmaksuun, mainostukseen somessa, kuin flyereihin, sekä Tampererelaisen ja Aamulehden mainostukseen. Tamperelaisen yhteismainos tuleekin 26.5.’21 ja Aamulehden yhteismainos 13.6.’21.

Ennakkoäänestys alkaa tosiaan näin 26.5. ja jatkuu kotimaassa aina 8.6. saakka. Varsinainen äänestyspäivähän on 13.6.’21. Muistakaa äänestää!

 

Vuosi 2020 tiivistettynä

Vuosi 2020 tuli, vuosi 2020 meni.

Havahduin aina ajoittain siihen, etten ole kirjoittanut yhtään tekstiä viime vuonna. En. Yhtään. Enkä edes ymmärrä, miksi. Kirjoitettavaa varmasti olisi ollut, mutta. Se kuuluisa mutta. Se vain jäi jostain käsittämättömästä syystä.

Olihan se vuosi 2020 myös muutenkin hyvin omanlaisensa. Tuli esimerkiksi joku korona. Se muutti asioita jos jonkin verran. Asiat muuttuivat erilaisiksi. Joitain asioita ehdittiin tehdä ennen koronan tuloa, sitten tuli peruututksia ja joitain rajoituksia huomioon ottaen kykeni tekemään ja ties mitä.

Asiat muuttivat, listasin alle joitain niistä:

Ehdittiin tehdä ennen rajoituksia….

Kokemustoimija koulutus 8.-9.2. Tampereella

Tiisu Olympiassa helmikuussa

Notre Damen kellonsoittaja Tampereen teatterissa

Kokouksia

Töissä

Rajoitusten hollilla ja sen jälkeen

Kokouksia etänä

Kokemustoimija keikkoja, etänä ja yksi lähitapaamisella

Metsässä oloa

Töissä

Niskavuoren Heta, peruttu

Sukututkimus kurssi, vanhat käsialat, peruttu lähipetus

The Lord Of The Rings and Hobbit – konsertti, peruttu

Kinky Boots, Tampere, peruttu

Muutaman yön kotimaan reissu, rajoituksia huomioon ottaen reissussa

Tuli ehdittyä käymään kerran teatterissa ja kerran keikalla ja jokunen muu tapahtuma (kokousta, ja koulutusta esimerkiksi) ennen rajoiutuksia ja peruuntumisia.

Koska itse en voi tehdä töitä etänä ja kun kuitenkin töitä oli tarjolla, olin ns. ”jatkuvalla syötöllä” töissä viime vuoden. Tiestysti se toi omia haasteita työn teossa rajoitteet ja uudet tilanteet, mutta niistä selvittiin ja selvitään yhä.

Kotimaa reissua hieman toki mietittiin ja jos olisi tullut totaalinen rajoitus, tuskin oltaisiin reissuun lähdetty. Ja alunperin meinattiin lähteä junalla, mutta se vaihtui suosiolla ”lainataan kavereiden autoa” – reissuksi. Lisäksi ensimmäinen etappi meillä peruuntui. Reissun aikana välteltiin suuria ihmisjoukkoja. Eikä tarvitse tietenkään erikseen välttämättä mainita, että matkassa oli tietenkin kasvomaskit ja käsidesit. Oli kuitenkin ihan mukava reissu, vaikka osin asioista joutui ehkä tekemään eri näkövinkkelistä ja rajoituksia huomioiden. Ja kuten todettua: jos olisi tullut lisää rajoituksia ja/tai suosituksia ja/tai muuta, tuskin oltaisiin reissuun lähdetty.

Parit teatteri-esitykset peruuntui, samaten yksi konsertti. Kokousksia ja kokemustoimija-keikkoja on siirtynyt etänä pidettäviksi. On tullut käytettyä niin skypeä, teamsia, meetia ja mitä näitä nyt on! Kaikista on selvitty hengissä.

Kevään sukututkimuksen jatkokurssi peruuntui lähiopetuksen suhteen. Etäopinnoiksi meni ja onneksi syksyllä ehditiin opiskella lähiopetuksena.

Pitkin vuotta tuli oltua vähän väliä metsässä. Ihan vain olemassa, kävelemässä, ihmettelemässä, hengittämässä ilmaa. Kuvailtuakin tuli. Tuli myös kerättyä mustikoita, vadelmia ja sieniä. Niin ja nokkosia myös keräsin ja kuivasin! Metsästä tuli kerättyä roskia, useahkosti. Myös omenahilloa tuli tehtyä vaihteeksi ison kasan. Samaten omenia tuli kuivattua.

