Aihearkisto: Käsityöt

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Minttusaippuaa ja kirjapalkintoa

Maaliskuu on vaihtunut huhtikuuksi. Vaikka vielä olisi lunta, vein näin huhtikuun alussa sukseni varastoon. Saahan ne sieltä vielä, jos jostain syystä tulisi mentyä vielä hiihtämään. Vaikka kyllähän sinänsä ajatus ”huhtikuu hiihdosta” kuulostaakin hauskalle! Olen joka tapauksessa käynyt edes kävelyillä. Jos ei nyt tule enää mentyä ladulle, niin toivottavasti jatkossakin on lumisia talvia, jotta hiihtämään taas pääsisi!

Aprillipäivänä innostuin tekemään saippuaa kuivatusta mintusta. Ensin tein kuivatusta mintusta ”minttuteetä”. Tähän ”minttuteehen” sekoitin lipeän. Pistin kaikkia aineksia sekoittaessani vielä lisäksi kuivattua minttua mukaan. Seuraavana päivänä pääsin jo kokeilemaan, onnistuiko saippua. Onnistuihan se! Nyt vain pitäisi odottaa toukokuun alkuun saippuan tekeytymistä. Jännää nähdä, muuttuko väri vielä tuosta nykyisestä.

Välillä olen osallistunut internetistä löytyviin arvontoihin ja joskus niistä jopa jotain voittanutkin. Viimeisin voittoni oli kirja, joka oli Juha Hurmeen Niemi. Ihan hauskaa voittaa tuommoinen kaunokirjallisuuden Finlandia – voittajan kirja! Kai tuon on voisi jossain vaiheessa lukea.

 

Vuosi 2017

Vuosi 2017 on lopuillaan. Mitä on jäänyt mieleeni tältä vuodelta? Sitä seuraavaksi hieman pohdin. Asiat eivät välttämättä ole täysin kronologisessa järjestyksessä ja voivat myös mennä hieman päällekkäin keskenään. Varmasti pohdinnoista unohtuu jotain, mutta jospa tässä nyt edes joitain muistaa mainita!

Kuntavaalit

Tänä vuonna oli kuntavaalit, joissa myös itse olin ensimmäistä kertaa ehdolla. Läpi en päässyt, enkä päässyt edes varavaltuutetuksi. Turha kokemus tämä ei silti ollut: tuli koettua millaista on olla ehdolla ja kuinka se eroaa siitä, että tekee toiselle kampanjaa. Ja vaaleja tulee aina uudestaan, jos vain yhtään innostaa lähteä uudelleen ehdolle. Aika näyttää.

Tom Of Finland – musikaali Turussa

Huhtikuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Tomppa – musikaali. Se oli samalla hyvä irtiotto arjesta. Musikaali oli viihdyttävä. Vähän puolivahingossa pääsin katsomaan samaisen musikaalin myös myöhemmin Tampereen teatterikesässä: olin juuri mustikoita poimimassa, kun sain puhelun eräältä kaveriltani, joka tarjosi minulle seuraansa ja ylimääräistä lippua katsomaan Tomppaa (joka oli vierailevana esityksenä teatterikesässä). Mikäs siinä!

Sienien keruu (myös muille asti)

Sieniä tuli kerättyä ihan mukavasti. Jopa sen verran, että niitä sai jaella myös eteenpäin. Se ei minua oikeastaan edes haittaa. Sienien kerääminen on mukavaa puuhaa ja metsässä oleminen se vasta on ihan mahtavaa. Ja jos itseltäni jää yli sieniä, miksen tarjoaisi niitä eteenpäin?

Huippuvuoret

Elokuun lopulla tuli käytyä viikon verran Huippuvuorilla. Taisin jo aiemminkin sanoa sitä, etten ole oikeastaan koskaan edes ajatellut käyväni ko. paikassa. Mutta lentoliput tuli hankittua ja reissua koettua. Paljon tuli nähtyä ja koettua ja varmasti vielä olisi nähtävääkin! Kiitos niin matkaseuralle, kuin matkaan yllyttäjälle!

