Aihearkisto: Työllisyys

Elokuu

Elokuu lähenee loppuaan. Kuun puolivälissä minulta loppuivat kesätyöt. Kesä meni kieltämättä nopeasti. En valita silti. Ihan mukavaa oli olla töissä!

Mitäpä muuta tässä on ollut?

Viime kerralla taisin unohtaa mainita, että varasin itselleni jo kurssipaikan syksylle kansalaisopiston ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssille. Viime syksyn ja kevään olin ollut sukututkimuksen peruskurssilla.

Olen tehnyt lisää hilloa: vadelmasta ja karviais-viinimarjasta. Olen nostanut takapihalla kasvattamiani perunoita ylös ja niitä syönyt. Perunat ovat tapansa mukaan no… Eivät kauhean isoja, mutta ei sillä ole mitään väliä.

Olen käynyt myös ihmettelemässä kaverin uutta asuntoa! Ihmettelyn lisäksi kasailin yhtä hyllykköä kaverini kanssa kasaan. Asunto oli kyllä niin kaverini näköinen ja oloinen, ettei tosi. Onnea siis uuteen asuntoon!

Kävinpä hammaslääkärissä heti kuun alussa. Lähetteen hammaslääkärille tuli jo muistaakseni maaliskuussa, mutta ajan sain näin elokuun alkuun. Eipä sillä, ei minulla mitään akuuttia kiirettä ollut ja tuokin oli lähinnä ”katsotaan nyt vain varmuuden vuoksi” – aika. Mitään sen ihmeempiä ei kyllä ollutkaan. Ihan hyvähän se oli silti käydä monen vuoden tauon jälkeen tarkistuttamassa perus-tarkastuksen lisäksi.

Tulipa tässä tehtyä myös pitkästä aikaa saippuaa. Tehtiin puolison kanssa kaksi satsia: nokkonen ja terva-nokkonen. Nokkoseen tein ensin todella vahvaa nokkoshauduketta (annoin siis hautua tovin jos toisenkin). Sekoituksen aikana lisättiin vielä kuivattua nokkosta sekaan. Terva-nokkoseen käytettiin loput nokkoshauteesta, mitä jäi yli toisesta satsista yli (ja lisättiin vettä sen mukaan mitä tarvittiin lisää) + sekoituksen aikana lisättiin niin kuivattua nokkosta + tervaa. Molemmat satsit onnistuivat (eli ei ollut lipeätaskuja) ja nyt vain odotellaan kypsymistä. Jännittävää taas nähdä, muuttuko värit niissä kuinka kypsyessään!

 

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Helteinen heinäkuu

Huh hellettä sanon minä! Ainakin itselleni riittäisi pienempikin lämpötila näin kesäisin. Mikäs siinä, jos tykkää näin kuumista keleistä, hän nauttikoon siitä sitten.

Helteen lisäksi kuukausi on vierähtänyt todella nopeasti. Työkokeilupaikassa huhkimme hommia viime viikolla olleen tapahtuman parissa: tapahtuman etukäteis-asioita tehden ja itse tapahtuman pitäminen. Myös itse olin koko viikon tapahtumapaikalla mukana. Viikko meni todella nopeasti ja oli hyvin antoisa. Pääsin niin kokoamaan itse tapahtumaa paikan päällä pystyyn, neuvomaan ja opastamaan ihmisiä mistä löytyy mitäkin, olemaan keittiön puolella tiskaamassa astioita ja mitähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mutta sepäs minulle vain passaa paremmin, kuin hyvin – tehtävien monipuolisuus nimittäin! Ehdin viikon aikana myös saamaan koululle pingismailat ja –palloja! Niitä käytiin kysymässä ja vaikken itse löytänyt koulusta, seuraavana päivänä semmoiset saatiin, kuin saatiinkin! Toki myös vapaa-aikaa pystyin pitämään. Niinä hetkinä mm. kävin uimassa (uimaranta oli näköetäisyydellä koululta!), ihmetellä Siilinjärven keskustaa ja käydä Pirulaisen keikalla. Tuon tapahtuman ajan tuli nukuttua paikallisessa koulussa, missä myös pääosa muusta meidän tapahtuman asioista järjestettiin. Viikon aikana ehdittiin myös minun energian määrää ihmettelemään. Sattuneesta syystä itse en ole asiasta kovinkaan yllättynyt. Eiköhän tuo ole enemmänkin minun normaalitapa olla!

