Kaikki kirjoittajan Tiinamiin artikkelit

Vaalit, jäätelöä, flippeireitä ja sukututkimusta

Huhtikuu on mennyt todella vauhdilla.

Tässä kuussa oli viimeiset sukututkimus-peruskurssin viimeiset tunnit. Kurssi oli mielenkiintoinen ja uusia asioita tuli opittua! Tästä on hyvä jatkaa. Harkitsin hieman, aloittaisinko syksyllä toista vastaavaa kurssia (jossa paneudutaan enemmän vanhoihin käsialoihin ja niihin lähteisiin, joita ei nyt niinkään käyty läpi). Sen näkee sitten lähempänä syksyä!

Eduskuntavaalit ovat nyt myös takana. Tulos pääsi hieman jopa yllättämään, valtakunnallisesti puolueeni sai lisää kannatusta ja uusia naamoja eduskuntaan. Paikallisesti taas… No. Tulos olisi voinut olla parempikin. Itse äänestyspäivän olin vaalitoimitsijana pitkästä aikaa. Oli ihan hauskaa puuhaa edelleen se. Pääsin myös itse käyttämään vaalitietojärjestelmää. Ensi kuussa onkin sitten jo eurovaalit ja olen myös silloin varsinaisena päivänä vaalitoimitsijana! Jännä nähdä, millaiseksi äänestysaktiivisuus oikein jää.

Mitäpä muuta huhtikuu on pitänyt sisällään? Olen ainakin putsannut takapihan terassia. Vielä on harkinnassa, josko tänä vuonna öljyäisi terassin. Joko heti näin keväällä, tai viimeistään syksyllä!

Kevään/kesän ensimmäiset jäätelöt on myös syöty ja käyty pelaamassa flippereitä!

 

Maaliskuu on tehty saippuasta, hammastarkastuksesta ja koulutuksesta!

Maaliskuu alkaa olla lopuillaan. Tässä kuussa olen mm. tehnyt saippuaa, käynyt hammastarkastuksessa ja VAT – koulutuksessa.

Heti kuun alussa teimme kaverin kanssa saippuaa jos minkälaista. Itse tein saippuaa mustikkajauheesta, kuivatusta vadelmanlehdestä ja lakrtisijauheesta. Teimme perinteeksi muodostuneen ”jämäpurkin” niistä saippuamassoista, joita olisi ”jäänyt yli”. (Jos itse teen itsekseni saippuaa, kaatelen ns. ”ylimääräiset” mössöt vaikka yksittäisiin muotteihin. Kaverin kanssa yhdistelemme yhteen purkkiin kerroksittain.) Jännä huomata ainakin tässä vaiheessa, että mustikkajauheesta tehty saippua tuoksuu hennosti mustikalta, väri taas on… No. Vähemmän lilahtava, mitä ajattelin. Purkkiin tehdyt + paloihin leikatut ovat jopa erivärisiä, kuin silikonimuotteihin tehdyt versiot. Lakritsijauheen kanssa hieman jännitin, miten sen kanssa käy, etenkin siinä vaiheessa kun olin kaatanut massan maitopurkkiin jossa massa lähti vielä elämään omiaan. Seuraavana päivänä leikatessani tuota paloiksi, huomasin sen (onneksi) kuitenkin onnistuneen! Väri on hauskan rusehtava ja tuoksu on oikeastikin lakrtsimainen! Koska kuu vaihtuu pian, se tarkoittaa myös sitä, että nämä saippuat ovat pian kypsiä käytettäväksi.

Ollessani viime kuussa työttömien terveystarkastuksessa, minulle varattiin aika samalla hammastarkatukseen. Ajan sainkin jo tämän kuun lopulle. Siellä siis tulikin käytyä. Mitään sen kummempia ei ilmennyt, käynen kuitenkin jossain vaiheessa vielä hammaslääkärissä tarkastattamassa purukalustoni.