Takapihan terassi tuli huollettua. Kävin katsomassa Tohlopin lampaita. Kävin Hämeenlinnan Hämeen linnassa. Tapasin hamsterin nimeltä Harrin. Käväsin Lahdessa alkuvuodesta. Tein parit maskit. Kävin kaksi kertaa Tampereen Arboretumissa. Saippuaakin tein.

Kerran polkaisin sähköpyörällä Rauhaniemeen uimaan ja takaisin kotiin. Samaisella pyörällä tuli myös käytyä Pitkäniemen hautausmaalla, ekaa kertaa ikinä. On muuten vaikuttava paikka!

Tuossa nyt edes jokunen miete viime vuodesta. Josko tänä vuonna saisin taas motivoitua paremmin kirjoittelemaan tänne. Joko ihan kuulumisia, tai tietyistä aiheista tai sekä että.

Kyllä hei tämä tästä!

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Haastattelua ja täydennyskoulutusta

Marraskuu alkaa olla loppusuoralla. Myös tällä erää kirjoittelen ADHD:sta.

Marraskuun alussa pääsin Radio Moreeniin puhumaan ADHD:sta. Onneksi sain etukäteen kysymyksiä, mistä voitaisiin haastattelijan kanssa jutella. Sain siten hieman mietittyä etukäteen vastauksia. Siitä huolimatta jännitti aika rutkasti!

Oli ehkä hieman semmoinen olo, että olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella tuon radion suhteen. Mutta toisaalta juuri sen takia ajattelin, että menen kokeilemaan tuota radiohaastattelua (kun kerran siihen oli mahdollisuus!). Vaikka lisä-maustetta toikin se, että kyseessä oli livenä vedettävä haastattelu! Ehkä juuri myös sen takia oli mahtavaa päästä tuota kokeilemaan!

Haastattelu löytyy täältä: Millaista on elämä ADHD:n kanssa? (Radio Moreeni)

Uskalsin kuunnella itsekin tuon haastattelun jälkikäteen. Tuntui lähinnä nololta kuunnella tuota, sillä tuntui ettei mun puheesta saa mitään selvää ja pompin asiasta toiseen. Jotenkin luontevampaa olla puhumassa ihmisten edessä. Voi olla, että olen vain turhan kriittinen itseäni kohtaan. Ja kuten jo todettua, oli ihan mahtavaa päästä tuota kokeilemaan! Tekemällä ja kokeilema sitä oppii.

Tässä kuussa meillä oli ADHD – liitto ry:n järjestämä kokemusosaajien täydennyskoulutusta Oulussa. Sisältönä meillä oli muun muassa esiintymistaitoja ja viikonlopulle piti tehdä viiden minuutin hissipuhe. Viiteen minuttiin todellakin mahtuu vähän asiaa! Lisäksi saimme nähdä viikonloppuna kolmet kokemuspuheenvuorot.

Koulutuksessa oli tietysti mukava nähdä jo vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos siis niin liitolle koulutuksesta ja kaikille mukana olleille! Minusta on ollut mukavaa, että liitto on järjestänyt mm. täydennyskoulutuksia ja muita tapahtumia – ainakin itse saan niistä todella paljon! Niin sisällöllisesti, kuin vertaistuellisesti!

 

Mind Pride ja ADHD-viikko

Syyskuussa ei tullut jostain syystä kirjoitettua yhtikäs mitään postausta. Korjaan siis asian heti näin lokakuun alkuun. Teen sen nyt aiheesta ADHD.

Olin kuun ensimmäisenä viikonloppuna ADHD – liiton kanssa vertaistoimijoiden (mm. ryhmien vetäjiä ja kokemusosaajat) kanssa tässä kuussa olevan kansainvälisen vertaistoimijoiden päivän etkoilla laivalla. Oli mahtavaa tavata jo vanhoja tuttuja, kuin tutustua uusiin ihmisiin. Nostimme maljan vertaistoimijuudelle ja puhuttiin aiheesta ”Myötätuntouupumus”, tärkeästä aiheesta siis! Risteilyn aikana halukkaat ehtivät käymään myös Tallinnassa, myös itse kävin hieman maissa kävelemässä.

