Joulukuu ja pian vaihtuva vuosi

Jotenkin tuntuu, että kulunut kuukausi on mennyt todella nopeasti. Toisaalta sama tuntuu kuluneen vuoden osalta. Mutta aloitetaanpa joulukuusta.

Vaikken miellä itseäni kovinkaan jouluiseksi ihmiseksi, kävin hankkimassa Ratinassa Hope ry:n joulupuusta joululahjatoiveen ja toteutin sen. Koska miksipä ei, jos minulla kerran on mahdollisuus tähän.

Tässä kuussa sain myös kolmannen korona rokotteen kuun puolen välin paikkeilla. Onpahan nyt pistelty olkavarteen lisää tehostetta.

Meidän Nissan Leaf (jota myös Smurffiinaksi kutsumme) saapui tässä kuussa. Milteinpä heti siitä lähdimme käymään vanhempieni luona ajelulla. Hyvinhän tuolla taittui matka, eikä tarvinnut latailla matkan aikana niin paljoa, kuin edellisellä Leafilla.

Teatterissakin on tullut käytyä (koronapassin turvin). Ensin kävimme kaverin kanssa katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa, vihdoin ja viimein, Kinky Boots. En yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Olihan se hyvä. Joskin tykkäsin itse enemmän toisesta väliaajasta, kuin esimmäisestä. Paljon ajatuksia aiheuttava ja hyvää näyttelemistä! Toisena esityksenä (saman kaverin kanssa itse asisassa) kävin katsomassa Tukkateatterilla Parisuhteen viemää – esityksen. Oli kyllä mainio esitys!

Innostuin tässä kuussa ompelemaan pitkästä aikaa hedelmäpusseja. Muutama olisi vielä ompelematta ja nyörittämättä. Mutta suurin osa on valmiina. Ei mulla niille vielä uutta omistajaa ole, mutta onpahan olemassa.

Joulupäivänä tuli käytyä illalla ensimmäistä kertaa Kalevankankaan hautausmaalla. Ei sillä, että ketään omia tuttuja olisi sinne haudattu. Monta kertaa on tullut mentyä ohi, mutten ole saanut aikaan käytyä siellä kiertelemässä. Nyt tuli korkattua, joku kerta voisi käydä uudestaan.

Otin myös pienen riskin ja kävin välipäivinä Helsingissä kahden yön verran. Toki maskit ja käsidesit oli mukana. Ja yritin pahimpia ryysiksiä vältellä. Toisaalta tuli kyllä tarpeen tuollainen parin yön irtiotto arjesta. Tuli käytyä museoissa (ei ollut pahoja ruuhkia!), elokuvissa, Temppeliaukion kirkossa, käveltyä kaduilla ja nähtyä kaveria. Paljon jäi tekemättä myös, mutta jääpähän seuraavaankin kertaan jotain!

Pitäsikö vuotta karsia kokoon? En tiedä. Entä ajatuksia ensi vuodesta? Jaa-a.

Ainakin vaalit oli tänä vuonna, samaten ensi vuonna. Kolme korona- ja yksi influenssa rokotukset olleet tänä vuonna. Olen keräillyt roskia. Olen keräillyt sieniä. Olen hillonnut hilloja urakalla. Olen käynyt mm. Joensuussa, Kuopiossa, Närpiössä, Kaskisissa ja Tuurissa. Olen käynyt elokuvissa ja teatterissa. Olen käynyt hiihtämässä. On ollut kokemustoimija-keikkaa. Ei yhtään hullumpi vuosi. Koronasta huolimatta. Toki vuotta on varjostanut myös mm. yhden kaverin kuoleminen. Terveisiä Evelle sinne jonnekin!

Ensi vuodelle toivon hyvää oloa, niin itselle kuin muille!

Loka-marraskuu

Miten lieneekään, että en ole saanut mukamas aikaan taaskaan pariin kuukauteen kirjattu arjestani mitään. Korjaillaan taas siis tilannetta hieman tasan nyt!

Lokakuu

Lokakuussa tuli ensin heti alkuun oltua neljässä yövuorossa. Niiden jälkeen jäin ensin muutaman päivän vapaalle ja siitä suoraan parin viikon lomalle! Lomalle!