Samana päivänä hammastarkastuksen kanssa minulla oli eduskuntavaaleihin liittyen VAT – koulutus. Olen menossa eduskuntavaaleissa varsinaisena äänestyspäivänä vaalitoimitsijaksi. Ja koska meillä käytetään sähköistä vaalitietojärjestelmää (VAT), menin opettelemaan sen käyttöä. Vaikka tiedän, että osaan edes tietokoneen peruskäytön ja olen lukenut VAT-ohjeet, oli silti ihan kivaa päästä kokeilemaan järjestelmää käytännössä ennen vaaleja. Ja tietysti on ihan hyvä, että meitä on nyt edes muutama, kenellä on meidän ryhmässä käyttöoikeus järjestelmään (mahd. sairastapaustenkin osalta). Eduskuntavaalit ovat tosiaan jo hyvin pian! Muistakaahan käydä äänestämässä! Äänestysoikeus on todellakin oikeus saada käyttää äänensä!

 

Teatteria, terveystarkastusta ja maketti!

Tässä kuussa olen käynyt niin teatterissa, kuin työttömien terveystarkastuksessa.

Teatterissa kävin ensin katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa pienellä näyttämöllä ”Supernaiivi” – esityksen. Minulla ei ollut ihan hurjia odotuksia esitystä kohtaa, vaikka kirjan olenkin lukenut (Erlend Loe: Supernaiivi). Ja koska kirjan lukemisesta on jo tovi jos toinen, en ajatellut edes verrata kirjaa ja esitystä keskenään. Vaikka toisaalta ajattelenkin, että esitysten ei totisesti tarvitse olla (liian) yksi yhteen kirjojen kanssa. Ihan puhtaasti mielenkiinnosta ajattelin mennä tuon katsomaan, miten esitys toimii. Mitäpä pidin esityksestä? No, esitys oli perus-ok/perus-hyvä. Pidin ehkä enemmän toisesta puoliajasta enemmän, kuin ensimmäisestä. Eniten tykkäsin ”lapsen” kanssa käytävistä keskusteluista. Plussaa annan myös siitä, miten valo/- kuvatekniikkaa oli käytetty hyödyksi. Eikä käy kateeksi, miten nopeasti piti esiintyjien vaihtaa roolista toiseen. Ihan tarpeeksi tuolla sai myös hekotella esitykselle. En tiedä muistanko mitään enää toukokuussa esityksestä – toisaalta en muista läheskään kaikista näkemistäni esityksistä juurikaan. Joten se siitä. Muistan tai en, ihan mieluusti käyn kuitenkin esityksiä katsomassa. Enemmän silti voisi harmittaa, ettei tullut käytyä, oli esitys millainen tahansa.

Toinen teatteri-reissu olikin ihan täällä Tampereella. Kävin katsomassa Tampereen Teatterissa ”Sademies”-esitystä. En muista, että olisin aiemmin nähnyt edes elokuva-versiota tuosta. Tai jos olenkin, olen ainakin aika lahjakkaasti sen unohtanut. On varmaan aina ihan tilanteesta riippuen hyvä, tietääkö mitään esityksestä ja tarinasta vai ei. Vaikka varmasti siinäkin on aina omat riskinsä. Tähän väliin haluan vielä sanoa, että täytyy muistaa, että esityksessä esitetty autistinen henkilö on vain ja ainoastaan yhden tyylinen autisti. Vain tämän yhden roolihenkilön perusteella ei voi missään nimessä sanoa, että tuntisi koko kirjon. Mutta itse esitykseen. En yhtään ihmettele, miksi niin moni tuttuni joka on esityksen nähnyt, kehuu esitystä. Myös itse jaan tämän tunteen. Esitys oli mainio! Vaikka esitys olikin päänäyttämöllä, ei se ollut minusta huono ratkaisu. Itse koin, että esitys jaksoi hyvin kantaa ko. näyttämöllä. Ja vaikka istuinkin parvella, sieltä näkyi riittävän hyvin. Erityisen paljon pidin Risto Korhosen roolista Raymondina. Esitys oli molemmilla puoliajoilla tasaisen hyvä ja aika meni nopeasti, eikä tarvinnut kertaakaan miettiä paljonko kello on.