Museokortti-kohteita mm. Turku, Kotka, Hämeenlinna, Jyväskylä, Mänttä – Vilppula

Koska puoliskokin hankki jossain vaiheessa Museokortin, olemme käyneet myös yhdessä Museokortti – kohteissa. Joko samalla jo jossain kaupungissa/kaupungin lähellä ollessamme. Tai menneet erikseen tekemään kierroksen kohteeseen.

Saippuakursseja

Saippuakursseja on tänäkin vuonna tullut pidettyä. Niitä on ollut ihan mukava pitää ja näkee ihmisten tekemisen ja onnistumisen iloja. Tai se, miten moni huomaa sen, ettei se lipeä (oikein käytettynä) ihan niin pelottava juttu ole.

Kokemustoiminta: kehittäjä – vaikuttaja kurssi Jyväskylässä

Lokakuussa kävin Jyväskylässä kokemustoiminnan kehittäjä – vaikuttaja – kurssilla. Oli mielenkiintoista kuulla Keski-Suomen Sairaanhoitopiirin mallista (8 kk koulutus, työ sairaanhoitopiirillä jne), tavata muita kokemustoimijoita ja toki kouluttautua samalla. Kyllä nämä kurssit ja koulutukset antavat lisää eväitä kokemustoimintaan!

Muotialan listoille

Sain vihdoin ja viimein aikaiseksi otettua yhteyttä Muotialan asuin- ja toimintakeskukselle. Ja pääsin myös heidän listoilleen kokemusosaajaksi. Heillä nimi vaihtuu 1.2.2018 Mielen ry:ksi. Joka tapauksessa. Nyt minua voi siis kysellä keikoille niin minulta suoraan, kuin ADHD liito, kuin myös Muotialan kautta! Muistakaa myös käydä tykkäämässä FaceBookissa minun kokemusosaaja – sivusta!

FaceBook

Muotiala

ADHD-liitto ry

2 vuotta ilman masennuslääkitystä

Nopeasti se aika kuluu. Sillä toden totta: näin joulukuussa tuli täyteen jo 2 vuotta ilman masennuslääkitystä. Ei ole jäänyt kauhea ikävä masennusta. Vaikka paljon se opettikin, tuli käsiteltyä monia asioita ja siltä tieltä tietysti jäi käteen ADHD diagnoosi. Mielenterveyden kanssa kamppaileville (sekä heidän läheisilleen) ihan hurjasti voimia!

Nissanilla Jyväskylään

Historian kirjat ovat sekaisin. Hyvällä tavalla! Koska meidän Nissan Leafilla ei olla päästy sukuloimaan Jyväskylään, olemme menneet Tampere – Jyväskylä väliä junalla. Tämä ei tietysti itsessään ole ollut mikään ongelma sinänsä. Minulla ei todellakaan ole mitään julkisilla liikkumista mitään vastaan! Pikemminkin ihan mielelläni niillä liikun. Mutta tosiaan: emme ole päässeet meidän sähköautolla Jyväskylään. Nyt siihen on tullut muutos, sillä Orituvalle ja Patalahteen on ilmestynyt jokin aika sitten pikalaturit! Tämä siis todellakin tarkoittaa sitä, että myös meidän autolla pääsee todellakin Jyväskylään! Tämän välin olemmekin juuri äskettäin käyneet jo kokeilemassakin.

Vielä lopuksi…

Ensi vuotta odotellessa, mitä se tuo tullessaan! Ainakin presidentinvaalit ovat tulossa! Ja ennen kaikkea: mukavaa tulevaa vuotta teille kaikille!

 

Kuntavaalit lähestyvät

Vaaleihin on aikaa reipas kuukausi. Bussinkylkimainos on juuri maksettu ja varattu Aamulehteen yhteismainos. Flaikut lähtevät piakkoin painoon. Sähköauton kylkeen pitäisi hankkia vielä numerot. Yllättävän paljon sitä saa kyllä kulumaan rahaa yksiin vaaleihin! Tietysti oma tämän hetkinen työttömyys hidastaa jonkin verran. Tiedän toki, että olen voinut käyttää yllättävän paljon tilanteessani rahaa näihin vaaleihin. Tietenkin olisin voinut olla käyttämättä vähemmänkin. Koska olen saanut mm. sytykeruusujen myynnistä tuloja vaaleihin, olen voinut näin ollen käyttää varoja. Koska minusta on myös ihan reilua se, että jos saan tuloja, ne myös sitten oikeasti käytän vaaleissa. Ja noh. Olen toki kerännyt tuloja sen vuoden verran.