Innostuin tekemään vaihteeksi saippuaa. Tällä erää siitä tuli pihlajanmarja-suola. Suolaa en tosin ihan hirveää määrää laittanut. Mutta saapi nähdä millaiseksi tämä satsi muodostuu kypsyessään! Jäämme siis ihmettelemään asiaa!

Olen ehtinyt käydä myös keräämässä pienen määrän mustikoita ja vadelmia meidän lähimetsästä. Jos ehdin vielä käydä keräämässä lisää, hyvä niin. Jos en, mennään nykyisillä. Hieman ”kauhulla” odotan jo sitä, että mahdollisesti sieniä putkahtelee jossain vaiheessa metsään. Alkaa sekin hullutus sitten…

 

Kiireinen kesäkuu

Kun kesäkuusta kiireinen tuli. Hieman jopa yllättäen. Eipä silti, en valita. Nämä lauseet kuvaavat viime päiviäni aika hyvin.

Lähdetään liikkeelle kuitenkin toukokuun lopulta. Olin toukokuun lopulla vaiheeksi kokemusosaaja-keikalla, joka minulla kesti nelisen tuntia ja pääasiallinen asiointikieli oli englanti. Minusta näissä kokemusosaaja-keikoilla on se hauska puoli, etteivät ne ole oikeastaan koskaan olleet tyystin samanlaisia. Pääsee samalla näin ollen myös haastamaan itseään! Aiheeseen liittyen, postitse kolahti ADHD – liiton kokemustoimintaan liittyvää mainosläpysköjä. Kivaa, että on jotain yleistä lippulappusta tarjolla!

Puoluekokous oli Vantaalla 16.-17.6., jonne minä en tänä vuonna poikkeuksellisesti mennyt. Alun perin en edes hakenut kokousedustajan paikkaa ja ajattelin meneväni, jos edes menen, maksimissaan ”kokousturistiksi”. Ja niinhän sekin jäi lopulta tekemättä, kokousturisteilu nimittäin. Tavallaan olo oli samalla hieman haikeahko, mutta myös rentouttava. Kyllähän näitä tapahtumia tulee jatkossakin, joten eipä hätiä!

Turussa tuli myös piipahdettua eräänä kesäkuisena lauantaina. Puolisko kävi pelaamassa lautapelejä, kokeilin minäkin paria uutta peliä. Muutoin lueskelin kirjaa, rapsuttelin paria koiraa ja hengailin muuten vain.

Testimielessä pistin takapihalle kasvamaan perunan lisäksi salaattia, kesäkurpitsaa, punajuurta, persiljaa ja ruohosipulia. On minulla myös tomaatin ja chilin taimenet kasvamassa. Perunat ovat lähteneet kivasti kasvamaan ja ovatpa myös kesäkurpitsa tehnyt kukkia!

Päädyin hieman yllättäen aloittamaan työkokeilun. Aloitin kesäkuun alkuvaiheessa ja jatkan tätä elokuun puoliväliin saakka. Tässä työkokeilussa teen paljon toimistohommia ja pääpaino on heinäkuussa olevan tapahtuman auttamisessa. Pääsen kokeilemaan uutta aluevaltausta. Olen toki ollut tekemässä ja auttamassa ennenkin tapahtumissa, mutta kyllähän tämä on hieman eri näkövinkkelistä tehtävää työtä. Minua ei haittaa uuden oppiminen, päinvastoin! Samalla pääsee kokeilemaan niin etätyöntekoa, junalla (tai autolla) toimistolla käymistä ja mitä kaikkea. Ja näissäkin tulee hyvin kokeiltua ja opittua, miten oma persoona tehdä tätä työtä toimii: mikä asia minulla toimii ja miten toimii. Mikä on oma rytmi jne. Miten etätyöpäivinä aikataulutus toimii. Mikä on luontevin tapa tehdä asioita. Jännää!

Ps. Nokkosta on tullut kuivattua 11 purkin verran!

