Aihearkisto: Sukututkimus

Hiljainen lokakuu

Lokakuu on lopuillaan ja mietin, onko mitään ihmeellistä sattunut. Mitään, mistä erikseen mainita. Eipä ihan hirveästi!

Tein heti kuun alussa vielä yhden satsin omenahilloa, keräämässä sieniä, olen käynyt sukuloimassa. Ja olen käynyt kaverin kanssa kerran YLE Perjantai – ohjelman kuvauksissa. Tein pitkästä aikaa tässä kuussa kasvispihvejä, sekä punajuuri-juurespihvehjä. Viimeksi mainitut kokeilin paistaa valurautaisella (lettu)pannulla, joka oli mielestäni todella hyvä idea toimivuuden kanssa. Toki olen käynyt myös sukututkimus-kurssilla.

Siinähän tämä lokakuu on mennyt. Voi olla, että olen unohtanut jotain ns. oleellista. Joka tapauksessa, palataan taas myöhemmin kuulumisten ympärille paremmin!

Tapahtumarikas syyskuu

Syyskuu on lopuillaan. Kuukausi on ollut tapahtumantäyteinen. Seuraavaksi hieman jotain yhteenvetoa syyskuusta:

Elo-syyskuun vaihteen reissu

Teimme puolison kanssa elo-syyskuun vaihteessa vajaan viikon reissun junalla Suomessa. Kävimme Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Oulussa.

Kuopiossa 28. – 30.8.

Samana päivänä, jolloin saavuimme Kuopioon, kohteinamme olivat Kuopion tori, Kissakahvila Tiramisu, Kuopion Korttelimuseo, VB valokuvakeskus ja kävelyä Väinölänniemessä Kallaveden rannalla. Ensin toki veimme majoituspaikkaamme ja sieltä suuntasimme etsimään jotain syötävää, joka löytyi Kuopion Torilta: oma valinta oli Atomi (!) ja puolisollani lihapiirakka. Syömisten jälkeen kävelimme Kallaveden rantaa pitkin Väinölänniemessä ja sieltä menimmekin Kissakahvila Tiramisuun. Tiramisua pyörittää sama omistaja, kuin Tampereen Purnauskista ja Helsingin Helkattia. Ja sattumalta samainen omistaja sattui olemaan paikalla, joka tunnistikin meidät (olemme joskus törmänneet myös Tampereella ja Helsingissä). Kahvilassa oli paikalla myös kolme pientä kissanpentua! Aivan ihania! Tykästyin myös karvattomaan Kalju – Pekka kissaan! Toivottavasti kahvila saa jatkoa, nythän tuo oli ollut kesäkahvilana. No. Kisujen jälkeen Kahdessa museossa: Kuopion korttelimuseo ja VB valokuvakeskuksessa.

Seuraavana päivänä agendalla oli oikeastaan käynti Puijon Torni ja mahdollisesti museossa käynti ja muuten vähän mitä jaksaa. Puijon Tornilla kävimmekin. Ja koska keli oli aurinkoinen, kävelimme kumpaakin suuntaan. Mennessä ajotietä pitkin, takasin tullessa metsäreittiä. Liput torniin ostimme jo majapaikasta. Ja pitihän sitä ulkotasanteellakin käydä ihailemassa maisemia – pitkälle tosiaan näkyi. Saavuttuamme takaisin keskustaan, kävimme parilla kirpparilla, söimme jäätelöä torin laidalla ja kävimme Kuopion Taidemuseossa. Ennen majapaikkaan menoa jäimme kurkkimaan kisukahvilan ikkunaan kisuja ja pian omistaja tulikin availemaan ovea ja huikkasi meidät käymään ihan sisällä asti. Siinä hetki silittelimme Kalju – Pekkaa ja höpöttelimme. Sitten majapaikkaan lepäilemään ja lähdimme vielä ”minne nenä vie” kävelylle. Kävelyltä löysin ihan mahtavan sieni-aiheisen nyörirepun! Ps. Aamupalalla oli kalakukkoa – pakkohan sitä oli syödä!