Kolmas kerta teatterissa olikin sitten hieman ekstemporee reissu. Kävin katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa ”Billy Elliot” – esityksen. Olin kyllä joskus harkinnut käyväni katsomassa tuon, mutta lippu aina hankkimatta. Olen TTT:n sähköpostilistalla ja eräs päivä sieltä tupsahtikin sähköpostia, että saisi tietylle päivälle koodilla liput puoleen hintaan. Joten suorastaan pakkohan tämä tarjous oli käyttää! Ja hyvä niin, että menin, näin ja vaikutuin! Tämän(kään) esityksen kohdalla en yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Kävi vielä sinänsä hauska sattuma, että samana iltana oli uuden pääosa-Billyn enskari-ilta! Hyvin meni uudella Billy-pojalla! Vaikka tämä musikaali kestikin väliaikoineen lähemmäs kolmea tuntia, ei aika tuntunut pitkältä katsomossa. Samoin molemmat puoliajat olivat tasaisen hyviä. Esitys herätti paljon ajatuksia ja tunteita – hyvä niin. Helposti herkistyville: nenäliina tai pari mukaan! Harvemmin istun teatterissa, jonka lopussa yleisö nousee seisomaan aplodien kanssa.

Kuun alkupuolella tuli käytyä työttömien terveystarkastuksessa. Ei sillä, että minulla olisi välttämättä ollut mitään sen suurempaa syytä käydä siellä. Kiva tuo oli nyt kuitenkin hyödyntää, kun tämmöinen palvelu on olemassa. Samalla tuon voisi ajatella ennaltaehkäisynä; mitäpä jos jotain olisinkin tai jotain olisikin huomattu ja täten oltaisiin voitu puuttua asioihin jo aiemmin. Vaikka paikka oli hieman haastava löytää (en juurikaan tuntenut aluetta jne), koin itse palvelun todella miellyttävänä. Vastaanotto oli lämmin, ajatuksiani kuunneltiin ja huomioitiin, mitään ei tuputettu jne. Vaikka samalla voitiin käydä keskustelua, se ei ollut syyttelevään sävyyn vaan asiallista. Juuri semmoista, mitä toivoisin olevan myös terveysasemilla. En tietenkään tarkoita, että aina ja kaikkialla terveysasemilla vastaanotto olisi huonoa ja negatiivista. Ja tietysti pitää ottaa nyt huomioon, että kävin työttömien terveystarkastuksessa ensimmäistä kertaa. Jotenkin silti jäi juuri tuo jo hetki sitten mainitsemani olo: tämmöistä tämän palvelun pitäisi olla kaikkialla!

Ehdin käväistä myös katsomassa Tampere Talolla makettia! Vielä pitäisi jaksaa odotella, että ihan oikea ratikka aloittaa liikennöinnin. Mutta oli se kuulkaas silti hieno vehje!

Tammikuu 2019

Mukavaa alkanutta vuotta!

Vihdoin ja viimein olen saanut myös kaivettua hiihtovälineet esille ja käytyä korkkaamassa hiihtolatu.Kävin ensimmäisen 5,8 km lenkin suksimassa samoilla huudeilla kuin edellisenä talvena. Myös toisen hiihtokerran olen tehnyt samalla alueella. Mitäpä sitä merta edemmäs kalaan mennä… Yhä tunnen olevani hidas ja kömpelö. Mutta ajattelen kuitenkin niin, ettei sillä edelleenkään ole mitään merkitystä, olenko hidas ja kömpelö vai en. Saan, onneksi, mennä juuri sitä vauhtia kuin haluan. Tasan sillä osaamisella, kuin osaan. Tasan sen verran, kuin haluan. Eikä tämä ajatus ahdista(nut) ollenkaan. Oli myös mahtavaa huomata, ettei minua enää nolottanut köpötellä monot jalassa ja sukset + sauvat kainalossa kohti latua. Koska tosiaan olen saanut päähäni tahkottua sen, että myös minulla on oikeus mennä tasan niin sitä vauhtia, kuin haluan ja sillä osaamisella, mihin voin! Ohitseni pääsee, jos haluaa. Ja haluan tätä ajatusta ylläpitää myös muihin: omalla tahdilla ja osaamisella ei ole väliä, tärkeintä on oma innostus!