Koska vaaleihin alkaa olla se reipas kuukausi, voisin hieman kertoilla jotain teemoistani:

 

Vaaliteemoja

  • Lisää lähiruokaa Tampereen ruokaloihin
  • Kokemusosaajat käyttöön Tampereella
  • Taataan jokaisella laadukas terveydenhoito
  • Lähimetsät ja –puistot ovat jokaisen oikeus

Lyhyesti itsestäni

  • Lähihoitaja, Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja
  • Lähiruoka-aktiivi (REKO)
  • Kokemusosaaja (ADHD)
  • Käsityöt ja tanssiminen lähellä sydäntä

 

Lisää lähiruokaa Tampereen ruokaloihin, Lähiruoka-aktiivi (REKO)

Itse lähdin aikanaan mukaan perustamaan Tampereen Tohlopin lähiruoka REKO:a. Minua on kiehtonut ajatus siitä, että mitä lähempää voin hankkia ruokani, sen parempi.  Kuten jo aiemmin blogitekstissä pohdin Tuomo Pekkasen kanssa:

 Kaikissa ruoan raaka-aineissa jauhoista kalaan ja naudanlihasta kananmuniin tulee suosia lähituotantoa. Lähiruoan tukeminen auttaa paikallisia toimijoita, samalla ollen ympäristöteko kuljetusketjujen pysyessä lyhyinä. Ruoan alkuperän tiedostaminen on myös tärkeä arvo itsessään.

Kuntien tulee tiivistää yhteistyötään oman alueensa ruoantuottajien kanssa. Samoin kuntien pitää kilpailutuksissa sekä ruokahuollon ulkoistuksissa nostaa voimakkaammin esille eettisen, lähellä tuotetun kasvispainotteisen ruoan merkitystä.”

 

Kokemusosaajat käyttöön Tampereella, Kokemusosaaja (ADHD)

Olen itse ADHD – liiton kautta käynyt kokemusosaaja-koulutuksen. Haluan edistää kokemusosaajien käyttöä Tampereella.

Palveluiden laatu paranee, kun kokemusasiantuntijat ovat mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa palveluja. Kokemustieto on tärkeä ja käytännöllinen työkalu lisäämään tietoa eri toimijoille. Kokemusosaajat voivat auttaa sairauksien tunnistamisessa ja tuovat asiakkaan näkökulmaa tukitoimiin ja palveluiden kehittämiseen. Kokemusosaajat ovat tärkeä linkki terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden työntekijöiden sekä heidän asiakkaidensa välillä.

 

Taataan jokaisella laadukas terveydenhoito, Lähihoitaja, Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaaja

Olen ammatiltani niin nuoriso- ja vapaa-ajanohjaaja, kuin myös lähihoitaja (osaamislana vammaistyö). Mielestäni nämä molemmat ammatit tukevat toinen toisiaan mitä mainioimmin.

Haluan, että Tampereella voimme taata jokaiselle asukkaalle laadukkaan terveydenhuollon asuinpaikkaan, tuloihin tai muihin taustoihin katsomatta. Laadukas terveydenhuolto tarkoittaa minulle sitä, että voimme saada palveluja järkevien kulkuyhteyksien päässä, myös ilman omaa autoa liikkuvien. Laadukas terveydenhuolto tarkoittaa myös, että me jokainen voimme saada ammattitaitoisen henkilökunnan apua ja kokonaisvaltaista hoitoa. Laadukas terveydenhuolto tarkoittaa minulle myös sitä, että jokaisella meistä on oikeus saada oikeaa ja hyvää hoitoa jokaisessa elämäntilanteessa. Niin mielenterveyden hoidossa, neuropsykiatrisessa hoidossa, siinä missä vaikkapa flunssan hoitoon.