30. – 31.8. Kajaani

Aamupalalla oli vielä kerran otettava kalakukkoa! Kirjauduttuamme ulos majapaikasta, kävimme ihmettelemässä Kuopion kirjastoa ja haahuilimme vielä hetken ennen menoamma rautatieasemalle. Saavuimme iltapäivällä Kajaaniin. Ensireaktiot kaupungista oli, että olisin saapunut Haminan ja Kouvolan yhdistelmään. Päivän kohteinamme olivat: R – Collectionin tehtaanmyymälä, Kajaanin kirkko (ulkoa), rantaa, Elias Lönnrot patsas, Pietari Bragen patsas, Kekkosen ”Suuri aika” patsas, Raatihuoneentori ja Kajaanin linnan rauniot. Parasta oli ehkäpä juuri nuo linnan rauniot. Jos en muuta osaa sanoa, voin ainakin sanoa käyneeni Kajaanissa…

31.8. – 2.9. Rovaniemi

Seuraavaksi kahdeksi yöksi suuntasimme Rovaniemelle. Päivä menikin lähinnä matkustamiseen, jonka aikana sain luettua matkalle otetun kirjan loppuun (Pelle Miljoona: Missä rastamies nukkuu). Reput kävimme taas viemässä heti majoituspaikkaan. Samana päivänä lähinnä kiertelimme lähiseutua. Kävimme katsomassa lähellä olleen Jätkänkynttilä sillan ja Lordin aukion. Aukiolla näimmekin kourallisen Soldiers On Odineita – voi reppania… Illalla kävimme syömässä Huima – ravintolassa, joka oli kaikin puolin positiivinen kokemus.

Seuraavana päivänä (1.9.) kiersimme kolmet museot: Arktikum, Tiedekeskus Pilke ja Korundi taidemuseo. Mielenkiintosimmat näistä olivat Arktikum ja Korundi. Pilke oli… No. Se oli. Museoitumisten jälkeen kävelimme yhden ostoskeskuksen läpi, josta hankin Partioaitasta n. 60 euron alennuksessa olleet ulkoilukengät. Ruokailut olivat koko päivän oikeastaan aamupalaa ja eväitä. Kävimme alkuillasta katsastamassa vielä Jyrhämän laavun.

2. – 3.9. Oulu (ja kotiin)

Matkustimme vielä Ouluun. Välimatka Rovaniemeltä Ouluun sujui nopeasti ja vaunut olivat sarjaa ”ai vieläkö näitä on olemassa”. Ei liene yllättävää, että veimme jälleen kerran reppumme samantien majoituspaikkaamme… Tämän jälkeen kävimme pikaisesti syömässä Burger Kingissä ja siitä lähdimme kiertämään Rotuaarille. Ja tokihan piti käydä moikkaamassa Toripoliisia. Siitä menimme käymään katsastamassa Oulun kirjastoa ja haimme kaupasta jäätelöt. Pinkkejä kaupunkipyörä Sykkeleitä oli kaikkialla, muutenkin pyöriä ja pyöräilijöitä oli paljon. (Hyvä niin!) Myöhemmin kävimme vielä kiertelemässä Ainolassa kaupunkipuisto Hupisaaressa. Se oli miellyttävää seutua se! Vielä illemmalla kävimme syömässä meksikolaista ruokaa Coyocanissa.

Seuraavana päivänä junamme kohti Tamperetta lähti vasta puoli kolmen tietämillä. Luovutimme huoneemme suhteellisen ajoissa ja lähdimme käymään vielä kahdessa museossa: Oulun taidemuseossa ja Pohjois – Pohjanmaan museossa. Edellä mainitusta Pohjois – Pohjanmaan museosta ostin 100 ml hautatervaa (saippua hommiin tietenkin)! Kävimme myös pikaisesti katsastamassa Kulttuurikeskus Valven, jossa oli ilmaisnäyttelyjä. Matkalla rautatieasemalle haimme hieman evästä ja katsastimme toki ”paska kaupunni” – teksti vakioseinästä…

Pientä yhteenvetoa matkasta:

– kävimme 8 museokortti – kohteessa

– kävelimme n. 10 – 20 km/päivä

– junalla pääsee ja on mukavaa + helppoa!