Myös kevään sukututkimus-kurssi on korkattu. Taisin jo viime vuoden puolellakin mainita, että kyllähän tuolla kurssilla on ainakin tämmöinen aloittelija saanut uusia vinkkejä ja tietoa, miten sukututkimusta tehdään. Vaikka jotain olinkin jo vähän osannut, on tuolla kurssilla oppinut lisää. Ainakin moni asia tuntuu jo paljon selkeämmältä. Varmasti tuota oppii nimenomaan tekemällä ja yrittämällä. Kuitenkin on tuo antanut semmosia vinkkejä, mitä ei ehkä ole jostain syystä aiemmin itse hoksannut. Asian tiimoilta kävin Sampolassa sukututmikuspäivää ihmettelemässä. En sen kummemmin, kunhan vähän kiertelin esittelypöytiä katsomassa ja kuuntelemassa yhtä luentoa.

Samana päivänä sukututkimuspäivän kanssa oli Tampere Talolla Tieteen päivät, jossa myös piipahdin. Alun perin olin ajatellut olevani vain sukututkimuspäivässä, enkä menisi ollenkaan Tieteen päiville. Mutta päädyin sitten kuitenkin molempiin! Mikäs siinä, eipä välimatka ollut kovin pitkä. Tieteen päivillä kävin myös yhtä keskustelua kuuntelemassa ja sen jälkeen kävin ihmettelemässä robotteja. Näin myös muutaman tutun!

Pariin teatteri-esitykseen olen hommanut liput, niistä varmaan lisää kun olen ne käynyt katsomassa!

Ps.  Puolisoni päätti irtisanoutua virastaan ja jatkaa lautapeli-myyjänä! Asiasta lisää täältä: Tuomon päätös

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!

 

Haastattelua ja täydennyskoulutusta

Marraskuu alkaa olla loppusuoralla. Myös tällä erää kirjoittelen ADHD:sta.

Marraskuun alussa pääsin Radio Moreeniin puhumaan ADHD:sta. Onneksi sain etukäteen kysymyksiä, mistä voitaisiin haastattelijan kanssa jutella. Sain siten hieman mietittyä etukäteen vastauksia. Siitä huolimatta jännitti aika rutkasti!

Oli ehkä hieman semmoinen olo, että olen oman mukavuusalueeni ulkopuolella tuon radion suhteen. Mutta toisaalta juuri sen takia ajattelin, että menen kokeilemaan tuota radiohaastattelua (kun kerran siihen oli mahdollisuus!). Vaikka lisä-maustetta toikin se, että kyseessä oli livenä vedettävä haastattelu! Ehkä juuri myös sen takia oli mahtavaa päästä tuota kokeilemaan!

Haastattelu löytyy täältä: Millaista on elämä ADHD:n kanssa? (Radio Moreeni)

Uskalsin kuunnella itsekin tuon haastattelun jälkikäteen. Tuntui lähinnä nololta kuunnella tuota, sillä tuntui ettei mun puheesta saa mitään selvää ja pompin asiasta toiseen. Jotenkin luontevampaa olla puhumassa ihmisten edessä. Voi olla, että olen vain turhan kriittinen itseäni kohtaan. Ja kuten jo todettua, oli ihan mahtavaa päästä tuota kokeilemaan! Tekemällä ja kokeilema sitä oppii.

Tässä kuussa meillä oli ADHD – liitto ry:n järjestämä kokemusosaajien täydennyskoulutusta Oulussa. Sisältönä meillä oli muun muassa esiintymistaitoja ja viikonlopulle piti tehdä viiden minuutin hissipuhe. Viiteen minuttiin todellakin mahtuu vähän asiaa! Lisäksi saimme nähdä viikonloppuna kolmet kokemuspuheenvuorot.

Koulutuksessa oli tietysti mukava nähdä jo vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin ihmisiin! Kiitos siis niin liitolle koulutuksesta ja kaikille mukana olleille! Minusta on ollut mukavaa, että liitto on järjestänyt mm. täydennyskoulutuksia ja muita tapahtumia – ainakin itse saan niistä todella paljon! Niin sisällöllisesti, kuin vertaistuellisesti!