Viimeisen yövuoron ja unien jälkeen lähdettiin pienelle kotimaan reissuun. Ensin menimme junalla puolison vanhempien luo Jyväskylään. Sieltä otimme hyvin nukutun yön jälkeen appivanhempieni auton lainaan ja läksimme ajelemaan kaverin luokse Joensuuhun pariksi yöksi. Ei oltu nähty kaveri hetkeen, joten sitäkin suuremmalla syyllä oli mahtavaa nähdä! Parin päivän aikana kävimme mm. kaverin vanhempien luona Enossa ja Joensuussa olevilla Suurmarkkinoilla. Joensuusta ajelimme sitten takaisin Jyväskylään. Kävimme yhtenä päivänä appivanhempien kanssa vielä päiväreissulla Kuopiossa fiilistelemässä kaupunkia mm. yhden museon, ravintolan, kauppahallin ja maisemien verran. Kotiin Jyväskylästä lähdimme Kuopion jälkeisenä päivänä.

Kotona olimme pari-kolme päivää ja sitten lähdimme autolla käymään minun vanhempieni luona Haminan suunnilla. Siellä ehdimme mm. käymään isäni kanssa etsimässä suppilovahveroita. Haminasta kotiin tultuamme läksin melkein suorilta jaloin hieman ekstemporee elokuviin kaverin kanssa katsomaan Hytti nro 6. Se oli ihan viihdyttävä kertomus se. Toisaalta eipä minulla ollut mitään ennakko-odotuksiakaan, mutta eipä se haittaa!

Lomakin sitten loppui. Ja palauduin töihin yövuoroihin. Näiden yövuorojen jälkeen kävimme puolisoni kanssa tekemässä kaupat uudemmasta Nissan Leafista! Nyt sitten odottelemme, koska meidän sinisen värinen ja akultaan tehokkaampi automme saapuu meille.

Ehdimme lokakuussa myös pienellä porukalla juhlimaan Halloweenia sieni painotteisella ruoalla.

Marraskuu

Sitten saapuikin marraskuu. Kävin heti kuukauden alussa hakemassa olkavarteen influenssaan piikin. Samaten kävin uimahallissa hankkimassa uimahallikortin ja 20 kertaa uinteja. Olen käynyt peräti ”huimat” kaksi kertaa uimassa. Onneksi nuo ovat 2 vuotta voimassa. Katsotaan nyt miten ja missä ajassa lopulta saan nuo loput kerrat uitua pois.

Alkupuolella kuuta minulla oli myös kokemustoimija-keikka, oli ihan mahtavaa käydä pitämässä tuo(kin) keikka!

Kävin myös yötyö hyvinvointi-keskustelussa työterveydessä. Eipä tullut itselleni yllätyksenä, että olen sopiva yötöihin. Mutta hyvä vain, että edes joskus näitä asioita käydään läpi.

Ja yhdet synttäritkin kävin viettämssä tässä kuussa!

Muuten tässä kuussa ei mitään kovin ihmeellistä ole ole ollut.

Täytyy yrittää joulukuussa tehdä perinteinen vuoden kooste!

 

Elo-syyskuu

Päivitelläänpäs parin kuukauden kuulumisia kerralla. Mitäpä tässä on tapahtunut, vai onko sen kummempia?

Elokuussa ainakin kävin kaverin kanssa ”Naivistit Iittalassa” – näyttelyä katsomassa. Ja toisen kaverin kanssa kävimme Pyynikin kesäteatterissa katsomassa Tohvelisankarin rouvaa. En muista yhtään, milloin viimeksi edes olisin ollut kesäteatterissa, joten olikin jo korkea aika käydä!

No. Elokuussa myös yksi kaverini kuoli. Hitsi vie… Syitä en ehkä nyt sen kummemmin avaa. Mutta olihan se silti aika pysäyttävä uutinen joka tapauksessa. Tässä kuussa kävinkin sitten hänen muistotilaisuudessa. Niin rajallista on elämä.