 

Muuta syyskuussa ollutta? No onhan sitä!

Sienessä

Myös sienessä tuli käytyä kaverin ja hänen äitinsä kanssa. Ja oli meillä mukana myös kaverin kissa! Saaliiksi saimme tatteja, kehnäsieniä, kantarelleja ja rouskuja. Niin ja olenhan käynyt myös toisen kaverini kanssa sienessä! Keräsimme pari hyvinkin täyttä korillista sieniä mukaan.

Omenia, omenia!

Omenilta en ole välttynyt tänä(kään) syksynä, kiitos hakupaikalle niistä. Omenia olen syömisen lisäksi kuivaillut ja tehnyt soseeksi. Niin jääkaappiin, kuin pakkaseen (sosetta siis).

Sukututkimus – harrastuksen jatkoa

Näin syyskuussa minulla alkoi myös ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssi.

Melkein keikalle ja vohveleita!

Syykuun viimeisenä lauantaina olin Tampereen päivien kemuja juhlistamassa vohvelien paistamisen merkeissä Keskustorilla. Jono oli tasaisen pitkä. Sähköjen kanssa oli yhdessä vaiheessa pieniä teknisiä ongelmia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vohvelit saimme paistettua. Samana iltana piti mennä kaverin kanssa vielä keikalle – keikka peruuntui sairastapauksen vuoksi esiintyjien osalta. Kerta se oli ensimmäinen minun kohdalla, että keikka peruuntuu. Mutta eipä näille mitään voi tietenkään. Saas nähdä, tuleeko jotain korvaavaa keikkaa vai mitä tässä käy…

 

Elokuu

Elokuu lähenee loppuaan. Kuun puolivälissä minulta loppuivat kesätyöt. Kesä meni kieltämättä nopeasti. En valita silti. Ihan mukavaa oli olla töissä!

Mitäpä muuta tässä on ollut?

Viime kerralla taisin unohtaa mainita, että varasin itselleni jo kurssipaikan syksylle kansalaisopiston ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssille. Viime syksyn ja kevään olin ollut sukututkimuksen peruskurssilla.

Olen tehnyt lisää hilloa: vadelmasta ja karviais-viinimarjasta. Olen nostanut takapihalla kasvattamiani perunoita ylös ja niitä syönyt. Perunat ovat tapansa mukaan no… Eivät kauhean isoja, mutta ei sillä ole mitään väliä.

Olen käynyt myös ihmettelemässä kaverin uutta asuntoa! Ihmettelyn lisäksi kasailin yhtä hyllykköä kaverini kanssa kasaan. Asunto oli kyllä niin kaverini näköinen ja oloinen, ettei tosi. Onnea siis uuteen asuntoon!

Kävinpä hammaslääkärissä heti kuun alussa. Lähetteen hammaslääkärille tuli jo muistaakseni maaliskuussa, mutta ajan sain näin elokuun alkuun. Eipä sillä, ei minulla mitään akuuttia kiirettä ollut ja tuokin oli lähinnä ”katsotaan nyt vain varmuuden vuoksi” – aika. Mitään sen ihmeempiä ei kyllä ollutkaan. Ihan hyvähän se oli silti käydä monen vuoden tauon jälkeen tarkistuttamassa perus-tarkastuksen lisäksi.

Tulipa tässä tehtyä myös pitkästä aikaa saippuaa. Tehtiin puolison kanssa kaksi satsia: nokkonen ja terva-nokkonen. Nokkoseen tein ensin todella vahvaa nokkoshauduketta (annoin siis hautua tovin jos toisenkin). Sekoituksen aikana lisättiin vielä kuivattua nokkosta sekaan. Terva-nokkoseen käytettiin loput nokkoshauteesta, mitä jäi yli toisesta satsista yli (ja lisättiin vettä sen mukaan mitä tarvittiin lisää) + sekoituksen aikana lisättiin niin kuivattua nokkosta + tervaa. Molemmat satsit onnistuivat (eli ei ollut lipeätaskuja) ja nyt vain odotellaan kypsymistä. Jännittävää taas nähdä, muuttuko värit niissä kuinka kypsyessään!