 

Mind Pride ja ADHD-viikko

Syyskuussa ei tullut jostain syystä kirjoitettua yhtikäs mitään postausta. Korjaan siis asian heti näin lokakuun alkuun. Teen sen nyt aiheesta ADHD.

Olin kuun ensimmäisenä viikonloppuna ADHD – liiton kanssa vertaistoimijoiden (mm. ryhmien vetäjiä ja kokemusosaajat) kanssa tässä kuussa olevan kansainvälisen vertaistoimijoiden päivän etkoilla laivalla. Oli mahtavaa tavata jo vanhoja tuttuja, kuin tutustua uusiin ihmisiin. Nostimme maljan vertaistoimijuudelle ja puhuttiin aiheesta ”Myötätuntouupumus”, tärkeästä aiheesta siis! Risteilyn aikana halukkaat ehtivät käymään myös Tallinnassa, myös itse kävin hieman maissa kävelemässä.

Menossa olevalla viikolla (41) vietetään ADHD viikkoa. Mitä mainiointa viikkoa siis! Hieman osuvasti tällä viikolla oli keskiviikkona 10.10. Helsingissä Mind Pride. Tapahtumaa oli järjestämässä Suomen Mielenterveysseura ja Jenny+. Minä ja muutama muu oltiin myös mukana kulkueessa kävelemässä kylttien (ja vihreiden vaatteiden) kanssa. Halusimme osaltamme olla antamassa kasvoja tärkeälle asialle. Tapahtumassa kuvattiin Jenny+ – sarjaan materiaalia ja jakso tulee kuun lopulla. Katsottavahan se jakso sitten on! Minä kirjoitin omaan kylttiini lauseen: ”ADHD on mun supervoima!”. En yhtään muista, mistä sen lauseen olen joskus kuullut. Se lause on kuitenkin jäänyt mieleeni ja on aika osuva. Vaikka diagnoosiin kuinka kuuluisi haasteita ja on haastavia päiviä, on se myös supervoima. Se on voimavara ja täynnä positiivisia puolia. Ja loppujen lopuksi: olen vain ihminen, jonka elämää värittää tuo yksi nelikirjaiminen sana.

ADHD. Se, mikä toisinaan ärsyttää on se, miten asiasta heitetään hieman vitsiä, ei oteta tosissaan, käytetään adjektiivina kuvaamaan ihmistä, nähdään kasa ongelmia. Kun oikeastihan kaikki ADHD:t eivät ole niitä ”juoksen joka paikkaan, enkä koskaan pysähdy”. On tapauksia, joilla asia näkyy muunlaisena levottomuutena. Kuten ajatusten poukkoilevuutena Ja sama pätee myös siihen, että ei kaikki vilkkaat ole myöskään ADHD-ihmisiä. Mikä on juuri myös tätä, kun ei välttämättä oteta tosissaan: saatetaan kommentoida vaikkapa, että ”varmaan mullakin on ADHD, kun en aina jaksa keskittyä!”. Ja taas, ei näin! Ensinnäkin, kyllä ADHD – ihminen kykenee myös keskittymään. Etenkin kun asia kiinnostaa. Tai kun ADHD-ihminen saa flow-tilan päälle, voidaan puhua niin sanotusta ylikeskittymisestä. Ja varmasti monelle ihmisillä on hetkiä, jolloin ei jaksa keskittyä. Pelkkä ”joskus en jaksa keskittyä” ei kuitenkaan riitä diagnoosiin asti, lisäksi keskittymisen kanssa on oltava useammin ”kuin vähän joskus” ongelmia.

ADHD. Ei vain kasa haasteita, vaan myös paljon hyvää. Joustavuus, heittäytymiskyky. Olla rohkea, luova ja energinen. Omistaa rikkaan mielikuvituksen ja idearikkauden. Olla ylikeskittynyt ja aikaansaava. Tehokas. Iloinen. Oikeudenmukainen. On sinnikäs, empaattinen, utelias. ADHD on voimavara. Se on supervoima!

 

Elokuun viimeinen

Elokuun viimeinen päivä. Joko voi sanoa olevan syksy?