 

Lähimetsät ja –puistot ovat jokaisen oikeus, Käsityöt ja tanssiminen lähellä sydäntä

Lähimetsät ja –puistot, niitä tarvitsemme varmasti jokainen! Puhdas, rikas luonto ei ole itsestään selvyys. Sitä pitää vaalia ja kunnioittaa. Vaikka tiivisrakentaminen on varmasti tarpeen, tarvitsemme silti ympärillemme luontoa. Myös kaupungissa! Lisäksi itse koen, että jo pienikin hetki luonnossa (metsä, puistot) auttaa jaksamaan ja saan puhtia arkeen. Tai mitä onkaan mennä esimerkiksi Kalkussa metsään keräämään marjoja ja sieniä!

Olen läpi ikäni harrastanut niin käsillä tekemistä, kuin liikuntaa. Yksi liikunnan muoto, josta pidän, on tanssiminen. Olen lapsena harrastanut mm. tanhua, näin aikuisena olen käynyt niin tanssikursseilla, kuin latinobic:ssa. Sekä käsityöt, että tanssi auttavat minua keskittymään ja näihin voin purkaa energiaa. Puhumattakaan siitä mielihyvästä, mitä näistä saa!

 

 

Ps. Jos koet, että haluat lahjoittaa minun kampanjaani esimerkiksi 10 €, sen voit tehdä alla olevan linkin kautta!

https://civicrm.vihreat.fi/civicrm/contribute/transact?id=2&reset=1&pcpId=132

 

Kahden näytön tähden

Manasin viime kerralla sitä, kun en päässyt hakuyrityksestä huolimatta opiskelemaan opintojani loppuun. Tein silloin asiasta oikaisuvaatimuksen aluehallintovirastoon. No. Tällä viikolla sain vihdoin ja viimein sieltä postia takaisinkin. Ja tätä postia oli hyvinkin mielenkiintoista lukea. Eikä vain ja ainoastaan lakipykälä sitä ja tätä – kohtia.

Ensinnäkin, lapussa lukee mm. seuraavaa, koskien lähinnä minun (hyvinkin pitkälti ohimennyttä masennusta):

”Edellä mainituilla perusteilla oikaisuvaatimuksenalainen päätös on Tiina Jarvanteen osalta kumottava ja Tiina Jarvanteen opiskelijavalintaa koskeva asia palautettava Tampereen ####:lle uudelleen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Tiina Jarvanteelle on järjestettävä tässä tarkoituksessa mahdollisuus osallistua soveltuvuuskokeeseen uudelleen, niin että siinä ei arvioida hänen terveydentilaansa liittyvää soveltuvuutta hakemaansa koulutukseen.”

Jo pelkästään tämä seikka oli iloista lukea. Mutta oli siinä muutakin jännää luettavaa. Lisäksihän koulu/testaajat valittivat mun olevan keskittymiskyvytön (viitaten ennen kaikkea mun ADHD:n, mikä oli tullut myös esille), johon aluehallintoviraston vastaus oli ollut:

”Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan, että sairauden, vamman tai muun terveydentilanan liittyvät ongelmat on aina ensisijaisesti ratkaistava erilaisten opetusjärjestelyiden ja opiskelijahuoltopalveluiden sekä erityisopetuksen avulla. Opiskelijaksi ottamatta jättäminen sairauden, vamman tai muun terveydentilaan liittyvän seikan perusteella tilanteessa, jossa mainittua seikkaa ei objektiivisesti voida pitää opiskelun esteenä, on hallituksen esityksen perustelujen mukaan yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettua syrjintää.”

Oli siellä lapussa kaikkea muutakin, mitä en ala tässä sen kummemmin ruotimaan. Mutta jotenkin, en tiedä. Hieman ärsyttää ja huvittaa tämä koko show tällä hetkellä. Eli odottelen taas jonkin aikaa lisää. Skeptisesti suhtaudun tosin mahdollisiin uusiin päätöksiin jne. Huhhuh. Toisaalta, päättää koulu nyt ns. ”mitä vain”, olen jo pelkästään siihen tyytyväinen, mitä aluehallintovirastolta vastattiin. Jo tämä on mulle voitto ja merkki siitä, etten aivan turhaan tehnyt oikaisuvaatimusta. En siis kuvitellut täysin omiani siitä, ettei tämä koko juttu voi mennä näin.