Menossa olevalla viikolla (41) vietetään ADHD viikkoa. Mitä mainiointa viikkoa siis! Hieman osuvasti tällä viikolla oli keskiviikkona 10.10. Helsingissä Mind Pride. Tapahtumaa oli järjestämässä Suomen Mielenterveysseura ja Jenny+. Minä ja muutama muu oltiin myös mukana kulkueessa kävelemässä kylttien (ja vihreiden vaatteiden) kanssa. Halusimme osaltamme olla antamassa kasvoja tärkeälle asialle. Tapahtumassa kuvattiin Jenny+ – sarjaan materiaalia ja jakso tulee kuun lopulla. Katsottavahan se jakso sitten on! Minä kirjoitin omaan kylttiini lauseen: ”ADHD on mun supervoima!”. En yhtään muista, mistä sen lauseen olen joskus kuullut. Se lause on kuitenkin jäänyt mieleeni ja on aika osuva. Vaikka diagnoosiin kuinka kuuluisi haasteita ja on haastavia päiviä, on se myös supervoima. Se on voimavara ja täynnä positiivisia puolia. Ja loppujen lopuksi: olen vain ihminen, jonka elämää värittää tuo yksi nelikirjaiminen sana.

ADHD. Se, mikä toisinaan ärsyttää on se, miten asiasta heitetään hieman vitsiä, ei oteta tosissaan, käytetään adjektiivina kuvaamaan ihmistä, nähdään kasa ongelmia. Kun oikeastihan kaikki ADHD:t eivät ole niitä ”juoksen joka paikkaan, enkä koskaan pysähdy”. On tapauksia, joilla asia näkyy muunlaisena levottomuutena. Kuten ajatusten poukkoilevuutena Ja sama pätee myös siihen, että ei kaikki vilkkaat ole myöskään ADHD-ihmisiä. Mikä on juuri myös tätä, kun ei välttämättä oteta tosissaan: saatetaan kommentoida vaikkapa, että ”varmaan mullakin on ADHD, kun en aina jaksa keskittyä!”. Ja taas, ei näin! Ensinnäkin, kyllä ADHD – ihminen kykenee myös keskittymään. Etenkin kun asia kiinnostaa. Tai kun ADHD-ihminen saa flow-tilan päälle, voidaan puhua niin sanotusta ylikeskittymisestä. Ja varmasti monelle ihmisillä on hetkiä, jolloin ei jaksa keskittyä. Pelkkä ”joskus en jaksa keskittyä” ei kuitenkaan riitä diagnoosiin asti, lisäksi keskittymisen kanssa on oltava useammin ”kuin vähän joskus” ongelmia.

ADHD. Ei vain kasa haasteita, vaan myös paljon hyvää. Joustavuus, heittäytymiskyky. Olla rohkea, luova ja energinen. Omistaa rikkaan mielikuvituksen ja idearikkauden. Olla ylikeskittynyt ja aikaansaava. Tehokas. Iloinen. Oikeudenmukainen. On sinnikäs, empaattinen, utelias. ADHD on voimavara. Se on supervoima!

 

Kiireinen kesäkuu

Kun kesäkuusta kiireinen tuli. Hieman jopa yllättäen. Eipä silti, en valita. Nämä lauseet kuvaavat viime päiviäni aika hyvin.

Lähdetään liikkeelle kuitenkin toukokuun lopulta. Olin toukokuun lopulla vaiheeksi kokemusosaaja-keikalla, joka minulla kesti nelisen tuntia ja pääasiallinen asiointikieli oli englanti. Minusta näissä kokemusosaaja-keikoilla on se hauska puoli, etteivät ne ole oikeastaan koskaan olleet tyystin samanlaisia. Pääsee samalla näin ollen myös haastamaan itseään! Aiheeseen liittyen, postitse kolahti ADHD – liiton kokemustoimintaan liittyvää mainosläpysköjä. Kivaa, että on jotain yleistä lippulappusta tarjolla!

Puoluekokous oli Vantaalla 16.-17.6., jonne minä en tänä vuonna poikkeuksellisesti mennyt. Alun perin en edes hakenut kokousedustajan paikkaa ja ajattelin meneväni, jos edes menen, maksimissaan ”kokousturistiksi”. Ja niinhän sekin jäi lopulta tekemättä, kokousturisteilu nimittäin. Tavallaan olo oli samalla hieman haikeahko, mutta myös rentouttava. Kyllähän näitä tapahtumia tulee jatkossakin, joten eipä hätiä!