 

Vaalit, jäätelöä, flippeireitä ja sukututkimusta

Huhtikuu on mennyt todella vauhdilla.

Tässä kuussa oli viimeiset sukututkimus-peruskurssin viimeiset tunnit. Kurssi oli mielenkiintoinen ja uusia asioita tuli opittua! Tästä on hyvä jatkaa. Harkitsin hieman, aloittaisinko syksyllä toista vastaavaa kurssia (jossa paneudutaan enemmän vanhoihin käsialoihin ja niihin lähteisiin, joita ei nyt niinkään käyty läpi). Sen näkee sitten lähempänä syksyä!

Eduskuntavaalit ovat nyt myös takana. Tulos pääsi hieman jopa yllättämään, valtakunnallisesti puolueeni sai lisää kannatusta ja uusia naamoja eduskuntaan. Paikallisesti taas… No. Tulos olisi voinut olla parempikin. Itse äänestyspäivän olin vaalitoimitsijana pitkästä aikaa. Oli ihan hauskaa puuhaa edelleen se. Pääsin myös itse käyttämään vaalitietojärjestelmää. Ensi kuussa onkin sitten jo eurovaalit ja olen myös silloin varsinaisena päivänä vaalitoimitsijana! Jännä nähdä, millaiseksi äänestysaktiivisuus oikein jää.

Mitäpä muuta huhtikuu on pitänyt sisällään? Olen ainakin putsannut takapihan terassia. Vielä on harkinnassa, josko tänä vuonna öljyäisi terassin. Joko heti näin keväällä, tai viimeistään syksyllä!

Kevään/kesän ensimmäiset jäätelöt on myös syöty ja käyty pelaamassa flippereitä!

 

Tammikuu 2019

Mukavaa alkanutta vuotta!

Vihdoin ja viimein olen saanut myös kaivettua hiihtovälineet esille ja käytyä korkkaamassa hiihtolatu.Kävin ensimmäisen 5,8 km lenkin suksimassa samoilla huudeilla kuin edellisenä talvena. Myös toisen hiihtokerran olen tehnyt samalla alueella. Mitäpä sitä merta edemmäs kalaan mennä… Yhä tunnen olevani hidas ja kömpelö. Mutta ajattelen kuitenkin niin, ettei sillä edelleenkään ole mitään merkitystä, olenko hidas ja kömpelö vai en. Saan, onneksi, mennä juuri sitä vauhtia kuin haluan. Tasan sillä osaamisella, kuin osaan. Tasan sen verran, kuin haluan. Eikä tämä ajatus ahdista(nut) ollenkaan. Oli myös mahtavaa huomata, ettei minua enää nolottanut köpötellä monot jalassa ja sukset + sauvat kainalossa kohti latua. Koska tosiaan olen saanut päähäni tahkottua sen, että myös minulla on oikeus mennä tasan niin sitä vauhtia, kuin haluan ja sillä osaamisella, mihin voin! Ohitseni pääsee, jos haluaa. Ja haluan tätä ajatusta ylläpitää myös muihin: omalla tahdilla ja osaamisella ei ole väliä, tärkeintä on oma innostus!

Myös kevään sukututkimus-kurssi on korkattu. Taisin jo viime vuoden puolellakin mainita, että kyllähän tuolla kurssilla on ainakin tämmöinen aloittelija saanut uusia vinkkejä ja tietoa, miten sukututkimusta tehdään. Vaikka jotain olinkin jo vähän osannut, on tuolla kurssilla oppinut lisää. Ainakin moni asia tuntuu jo paljon selkeämmältä. Varmasti tuota oppii nimenomaan tekemällä ja yrittämällä. Kuitenkin on tuo antanut semmosia vinkkejä, mitä ei ehkä ole jostain syystä aiemmin itse hoksannut. Asian tiimoilta kävin Sampolassa sukututmikuspäivää ihmettelemässä. En sen kummemmin, kunhan vähän kiertelin esittelypöytiä katsomassa ja kuuntelemassa yhtä luentoa.