Ylipäänsä mä en tiedä, onko tämä tämmöinen kuinka normaalia? Vai onko tätä vain täällä Tampereella? Vaiko persoonaan liittyvä juttu? No joo, nyt menee ehkä jo salateorioitten puolelle.

Mä en oikeasti tiedä, onko tämä miten normaalikäytäntö. Mutta siis. Kerrataanpa kokonaiskuva. Koulut ja sairastumiset.

Lähdet opiskelemaan. Masennut keskivaikeasti, jonka lisäksi on ahdistuneisuutta. Tässä vaiheessa koulun näkökanta on se, että minun on irtisanouduttava. Perusteluina se, että valmistumiset katsotaan ”luokkakohtaisesti”, ko. ryhmä aloittaa ja päättää opinnot tiettyinä päivinä. Jos valmistu tänä aikana, irtisanoudu. Ja koska olotila oli mikä oli, ei siinä paljoa jaksanut väännellä vastaan tai kyseenalaistaa asioita. Kaksi näyttöä ja olisin valmistunut jääkööt myöhemmäksi ajankohdaksi.

Myöhemmin todetaan pohjalla oleva ADHD. Myöhemmin käyt lääkärillä ja omaa jatkoa ajatellen pyydät lisää sairauslomaa, jotta pääsisit kuntoutustuelle. Jotta sen turvin voisin esim. opiskella. Lääkärin näkökulma taas on se, etten tarvitse:
a) sairauslomaa enää ollenkaan ja
b) en tarvitse kuntoutusta.

Asia selvä. Ei sitten. Väkisin.

Jossain välissä alkuvuotta sattumalta menen ADHD vertaistukeen. Sitä kautta päädyn valokuvaus – ja lyhytelokuva – kursseille. Ja nyt elokuussa neuropsykiatriseen yksilövalmennukseen.

Koko tänä aikana lisäksi juoksen, uin, tapaan ihmisiä, teen käsitöitä… Kuin itse itseäni kuntoutan. Valmennuksineen, vertaistukineen, urheiluineen. Kaikkineen.

Tänä aikana on diagnosoitu lisäksi (lievä) lukihäiriö. Itsehän en yllättyisi lainkaan, vaikka minulta löytyisi muitakin oppismisvaikeuksia ja/tai erityisherkkyyttä.

Mutta takaisin koulutukseen.

Olen kysellyt aina ajoittain edellisestä koulusta koulutuspaikkaa. Koska lähtöni tiimoilla siitä muistutettiin, että voisin kysellä. Koska ainahan minulle paikka pitäisi löytyä. Niin kyselin. Ja aina tuloksella, että ”sori ei oo, kysy myöhemmin uudelleen”. Kysyn. Ei löydy. Lopulta saan tietää, ettei minulle tosiaankaan voida lupailla näin vain paikkaa. Minun pitää ottaa kuulemma toiseen vastaavaan oppilaitokseen yhteyttä asian tiimoilta, josko he ottaisivat minut opiskelijaksi. Sainpa oikein yhteystiedot tähän toiseen oppilaitokseen tietylle ihmiselle, johon kuulemma oltiinkin jo oltu yhteydessä asiasta. Tämän lisäksi olin ollut eri ihmiseen yhteydessä. Molemmilta tuli erilaiset vastaukset. Toinen pyysi virallisesti hakemaan ja toinen tekemään epävirallisen hakemuksen. Tein molemmat. Kerroin hyvinkin tarkasti aiemman ja nykyisen tilanteen. Molemmissa hakemuksissa. Epävirallisen hakemuksen jälkeen minua pyydettiin käymään. (Mutta eipä hän päätä yksin, oli vastaus haastattelussa. Ja asia ei olisi kai edes edennyt mihinkään, mutta onneksi olin kuulemma hakenut myös virallisesti.)

Tässä vaiheessa päästäänkin siihen, että tosiaan. Minun piti hakea virallisesti toiseen koulutuspaikkaan. Kahden näytön vuoksi. Hain ja pääsin pääsykokeisiin. Loput me jo tiedämmekin.