Turussa tuli myös piipahdettua eräänä kesäkuisena lauantaina. Puolisko kävi pelaamassa lautapelejä, kokeilin minäkin paria uutta peliä. Muutoin lueskelin kirjaa, rapsuttelin paria koiraa ja hengailin muuten vain.

Testimielessä pistin takapihalle kasvamaan perunan lisäksi salaattia, kesäkurpitsaa, punajuurta, persiljaa ja ruohosipulia. On minulla myös tomaatin ja chilin taimenet kasvamassa. Perunat ovat lähteneet kivasti kasvamaan ja ovatpa myös kesäkurpitsa tehnyt kukkia!

Päädyin hieman yllättäen aloittamaan työkokeilun. Aloitin kesäkuun alkuvaiheessa ja jatkan tätä elokuun puoliväliin saakka. Tässä työkokeilussa teen paljon toimistohommia ja pääpaino on heinäkuussa olevan tapahtuman auttamisessa. Pääsen kokeilemaan uutta aluevaltausta. Olen toki ollut tekemässä ja auttamassa ennenkin tapahtumissa, mutta kyllähän tämä on hieman eri näkövinkkelistä tehtävää työtä. Minua ei haittaa uuden oppiminen, päinvastoin! Samalla pääsee kokeilemaan niin etätyöntekoa, junalla (tai autolla) toimistolla käymistä ja mitä kaikkea. Ja näissäkin tulee hyvin kokeiltua ja opittua, miten oma persoona tehdä tätä työtä toimii: mikä asia minulla toimii ja miten toimii. Mikä on oma rytmi jne. Miten etätyöpäivinä aikataulutus toimii. Mikä on luontevin tapa tehdä asioita. Jännää!

Ps. Nokkosta on tullut kuivattua 11 purkin verran!

 

 

 

Vuosi 2018 lähtenyt käyntiin!

Vuosi 2018 on pyörähtänyt käyntiin jo tovi sitten. Heti alkuvuoteen on mahtunut asioita.

Kävin mm. tammikuussa kokemusosaajuus – keikalla Hämeenlinnassa. Oli todella antoisa tilaisuus! Itsestäni tuntui, että kiirehdin omassa puheenvuorossani, sain positiivista palautetta ja oli mahtavaa keskustelua! Kiitos siitä!

Tammikuussa käytiin myös presidentinvaalit. Tulos oli selvä heti ensimmäisellä kierroksella. Itse olisin kaivannut hieman pienempää väliä ykkösen ja toisen sijan välillä. Ja monelle lienee selvä, että itse äänesti Haavistoa. Vaalimökillä tuli taas muutama tunti seistyä ja kahvia keitettyä. Oli tuloksesta mitä mieltä tahansa olin sinänsä tyytyväinen, että puolueena olimme edes toisena! Sekään ei minusta täysin itsestään selvää ole.

Kolmas tammikuusta nostettava asia oli se, että tulipahan käytyä myös Tampereen Työväen teatterin Klubilla katsomassa ”Perjantai” – ohjelman livekuvauksia. Aiheena oli ”Syömään!”, jossa puhuttiin niin nyhtökaurasta, sirkkojen syönnistä, kuin dyykkaamisesta. Yleisöllekin tarjottiin maisteluun sirkkaa, pitihän sitä itsekin kokeilla!

Nyt helmikuu alussa kävin Helsingissä aktiivimallin vastaisessa mielenilmauksessa. Senaatintorilla oli monta muutakin ihmistä, hyvä niin! Olen niin sitä mieltä, että tämä eduskunnassa hyväksytty aktiivimalli on täysin pöyristyttävä, eikä aktivoi ihmisiä. Ei ihmisten tilannetta pitäisi kurjistaa!

Onpa tullut käytyä myös hiihtämässä, olen käynyt nyt neljä kertaa sitten peruskoulun!

En tiedä yhtään, kuinka monta kilometriä olen hiihtänyt. Noh, ehkä se kilometrimäärä ei ainakaan tässä vaiheessa ole se oleellisin asia. Tai se, että olen varmasti hieman hidas tai kömpelö suksien kanssa. Oleellisempaa minusta on nyt se, että edes yritän, nautin ja menen tasan sitä vauhtia, kuin menen. Ehkä ajan kanssa kömpelyyskin vähenee.