Samana päivänä sukututkimuspäivän kanssa oli Tampere Talolla Tieteen päivät, jossa myös piipahdin. Alun perin olin ajatellut olevani vain sukututkimuspäivässä, enkä menisi ollenkaan Tieteen päiville. Mutta päädyin sitten kuitenkin molempiin! Mikäs siinä, eipä välimatka ollut kovin pitkä. Tieteen päivillä kävin myös yhtä keskustelua kuuntelemassa ja sen jälkeen kävin ihmettelemässä robotteja. Näin myös muutaman tutun!

Pariin teatteri-esitykseen olen hommanut liput, niistä varmaan lisää kun olen ne käynyt katsomassa!

Ps.  Puolisoni päätti irtisanoutua virastaan ja jatkaa lautapeli-myyjänä! Asiasta lisää täältä: Tuomon päätös

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Syksyn alkaessa

Jopas sitä on taas mennyt luvattoman kauan, että olen saanut mitään tänne kirjoiteltua. Pitäisi varmasti taas aktivoitua paremmin… Eipä minulla ole oikeastaan mitään järkevää syytä/tekosyytä/mitäänsyytä, miksen ole saanut kirjoiteltua.

Heti alkuun: hyvää ADHD – viikkoa teille kaikille!

Elokuun lopulla olin ADHD – liiton kokemusosaajien täydennyskoulutuksessa Tallinassa. Tuo kuoulutus kesti yhden viikonlopun verran ja sinne oli kutsuttu meitä tuoreita, että jo aiemmin kokemusosaajuus – kurssin käyneitä. Mikä oli mielestäni kiva juttu, näki niin uusia kuin ”vanhoja” tuttuja. Josta tulikin mieleen, että olen menossa huomenna (tiistai 11.10.) Kokemustoimijoiden jatkokoulutukseen TAKK:n. Tuo huominen on suunnattu pirkanmaalla asuville kokemustoimijoille (ADHD ja muut, eli hyvin laidasta laitaan). Nyt vain tietysti toivon, että saisin myös niitä kokemusosaajuus – keikkojakin vielä.

Kesä on myös ehtinyt vaihtumaan syksyyn. Mikä ei minua häiritse ollenkaan. Jotenkin nautin vuodenaikojen vaihtelusta. Syksyssä minua kiehtoo väriloisto, mitä luonto meille tarjoaa! Vaikka minulla onkin ollut masennus, en siltikään ole kokenut syksyä (tai talvea) ahdistavana aikana, pikemminkin kevät ja kesä olivat pahempaa aikaa. Mutta kuten jo sanoin, pidän vuodenaikojen vaihtelusta.

Olen myös saanut hankkittua omalla nimelläni olevan domainin, en tiedä olisinko varsinaisesti ”tarvinnut” sitä. Ajattelin, että miksipä ei. Joten mennään nyt näin.

Sukututkimus tuntuu olevan hieman jäässä. Jäässä sen osalta, että minusta tuntuu, etten saa etsittyä menneitä polvia mistään. En saa vain haettua, löydettyä… Joitain kirjoja olen saanut lueskeltua ja tehtyä jopa löytöjä. Mutta kaikke se muu tuntuu tökkivän. Vaikka tietääkin, ettei tässä mikään kiire ole. Niin silti se tökkii ja ärsyttää itseäni.

Kesällä tuli minulle ja puolisolleni täyteen 10 vuotta siitä, kun menimme naimisiin. Pitkä aika sinällään jo! Näihin kymmeneen vuoteen on mahtunut niin ala-, kuin ylämäkiä. Ehkä enemmän niitä ylämäkiä kuitenkin.