Ja kaikki kahden puuttuvan näytön vuoksi.

Se, onko tämä kaikki reilua? Tai normaalia? Muuallakin, kuin Tampereella? En tiedä. Tuskin reilua ainakaan. Se, onko muualla kuin Tampereella. En tiedä.

Tiedän tällä hetkellä vain sen, että elämme jännittäviä aikoja.

Hattivattia

Tiedän, tiedän… Edellisestä kirjoituksestani tänne on todellakin aikaa. Olisiko n. kuukauden verran? Todennäköisesti.

Hölkkäämistä olen edelleen jatkanut. Matkani ovat vakiintuneet n.5-8 km välille. Ajoittain hölkkä vain kulkee itsestään, sitten ei niin ollenkaan ja sitten on vähän siltä väliltä. Tänään heitin n.8,5 km pätkän ja se meni… Noh, siltä väliltä. Kyllä sitä silti hieman itseään ruoskii, jos meinaa aivan kevyesti mennä. Vaikka kai sen pitäisi olla pääasia, että edes yrittää. Edelleen itseäni häiritsee todella paljon oma hitauteni. Tuntuu, etten saa ollenkaan vauhtia lisää =(

Mieli taas vaihtelee. On päiviä, jolloin kaikki tuntuu olevan ihan ok. Seuraavat päivät taas kun voi olla niiin täyttä mustaa, että ei tosikaan. Nyt viimeiset pari päivää olo ollut hieman harmaa. Vaikka ei ihan niin kaaottinen olo, muttei mikään aurinkoinenkaan. Oikeastaan mä olen viimeiset kolme viikkoa odottanut aina seuraavaa psykologi – aikaani todella paljon. Siitäkin huolimatta, että eräskin kerta en aikani lopulla kyennyt kuin itkemään pahaa oloani. Mikä on toisaalta saavutus, sillä pitkän aikaan en ollut kyennyt edes itkemään vaikka mieli olisikin tehnyt. Pakko todeta se, että psykologini on aivan mahtava! Hänen luonanán koen pystyneeni puhumaan ihan oikeasti asioista niiden oikeilla nimillä ja olen saanut/voinut näyttää kaikki olotilat: hymystä itkuun, sekä niin ärtyneisyyttä kuin raivoa. Myönnän myös odottavani jo seuraavaa lääkäri – aikaanikin, jonne on vielä n.1,5 viikkoa. Kerran olemme hänen kanssaan tässä välissä puhuneet puhelimessa, kun uusin B – lausuntoani. Se kirjoitettiin samantien vuoden loppuun toistaiseksi – olevaksi. Mutta kaippa sen voi perua, jos satun kouluun menemään… Ja kyllä, minusta tuntuu että minulla on käynyt hyvä tuuri myös lääkärin kanssa!

Kuukauteen on toki mahtunut muutakin. Olen paljon (siis oikeasti paljon!) kutonut: on tullut tehtyä niin pipoja, kuin myös villasukkia. Sitten neulomisen lisäksi miekkosen työt ovat alkaneet. Tämän lisäksi hän päätyi allekirjoittamaan työnohessa tehtävää oppisopimuskoulutusta, joka alkaa jo tässä kuussa. Hänestä valmistunee n. parissa vuodessa datanomi. Eikä suinkaan tässä ole ihan kaikki: viikko sitten suunnilleen minulle ilmestyi oikeaan olkavarteen Hattivatti – tautointi. Olihan minulla visio kuvasta ja paikasta ollut jo jonkin aikaa, mutten ollut saanut aikaan varailla aikaa. Kunnes viime viikolla kävelin yhden liikkeen ohi ja astuin sisään kysyäkseni aikaa. Aika järjestyi heti ja lopulta siis astuin ulos liikkeestä uuden kuvan kanssa! Ihan hyvin tuo on jo parantunut viikon sisällä. Hyvä niin. Alkoi kyllä houkuttaa samantien vielä kolmannen kuvan hakkauttaminen. Se olisi Nuuskamuikkunen etupuolelleni. Mutta ehkäpä en ihan samalla sekunnilla ole sitä vielä itselleni hankkimassa! Ja joo, kahdelle keikallekin ensi kuun alkuun olen hankkinut itselleni liput tänne Tampereelle!