Työkokeilu minulla loppui elokuun puolivälissä. Kokemuksena se oli mielenkiintoinen, uutta tuli opittua niin itsestään ja etätyön teosta. Ja toki paljon muuta.

On elokuuhun mahtunut toki muutakin. Olen tehnyt testimielessä mehiläisvahakääreitä, joita voi käyttää muovin sijasta esim. eväsleipien käärimiseen. Näitä kääreitä saa toki valmiina ainakin Ruohonjuuresta. Tietysti halusin kokeilla tehdä itse, kun ajattelin ettei se voi niin vaikeaa olla. Ja eihän se olekaan: tarvitaan silitysrauta, leivinpaperia, kangasta ja mehiläisvahaa. Vielä en ole kokeillut, kuinka nuo toimivat vai toimiiko ollenkaan.

Kääreiden lisäksi olen tehnyt jälleen saippuaa. Tällä kertaa teimme saippuaa yhdessä kaverini kanssa, molemmat teimme kaksi satsia saman tien. Minun versioissa toisessa on kamomillaa ja toisessa on savuteetä + suolaa + unikonsiemeniä. Teimme myös ns. ”ylijäämä” purkin, johon siis kaadoimme aina sen saippuamassan, joka olisi mukamas jäämässä yli. Tai eihän sitä varsinaisesti koskaan jää yli, aina voi laittaa omiin pienempiin muotteihin loppumassan. Mutta ajattelimme siis vain yhdistää koemielessä tuommoisen sekasetin. Kieltämättä siitä tuli hyvinkin hauskan näköistä, kun leikkasimme seuraavana päivänä muotista paloihin!

Lisäksi olen tehnyt omenahilloa niin jääkaappiin, kuin pakkaseen ja vielä kuivaillut parin kuivurin verran omenasiivuja. Itselläni ei omenapuita ole, mutta satuin saamaan omenia hyvinkin ison satsin. Joten hyödynsin niitä sitten säilöön!

Myös takapihalla kasvatetut perunat ovat nostettu ylös. Ovat perinteiseen tapaan pienehköjä, mutta ei sillä niin väliä ole.

Niin ja sieniä olen kerännyt! Kantarelleja ja mustatorvisieniä! En ehkä ihan samalla mitalla, kuin vuosi sitten tähän aikaan olin kerännyt, mutta kerännyt kuitenkin!

Ehdin tekemään myös pienen reissun anopin kanssa, teki hyvää ja mukavaa oli!

 

Helteinen heinäkuu

Huh hellettä sanon minä! Ainakin itselleni riittäisi pienempikin lämpötila näin kesäisin. Mikäs siinä, jos tykkää näin kuumista keleistä, hän nauttikoon siitä sitten.

Helteen lisäksi kuukausi on vierähtänyt todella nopeasti. Työkokeilupaikassa huhkimme hommia viime viikolla olleen tapahtuman parissa: tapahtuman etukäteis-asioita tehden ja itse tapahtuman pitäminen. Myös itse olin koko viikon tapahtumapaikalla mukana. Viikko meni todella nopeasti ja oli hyvin antoisa. Pääsin niin kokoamaan itse tapahtumaa paikan päällä pystyyn, neuvomaan ja opastamaan ihmisiä mistä löytyy mitäkin, olemaan keittiön puolella tiskaamassa astioita ja mitähän kaikkea maan ja taivaan väliltä. Mutta sepäs minulle vain passaa paremmin, kuin hyvin – tehtävien monipuolisuus nimittäin! Ehdin viikon aikana myös saamaan koululle pingismailat ja –palloja! Niitä käytiin kysymässä ja vaikken itse löytänyt koulusta, seuraavana päivänä semmoiset saatiin, kuin saatiinkin! Toki myös vapaa-aikaa pystyin pitämään. Niinä hetkinä mm. kävin uimassa (uimaranta oli näköetäisyydellä koululta!), ihmetellä Siilinjärven keskustaa ja käydä Pirulaisen keikalla. Tuon tapahtuman ajan tuli nukuttua paikallisessa koulussa, missä myös pääosa muusta meidän tapahtuman asioista järjestettiin. Viikon aikana ehdittiin myös minun energian määrää ihmettelemään. Sattuneesta syystä itse en ole asiasta kovinkaan yllättynyt. Eiköhän tuo ole enemmänkin minun normaalitapa olla!