Ja tosiaan, tässä hiljalleen olin parin muun kanssa Tampereen Tohlopissa katsomassa Ylellä pyörivän Villi kortti – ohjelman nauhoituksissa. Toisen mukana olijan kanssa ”pääsimme” vielä oikein tuomareiksi. Huhhuh! Olihan se toki hauska nähdä, mitkä kohdat n.2,5 tunnin nauhoituksen jälkeen n.50 minuutin jaksoon. Kaikkeen sitä ihminen lähteekin mukaan…

ADHD-viikko

EPÄMUODIKKAAN MUODIKAS SUKUTUTKIMUS

Olenkin kenties jo aiemmin maininnut, että olen tekemästä kummankin vanhempani suvuista sukututkimusta. En nyt mitenkään hurjan aktiivisesti, mutta kuitenkin. Ainahan sitä kuvittelee saavansa asioita valmiiksi, mutta saako sitä koskaan? Tuskin. Varmaan aina on jotain uutta löydettävää. Olisihan se tietenkin todella hienoa, jos saisi asioita siihen pisteeseen, että voisi jotain julkaista, vaikkapa omakustanteisesti. Olisi yksissä (tai kaksissa, jos laittaa kummankin puolen suvut omiksiin) ja samoissa kansissa linjat, tulevillekin sukupolville tietoa suvusta. Ehkä se vaatisi nyt aktivoitumista ja tiedon etsintää ja kirjoittamista ihan tosissaan.

Välillä sitä kieltämättä hyvittaa itseänikin: olen kolmekymmentä ja rapiat päälle ja mitä teen? Sukututkimusta. Tuota ns. ”ikääntyneiden eläkeläisten” harrastusta.

Mutta vaikka olen päälle kolmekymmentä, olen sen faktan edessä, että minua harmittaa, ettei minulla ole elossa olevia isovanhempia, keneltä asioita kysyä. Koska etenkin isänisältä olisin varmasti saanut todella kultaakin arvokkaampaa tietoa. Nyt se on jo myöhäistä. Sentään vanhempani ovat elossa, eivätkä edes dementoituneet. Joka tietenkin tietää sitä, että ns. ”jotain tartteis tehdä”. (Vinkiksi heille, jos he tämän sattuvat lukemaan: käydään jossain vaiheessa asioita läpi yhdessä, edes kevyesti.)

Tätä kirjoittaessani istun Tampereenpääkirjastossa läppärini kanssa. Olin viikkoa aiemmin myöskin täällä aikeissa alkaa etsimään netin syövereistä lisää informaariota, joskin sitä löytäisin. Silloin aikani tosin meni lähinnä uusinta Sukuviesti-lehteä lueskellessa. Tänään taas oli samat aikeet: etsiä netistä lisää informaatiota. Olenko saanut mitään aikaan? Enpä oikeastaan. En ainakaan mitään sellaista, mitä en olisi jo tiennyt. Rupesin näin ollen kirjoittamaan tätä tekstiä. Alunperin kai ajattelin purkaa sitä turhautuneisuutta, etten mitään saa aikaan. Vaikka nimenomaan yritin lähteä muualle tekemään, ”koska kotona en kuitenkaan saa mitään aikaan”. Jotenkin ironista sinänsä.

No, kun tarpeeksi kauan pyrin edes yhtenä päivänä tekemään asioille jotain, ehkä tuloksiakin alkaa hiljalleen taas syntymään. Ihan sama, etsinkö tietoa kotona ja/tai kirjastossa. Enkä voi tietenkään väittää, ettenkö olisi mitään saanut aikaan. Toki jotain uutta (tai ylipäänsä ”jotain”) olen saanut tehtyä.

Ehkä minua ahdistaa ja ärsyttää tällä hetkellä se, että olen mm. isänisän suvun kanssa jumissa. Tuntuu, etten vain osaa löytää tietoa mistään. Yhtään mitään tietoa.

No, ehkä se taas tästä suttaantuu kun vain malttaa jaksaa etsiä yhä uudelleen. Ja kun jaksaa ihan oikeasti kunnolla tutustua kaikkiin tiedonhakulähteisiin, alkaa sitä tietoakin löytymään. Ehkä se mun isoin ongelma onkin juuri siinä, etten kunnolla tiedä kaikkia haku-palveluita ja/tai osaa niitä vielä(kään) kunnolla käyttää.

Sukuviesti – lehti