Kuulumisia, vaihteeksi

Nyt on kyllä aikaa päässyt venähtämään sitten edellisen kirjoittelun. Melkein kuukausi! Jotenkin tuntuu, ettei mukamas ole muistanut tai ollut aikaa… No, kirjoittelenpa nyt jotain.

Kesäkuussa minulla oli psykologille aika. Seuraavan kerran menenkin sinnekin vasta elokuun loppupuolella, mm. muutto Tipotielle uuteen rakennukseen + hänen oma kesälomansa hieman viivästyttää tätä. No, sittenpä näen uuden paikan myös sisältä.

Minulla edelleen on ollut paljon alavireisyyttä/pientä (?) masennusta päällä. Mikä on sinänsä hassua, että olen saanut kuitenkin asioita tehtyä. Toisaalta taas, minun on välillä myös pakottava tarve tehdä jotain – näinä hetkinä se pahamielikin helpottuu, hetkeksi. Todella, todella ärsyttävää! Nyt on ollut myös satunnaisesti joitain öitä, jolloin on tullut nukuttua himpun huonommin: pyöriskelyä ja/tai jatkuvaa heräämistä.

Juhannuksena tuli oltua muutaman vuoden tauon jälkeen sukujuhannusta viettämässä mökillä. Toisaalta oli ihan kiva nähdä tuttuja ja käydä myös niillä suunnilla etsimässä yhtä geokätköä (joka myös löytyi!). Tosin hieman tuntuu jo nyt, että ensi vuonna taidan jättää tuon väliin…

On tässä tullut myös tehtyä hionta ja maalaus – juttujakin. Hion ja maalasin 4 pientä penkkiä. Sen lisäksi tuli yksi hieman isompi projekti: keittiöpöydän ja – tuolien hiominen ja maalaus! Siinä sitä olikin urakkaa, mutta tulipa sekin tehtyä :)!

Eikä pidä unohtaa sitä, että tulipa myös saumuri tilailtua omaksi. Ja olenpa silläkin joitain juttujani jo saumuroinutkin!

Muutamia junamatkojakin on tullut varailtua, niistä kenties lisää sitten toiste….

Vuosi vaihtui hianoja kirjoittamatta!

Niinh, vuosi vaihtui ja kuukausi sitten jo piti kirjoittaa jotain todella hienoa (?) muisteloa viime vuodesta tänne. Arvatkaa kirjoitinko? No niin no en niin. Enkä kirjoita nytkään. Hah. Olenpas ilkeä.

Viime viikonloppuna tuli sentään käytyä Haminassa ja pääsin ts. saumurin ääreen. Joka tarkoittaa siis sitä, että tulipa tehtyä hedelmäpusseja lisää. Ja parit pienten ipanoiden ns. ”mysteeriliinoja” ts. liinoja, joiden käyttötarkoituksen saa perhe valita fiiliksen mukaan. Eli olkoot se uniriepuna, kuolaliinana tms. Ne riepuset tuli tehtyä vanhasta pussilakanakankaasta. Nyt niitä liinoja tein jotain parisen kappaletta – aiemminkin olen tehnyt niitä jotain pari myös. Ko. lakanasta tein pari nenäliinaa lisää, nyt pitäisi nenäliinat riittää toviksi jos toiseksi. Hui, en edes muista, että milloin viimeksi olisin ostanut paperinenäliinoja…

Ensimmäinen valmis!

Meillä on ollut projektina, että hiottaisiin ja maalattaisiin vanhat puusohva ja sen 2 tuolia uuteen uskoon. Noh, ensimmäinen tuoli on sitten valmiina!!! Olihan siinä toki hommansa saada edes tuo yksi jo valmiiksi. Mutta tässä sisällä se nyt kuitenkin kököttää :). Vielä kun saisi toisen tuolin ja sohvan samalle mallille, niin sitten voisi käydä teettämässä noille irtotyynyille uudet päälliset…

Sohva1