Elokuussa olen käynyt myös sienessä. Olen kerännyt niin rouskuja, kuin herkkutatteja (joita en ole juurikaan normaalisti meidän alueelta löytänyt!), kehnäsieniä ja ties mitä. Kehnäsieniäkin löysin todella, todella paljon. Niin paljon, että vinkistä kuivasin ja surrautin jauheeksi. Odottaapa minua myös sekasienijauhe. En ole ennen tehnyt sienistä jauhetta, mutta nyt olen tehnyt kolmea eri lajia tähän mennessä. Saas nähä, kuinka ja mihin tuota innostuu käyttämään. Kolme-neljä purkkia sienijauhetta on jo mennyt myös eteenpäin testiin. Kävinpä myös Nokian puolella sienessä elokuussa.

Omenhilloakin tuli tehtyä elokuussa. On tämä syksy yhtä säilöntää.

Syyskuussa puolestaan olen mm. poistanut Twitter tilini käytöstä. Olihan tuo asia ollut jo jonkin aikaa mielessä, mutta en ollut aiemmin tehnyt asialle mitään. Nyt päädyin tähän ratkaisuun. Vaikken ollutkaan oikein ikinä suuri käyttäjä ja asiaa harkinnut, niin huomasin silti, miten ensimmäinen vuorokausi oli silti pahin. Sen jälkeen en ole ikävöinyt asiaa ollenkaan.

Olen myös käynyt keräämässä roskia, vaikkakin ”turhan vähän”. Kyllähän niitä saisi olla koko ajan keräämässä, ainakin siltä tuntuu. Voi myös olla, kun kerran on kerännyt, näät roskia jatkuvasti maassa.. Mutta toki, ei ne roskat silti sinne luontoon ja maahan kuulu.

Ja omenahilloa on tullut tehnyt myös näin syyskuussa, samaten on tullut kerättyä sieniä.

Osallistuin pitkästä aikaa myös puoluekokoukseen, joka oli myös tänä vuonna etänä. Ensimmäisenä kokouspäivänä kokoonnuttiin muutaman muun kokousedustajan kanssa saman katon alle. Mikä oli ihan kiva juttu. Pääsimme samalla höpöttelemään keskenämme, tehtiin samalla yhdessä ruokaa jne.

Näin syyskuussa nostin vihdoin ja viimein perunoita ylös, mitä pistin kesällä kasvamaan. Sato ei ollut tänä vuonna mitenkään erityisen runsas jostain syystä. Aina ei voi voittaa, ei edes takapihan perunoiden kasvatuksessakaan. Ehkä ensi vuonna pidän välivuoden perunoiden kasvatuksessa.

Sytykkeitä tuli tässä myös tehtyä pitkästä aikaa. Nyt pitäisi taas keräillä kynttilänjämiä lisää, niin saisin taas kastettua sytykkeen raakileet niihin… Onneksi tuo on siitä helppo askartelu, että asiat voi tehdä todella osissa. Yhtenä kertana vaikkapa raakileet ja toisella kerralla kastaminen steariiniin!

Mutta siis, elo-syyskuussa on keräilty sieniä, tehty hilloa, on ollut suru-uutisia, puoluekokousta, kesäteatteria ja muita juttuja. Kaikkea mahdollista siis.

 

Heinäkuu

Vielä ehtii päivittää heinäkuun kuulumisia näin kuukauden viimeisenä iltana. Ties monestiko tämä päivitys piti tehdä, mutta aina se on vain jäänyt. Korjataan se tilanne siis nyt. Myönnän alkuun ajattelleeni, ettei tässä kuussa nyt mitään ”erityisen mainittavaa ole”, mutta kuinka väärässä olinkaan!

Hääpäivä

Tässä kuussa oli meidän viidestoista hääpäivä. Siis viidestoista! Kävimme oikein kaupungilla ravintolassa syömässä itsemme täyteen. Testasimme Onni & Leo – ravintolaa. En silti voi tajuta, mihin tämä aika oikein menee…

Mansikat

Pitkästä aikaa tuli myös hankittua viiden kilon mansikkalaatikko eräällä kauppareissulla. Suurimmasta osasta tuli tehtyä hilloa jääkaappiin. Ja tokihan yksi purkki on jo aukaistu, koska piti myös tehdä muurinpohjalettuja.

