Aihearkisto: Musiikki

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

ADHD kokemusosaaja – koulutus

Tasan viikko sitten minä mietin musiikkia ja sen kantavasta voimasta, josta myös tänne kirjoitin. Oli sinänsä hauska sattuma: kirjoittaessani tekstiä olin junassa matkalla Tampereelta Helsinkiin viikonlopuksi kaverin luo. Helsingissä hyppäsin metroon ja mukaani tarttui juuri samana päivänä ilmestynyt paperinen versio Metro wkd:n kannessa oli kuva Tommy Lindgren haastatteluineen. Sillä hetkellä en sen enempää kiinnittänyt huomiota koko asiaan. Illemmalla kaverin sohvalla palasin lehteen uudestaan ja kohta taisinkin hörähtää aika hienosti: haastattelussa oli kohta, jossa muusikko toteaa (suora lainaus!):

”Melankolia, herkistyminen ja itku musiikin äärellä ovat äärimmäisen voimaannuttavia tunteita. Siinä on jotain maagista, kun nousee uudelleen jaloilleen täydellisen liikuttumisen tai jopa musertumisen jälkeen.”
(Metro wkd, 13.5.2016)

Voi olla, että huvittauduin tästä, kun itse olin juuri aihetta miettinyt. Nyt oli kyllä niin osuva tilanne. Etenkin, kun olin myös todennut miten edes koko artisti oli päässyt musiikillaan minut yllättämään.

No. Se siitä.

Nyt viikonloppuna minulla alkaa ADHD kokemusosaaja – koulutuksen lähiopinnot. Näitä lähiopintoja on kaksi kertaa: nyt 21.-22.5., sekä toisen kerran kesäkuussa. Jännää. Näiden kahden koulutusviikonlopun välillä meidän pitää käydä heittämässä harjoitus-esiintyminen. Minulla onkin jo paikka tiedossa, kiitos eräälle kaverilleni, joka puolestani kyseli paikkaa omalta työpaikaltaan. Minua tulee odottamaan n. 30 sosiaali- ja terveysalan työntekijää. Odotan (pienesti jännittäen) tätä tilannetta! Olen kuitenkin myös innoissani ja olen ehdottoman tyytyväinen, että sain näinkin aidon tilanteen harjoitukselle: uskon siitä hyötyväni todella paljon! Mahtavaa! Ehkä enemmän jännitän (positiivisesti, toki) sitä, tuoko tämä koulutus ihan oikeasti kokemusosaaja – ”keikkoja” minulle jatkossa, miten usein, missä jne.

On kyllä hienoa jo nyt, että pääsin mukaan tuohon koulutukseen. Minusta on hienoa voida olla tiedonviejänä: viedä viestiä konkreettisesti eteenpäin suoraan ihmisille, mitä diagnoosi vaikkapa minulla tarkoittaa. Toivottavasti koulutuksen jälkeen saankin mahdollisimman paljon olla kokemusosaajana!

Metro-lehti
Tommy Lindgren Metropolis