 

 

 

Työllisyyttä edistävistä palveluista

Olen yhä työttömänä. Niin ärsyttävää, kuin se onkin. Olen toki haeskellut töitä. Aina en pääse edes haastatteluun asti. Minut luetaan pitkäaikaistyöttömäksi, osin varmaan siksi Te – toimisto kutsui minut syyskuussa olleeseen infoon. Siellä piti sitten valita päivän aikana, meneekö heidän omaan viiden päivän ”kurssille”, vai yhteistyökumppanin omalle viiden päivän vastaavalle. Valinta oli joko tai. Valintaa ”ei kumpikaan ei ollut mahdollista valita. Valitsin jälkimmäisen ja ajattelin, ettei tämä voi olla niin paha juttu. Ajattelin, että kaippa tuolla minunlaiseni voisi saada jonkinlaisen ahaa – elämyksen, ajatuksen, suunnan. Kurssi oli ihan tässä taannoin. Kurssiin sisältyi viisi ryhmäpäivää ja sen jälkeen tarjotaan n. 5 tunnin verran ”yksilövalmennusta”.

Päivät menivät ihan siinä ollessa. Mitään järin uutta ei itselleni tullut. Kolmena päivänä meillä kävi paikasta X, Y ja Ö esittelijöitä. Oli koulutuspaikkaa, palkkatukealla ”töitä” tarjoava taho ja vuokratyötä tarjoava yritys. Pakko jo tähän heti myöntää, että näiden viiden ryhmäpäivän ja kahden tunnin ”yksilövalmennuksen” jälkeen minulle on jäänyt olo: opiskele, mene vuokratyöfirmaan tai mene edes palkkatukipaikkaan. Muita vaihtoehtoja ei tunnu olevan ja jos kehtaa sanoa, ettei nyt ihan ensimmäisenä haluaisi näitä vaihtoehtoja… Ihan kuin hieman loukkaannutaan.

Okei. Sanon nyt suoraan: jos olet ajatellut joka tapauksessa mennä opiskelemaan ja on mielessä ala, hienoa! Missään nimessä ei huono vaihtoehto! Jos nykyiseen elämäntilanteeseen vuokratyöfirma tai jopa palkkatuki on mahdollista, niin miksipä ei. Minulla ei missään nimessä ole aietta syyttää näistäkään vaihtoehdoista! Miksi minun edes pitäisi?

Lähinnä mikä olo minulle henkilökohtaisesti tuli, oli että aivan kuin haluttaisiin lakaista ja ”loppusijoittaa” työttömät jonnekkin vaikka väkisin. Näyttää ainakin tilastoissa hyvälle, että satiinpahan nämäkin ihmiset pois jaloista pyörimästä. Toisaalta ymmärrän, että on tapauksia, joita ehkä hieman saa maanitella tekemään jotain. On vain kökköä olettaa, että kaikki tapaukset olisivat samanlaisia. Kaikki työttömät eivät vain yksinkertaisesti ole samasta puusta veistettyjä. Eikä siis näin ollen kaikki samat ratkaisut sovi automaattisesti kaikille. On loukkaavaa, nöyryyttävää ja ennen kaikkea typerää olettaa, että näin olisi! On siis todella typerää, että halutaan vaikka väkisin iskeä työtön johonkin! Missä välissä unohdetaan se työttömän mielipide? Missä vaiheessa unohdetaan, että työttömätkin ovat ihmisiä ja kaikilla eri tilanteet? Jos sinulla ei ole uusia opiskelu-tavoitteita, vuokratyöfirmat tai palkkatuki ei ole oma juttu, se ei myöskään tarkoita, että työtön olisi automaattisesti laiska. On typerää ja nöyryyttävää olettaa näin!

Puhuttiin sivulauseena myös terveydestä. Minun terveydestä. Onko minulla mitään terveydellisiä esteitä mitään työtä kohtaan. No. Kyllä ja ei. Sinänsä mitä sana ”terveys” tai sana ”hyvä terveys”: mitä ne loppujen lopuksi tarkoittaa? Mihin rajan voi vetää? Tai sen suhteen, milloin ja onko asioilla merkitystä? Voidaanko automaattisesti sanoa, ettei millään ole merkitystä minkään työn suhteen? Sepä se. Kun on ja ei ole. Itse olen varmaan todella hyvä esimerkki asian kanssa: yksi selätetty masennus, (lievä) lukihäiriö ja ADHD. Kaikki nämä: ei niillä ”oikeassa” paikassa ole mitään merkitystä ja voivat olla pikemminkin rikkaus ja suuri hyöty. Kaikesta kun voi löytyä niin paljon hyvää. Kääntöpuoli: voinko/voidaanko kaikki nämä ”vain jättää taustalle” ja unohtaa täysin? Sepä se. Kaikkea ei ehkä voi vain unohtaa taka-alalle, mutta toisaalta kaikesta voi olla hyötyä. Joillekin asioille en ehkä yksinkertaisesti voi mitään. Mutta taas toisaalta olen aikaansaava, idearikas jne.