Lääkityksen seuranta

Tänä vuonna koitti lääkityksen seuranta Concertasta. En kyllä edes muista, onko tuota edes koskaan aiemmin sen määräämisen jälkeen (loppuvuodesta 2013) sen koomin oikein erikseen seurailtu. Kuin kerran sen verran, että mun aloitteesta mietittiin, hyödynkö yhtä isommasta annoskoosta vai en. Muuten resesptiä on vain uusittu. No, nyt joka tapauksessa kävin kontrollissa. Eikä siinä mitään ihmeempiä ollut – niin kuin ei pitäisikään omalla kohdallani olla.

Frantsila, Timin mänty

Yhtenä päivänä kävimme kaverin kanssa Frantsilan Kehäkukassa lounaalla ja ihmettelemässä muutakin tarjontaa. Ja koska meillä ei ollut sen kummemmin kiire, kävimme ihmettelemässä myös mm. Timin mäntyä, joka lienee n. 400 vuotta vanha.

Glope Hope Pride-laukku

Törmäsin kerran Glope Hopen sivua selatessani Pride – laukkuun. Ja vaikken varmaan varsinaisesti laukkua tarvitse, oli tuo silti tilattava. Ja samalla tuli tuettua Setan työtä. Ihan mahtava tuo Pride-laukku!

Nokkosen siemeniä ja kantarelleja

Vaikken muuten nokkosia tänä vuonna kerännyt ja kuivatellut, kerran kävin nokkosensiemeniä keräämässä ja pistin kuivuriin kuivumaan. Nyt on taas purkillinen siemeniä mm. jogurttiin heitettäväksi. Vaikka eipä sillä, en minä nyt niin usein käytä nokkosensiemeniä. Onpahan nyt silti. Ja vaikka on ollut pitkälti kuivahko heinäkuu, olen peräti kerran kerännyt kantarelleja!

Roskia

Turhan harvoin on tullut näin heinäkuussa roskia kerättyä. Mutta kerääminen on kyllä yhä jatkunut. Ihan käsittämätöntä, mikä saa ihmiset heittämään mm. maskeja maahan. Ei se nyt niin paljon paina, etteikö kotiin tai lähimpään roskikseen jaksaisi kantaa!

Tuuri – Kaskinen – Närpiö

Kävin vanhempieni ja veljenlapsen kanssa yön yli reissulla vanhempieni asuntoautolla. Ensin lähdimme Tampereelta Tuuriin, jossa yövyimme leirintäalueella. Tuurissa tuli hieman kierreltyä. En kyllä ostanut juurikaan mitään, mutta en kyllä mitään tiettyä lähtenyt katsomaankaan. Tuuri oli ehkä hyvä tekosyy välietapille reissussa. Yöpymisen jälkeen jatkoimme matkaa ensin Kaskisiin, jossa kävimme lounaalla Sininen hetki – nimisessä paikassa. Sen jälkeen kävimme Kaskisissa hautausmaalla etsimässä pappani isän siskon hautaa, joka myös löytyi. Kaskisista jatkoimma matkaa vielä Närpiön puolelle katselemaan seutua. Pappani pappa muutti aikanaan Närpiöstä Suursaareen (ja Suursaaresta sodan alla taas rannikolle). Oli jännää huomata, miten Kaskisissa ravintolassa meille puhuttiin aluksi sekä suomeksi, että ruotsiksi, mutta Närpiöön mentäessä kyltit vaihtuivat ruotsiksi ja esim. hautausmaalla meitä tervehdittiin vain ruotsiksi.

Saippuaa

Tein pitkästä aikaa myös saippuaa kaverin kanssa. Molemmat teimme kaksi satsia, itse tein maustekahvi-tervan, sekä kookos-minttu-vadelman. Täytyy taas malttaa odotella saippuoiden kypsymistä elokuun lopulle!