Innostuin tekemään vaihteeksi saippuaa. Tällä erää siitä tuli pihlajanmarja-suola. Suolaa en tosin ihan hirveää määrää laittanut. Mutta saapi nähdä millaiseksi tämä satsi muodostuu kypsyessään! Jäämme siis ihmettelemään asiaa!

Olen ehtinyt käydä myös keräämässä pienen määrän mustikoita ja vadelmia meidän lähimetsästä. Jos ehdin vielä käydä keräämässä lisää, hyvä niin. Jos en, mennään nykyisillä. Hieman ”kauhulla” odotan jo sitä, että mahdollisesti sieniä putkahtelee jossain vaiheessa metsään. Alkaa sekin hullutus sitten…

 

Kiireinen kesäkuu

Kun kesäkuusta kiireinen tuli. Hieman jopa yllättäen. Eipä silti, en valita. Nämä lauseet kuvaavat viime päiviäni aika hyvin.

Lähdetään liikkeelle kuitenkin toukokuun lopulta. Olin toukokuun lopulla vaiheeksi kokemusosaaja-keikalla, joka minulla kesti nelisen tuntia ja pääasiallinen asiointikieli oli englanti. Minusta näissä kokemusosaaja-keikoilla on se hauska puoli, etteivät ne ole oikeastaan koskaan olleet tyystin samanlaisia. Pääsee samalla näin ollen myös haastamaan itseään! Aiheeseen liittyen, postitse kolahti ADHD – liiton kokemustoimintaan liittyvää mainosläpysköjä. Kivaa, että on jotain yleistä lippulappusta tarjolla!

Puoluekokous oli Vantaalla 16.-17.6., jonne minä en tänä vuonna poikkeuksellisesti mennyt. Alun perin en edes hakenut kokousedustajan paikkaa ja ajattelin meneväni, jos edes menen, maksimissaan ”kokousturistiksi”. Ja niinhän sekin jäi lopulta tekemättä, kokousturisteilu nimittäin. Tavallaan olo oli samalla hieman haikeahko, mutta myös rentouttava. Kyllähän näitä tapahtumia tulee jatkossakin, joten eipä hätiä!

Turussa tuli myös piipahdettua eräänä kesäkuisena lauantaina. Puolisko kävi pelaamassa lautapelejä, kokeilin minäkin paria uutta peliä. Muutoin lueskelin kirjaa, rapsuttelin paria koiraa ja hengailin muuten vain.

Testimielessä pistin takapihalle kasvamaan perunan lisäksi salaattia, kesäkurpitsaa, punajuurta, persiljaa ja ruohosipulia. On minulla myös tomaatin ja chilin taimenet kasvamassa. Perunat ovat lähteneet kivasti kasvamaan ja ovatpa myös kesäkurpitsa tehnyt kukkia!

Päädyin hieman yllättäen aloittamaan työkokeilun. Aloitin kesäkuun alkuvaiheessa ja jatkan tätä elokuun puoliväliin saakka. Tässä työkokeilussa teen paljon toimistohommia ja pääpaino on heinäkuussa olevan tapahtuman auttamisessa. Pääsen kokeilemaan uutta aluevaltausta. Olen toki ollut tekemässä ja auttamassa ennenkin tapahtumissa, mutta kyllähän tämä on hieman eri näkövinkkelistä tehtävää työtä. Minua ei haittaa uuden oppiminen, päinvastoin! Samalla pääsee kokeilemaan niin etätyöntekoa, junalla (tai autolla) toimistolla käymistä ja mitä kaikkea. Ja näissäkin tulee hyvin kokeiltua ja opittua, miten oma persoona tehdä tätä työtä toimii: mikä asia minulla toimii ja miten toimii. Mikä on oma rytmi jne. Miten etätyöpäivinä aikataulutus toimii. Mikä on luontevin tapa tehdä asioita. Jännää!

Ps. Nokkosta on tullut kuivattua 11 purkin verran!