Paljon parjattu palkkatuki. Näen itse siinä sekä huonoa, että hyvää. Ei automaattisesti vain toista puolta. Lähtökohtaisesti sen ei missään nimessä pitäisi olla yleisesti ottaen se, mitä se tuntuu olevan: halutaan kyllä mielellään työttömiä tekemään ilmaiseksi työ ja kohta jo sanotaan ”kiitos ja moi!” ja otetaan jo uusi työtön kehiin. Ja näin halutaan kierrättää ihmisiä yhä uudestaan ja uudestaan. Jos mennään yksilötasolle: mä ymmärrän palkkatuen siinä tapauksessa, että ihminen empii jotain alaa ja haluaa ja voi kokeilla sitä palkkatuen kautta ensin, ennen lopullista päätöstä. Toinen tapaus voisi olla varmaan se, että jos työtön tuumii uutta alaa ja paikka myös tuumii, miten joku uusi työnkuva toisi toimia heillä (eikä ole valmiina omia työntekijöitä (riittävästi) asiaa kokeilemaan): miksipä ei kokeilla ensin kevyemmällä tavalla. Olkoon se palkkatuki tms. Toki työtön voi työllistyä vaikkapa palkkatuenkin kautta. Silti en minäkään voi sille mitään: kaikista näistä kauniista ajatuksista huolimatta, kuinka todennäköisempää on järjestelmää käytetään väärin?

Miksi sitten itse en ole heti hakemassa koulutuksiin, vuokratyöpaikkoihin tai palkkatukeen? No. Minä olen aina valmis uudelleen koulutukseen, jos tilanne yhtään sitä vaatii ja on joku tavoite ja syy asialle. Vuokratyötä karsastan siitä syystä, että tiedän stressaavani liiaallisuuksiin, jos en yhtään voi ennustaa milloin ja missä on työtä. Jos on mitään. Palkkatuki… Niin no. Siihen suhtaudun hieman kaksijakoisesti. Koska tähänastinen elämäni on ollut sitä, että joko:
a) Opiskelen
b) Olen työtön
c) Teen työtä harjoittelulla
d) Työni on samanaikaisesti osa-aikaista ja määräaikaista
e) Olen työtön
f) Opiskelen uudelleen (välillä ollen masentunut)
g) Työtön
h) Sijaisuuksia
i) Työtön
Tässä vaiheessa elämää, näin 33 vuotiaana, sitä alkaa jo toivomaan, että saisi ihan oikeita pidempi aikaista työtä. En sano täysin ei vaihtoehdoille. Mutta yksinkertaisesti en vain tahdo ”kiitti ja moi” – työkokeilu-versiota. Voin miettiä työkokeilua siinä tapauksessa, että sitä kautta aivan aidon oikeasti voisin työllistyä todennäköisemmin.

Teksti on kyllä nyt tapani mukaan rönsyillyt ja sinkoillut ties minne. Pahoittelut siitä.

Tiivistettynä voisin sanoa sen, että missään nimessä en tarkoita, etteikö vastaavat kurssit voisi toimia edes osalla ihmisillä. Ihan varmasti toimii ja ihmiset löytää paikkoja, minne edetä näiltä kursseilta. Lisäksi niin monta, kuin on työtöntä, niin monta on eri tilanteessa olevaa ihmistä. Ketään ei pidä syytellä, vaan katsoa jokaista yksilönä. Yhtäkään työtöntä ei pidä lakaista maton alle ja hymistä muka-hyville-tilastoille. Järki siis käteen työllistä edistävillä toiminnoillakin!

Harmi, että itse junnaan yhä paikoillani. Pitäisikö tässä vaiheessa olla muka-hauska ja sanoa:
”Antakee töitä! Minä oon paras hakija! Ette pety!”