Särkänniemi

Yhden veljenlapsen kanssa tuli käytyä Särkänniemessä. Viimeksi itse on tullut käytyä Särkänniemessä joku 2-3 vuotta sitten. Sää oli ihan siedettävä. Alussa saimme jokusen kerran pientä vesikuuroa, mutta ne olivat pieniä kuuroja. En edes jaksanut laskea, kuinka monta kertaa lopulta kävimme laitteissa. Mutta ilmeisen riittävästi, sillä itse ja matkalainen olimme päivän päätyttyä puhki!

 

Vaalit lähestyvät

Toukokuun loppu alkaa häämöttää ja pian kesäkuu voi saapua.

Siirryin tässä kuussa takaisin jo tuttuun asumisyksikköön takaisin. Täytyy sanoa, että todella nopeasti meni kevät toisessa yksikössä. Ja todellakin huomasi, miten erilaisia paikat ovat keskenään, vaikka samaa hommaa tehdään molemmissa paikoissa. Ja se tässä on ja olikin niin hauskaa huomata, millaisia eroja paikkojen välillä on.

Roskia olen kerännyt edelleen. Ja niitähän tuntuu riittävän. Kirjoitin asian tiimoilta myös mielipidekirjoituksen Aamulehteen, joka siis myös julkaistiin.

Pidin yhtenä iltapäivänä etänyhteyksin Rovaniemelle kokemustoimija-keikan. Oli hauskaa kokeilla oman tarinan pitoa etänä! Olen kyllä korona aikana ollut muissakin kokemustoimijan roolissa etänä, mutta ne aiemmat ovat olleet niin paneelissa oloa, kuin työryhmässä. Nyt tuli myös tarina kokeiltua.

Nythän on myös ratikan koeajoliikenne alkanut. Itse en ole vielä käynyt koeistumassa ratikkaa, mutta enköhän sen kerkiä tehdä. Olen kyllä nähnyt jo ratikkaa liikenteessä!

Näin toukokuussa myös vaalit ovat edenneet eteenpäin.

Vaalinumerot tulivat, itsehän sain numeroksi 69. Voin kyllä sanoa, että tästähän on hupia tullut vähän joka suunnalta. Mutta en yhtään ihmettele miksi. Onkin jännä nähdä, paljonko ihan vain hupiääniä tuosta tulee.

Vaalien osalta myös vaalijulisteiden liisteröintitalkoisiin tuli osallistuttua pikaisesti. Oli mukavaa nähdä myös muita, uusiakin, ihmisiä talkoilemassa vaalijulisteiden tiimoilta.

Tilattiin puolisoni kanssa myös yhteisiä flyereita, joita olisi tarkoitus käydä luukuttamassa ainakin lähitienoolle. Mutta jospa saisi myös ihan käydä jakamassa koronaturvallisesti ihmisten ilmoilla niitä.

Olen tehnyt viimeisetkin sähköpostiin tulleet vaalikoneet ja olen tehnyt vaalirahailmoituksen. Vaikka omat menot ovatkin olleet alle 800 euroa, koitin sitä hieman jaotella siitäkin huolimatta miten olen rahoja käyttänyt. Rahaa olen käyttänyt niin ehdokasmaksuun, mainostukseen somessa, kuin flyereihin, sekä Tampererelaisen ja Aamulehden mainostukseen. Tamperelaisen yhteismainos tuleekin 26.5.’21 ja Aamulehden yhteismainos 13.6.’21.

Ennakkoäänestys alkaa tosiaan näin 26.5. ja jatkuu kotimaassa aina 8.6. saakka. Varsinainen äänestyspäivähän on 13.6.’21. Muistakaa äänestää!

 

Roskien keräämisestä

Huhtikuu oli tehty roskien keräämisestä. Ainakin siltä tuntuu. Laskin, että olin kerännyt 11.-28.4. välisenä aikana yhteensä 7 muovipussillista roskia meidän lähitienoolta, pääasiassa metsästä. Seitsemän muovipussillista! Ja tiedän, että en ole edes ainoa, joka on lähitienoolta roskia kerännyt. Eräällä kerralla tuli myös toinen roskien noukkija vastaan. Eikä hänelläkään mukana ollut pussi täynnä roskia ollut ensimmäinen pussillinen. Mitä kaikkea mukaan on tarttunut? Esimerkiksi kengänpohjia, tupakantumppeja, tupakka-askeja, karkkikääreitä, lasinsiruja, naruja ja köydenpätkiä, rikkinäisiä leluja ja ämpäreitä, rikkinäistä lyhtyä, tölkkejä, pulloja ja metalliputkea. Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Myönnän joskus ajatelleeni, onko tässä roskien keräämisessä mitään järkeä, kun taas pian siellä luonnossa on uudestaan roskia. Sitten se näkyy toisaalta pakottaa minut jatkamaan roskien keräämiseen kerta toisensa jälkeen. En vain halua, että luonto olisi yleinen roskis, jonka voimme hukuttaa jätteisiin. Josta pahimmillaan kärsimme kaikki. En halua, että lapset ja eläimet satuttavat itsensä vaikkapa niihin lasinsiruihin. Ja mieluusti kerään marjat ja sienet puhtaasta ympäristöstä. Roskien keruu onkin yksi tapa minulla huolehtia luonnosta.

En jaksa ymmärtää, mikä välinpitämättömyys saa ihmiset roskaamaan yhä uudelleen ja uudelleen. Jos jaksat käydä ostamassa suklaapatukan ja kantaa sen taskussa, sekä syödä matkalla, jaksat myös kantaa kääreen lähimmälle roskikselle tai kotiin saakka. Roskat eivät yksinkertaisesti kuulu luontoon!

Maaliskuu loppumassa

Maaliskuun viimeinen päivä, huomenna on jo huhtikuu. Päivitykset tältä vuodelta on jäänyt hieman minimiin, jossain kohtaa oli hieman hässäkkää nettisivujen toimimisen kanssa. Päivitellään nyt siis alkuvuoden juttuja.

Meillä on ollut kokeilussa juuston ostamattomuutta, viimeksi ollaan taidettu ostaa juustoa marraskuussa. Jos juustoraastetta ei lasketa, jota olemme jokusen kerran hankkineet. Yllättävän kivuttomasti tuo on mennyt. Tänä aikana olemme enemmän käyttäneet mm. kasviksi leivällä ja vegaanisia ”leikkeleitä”. Itse olen tehnyt myös hummusta ja kerran-pari papulevitteitä. Samaten suolakurkku ja jopa punajuuriviipaleet ovat itselläni toimineet leivällä. Toki täysin ehdottomia ei olla oltu tosiaan juuston kanssa, jos sitä jossain on, sitä sitten jossain on. Katsotaan kauanko tätä testiä jatkuu.

Helmikuussa näin itse vihdoin ja viimein ratikan livenä. Sen verran harvoin käyn itse nykyään keskustassa, joten aika hyvin olen onnistunut välttämään myös ratikan koeajoja. Olihan se hieno näky. Pakko myöntää, että meinasin melkein säikähtää ratikkaa! Tuo tuli selkäni takaa esiin niin hiljaa. Ehdin silti nappaamaan kännykällä kuvan menopelistä.

Hiihtämässä tuli käytyä kolme-neljä kertaa. Kolmena eri kerta, joskin yhtenä päivänä kaksi kertaa pikasesti lyhyellä hiihdolla kaksi kertaa. Ainahan sitä voi miettiä, että olisi voinut käydä useamminkin. Toki näin. Mutta en ole halunnut asettaa itselleni mitään vähimmäistavotteita, vaan mennä aina fiiliksieni mukaan. Tänä talvena se oli näemmä tuon verran. Se mikä oli hauskaa huomata, oli se ettei edes ensimmäisellä kerralla ahdistanut tai hävettänyt lähteä ladulle. Joka on jo suuri harppaus.

Tänä vuonna olen ulkoillut metsässä talvella, myös pimeällä otsalampun kanssa. Jostain syystä se on ollut oikeastaan viihdyttävää puuhaa. Pimeällä on ollut omat mielenkiintoiset puolensa: miten tuttu luonto näyttääkään niin kovin erilaiselta kuin valoisalla! Täytyy melkein ottaa tavaksi myös ensi talvena mennä pimeällä luontoon samoilemaan!

Olen ollut maaliskuun alusta toisessa yksikössä tekemässä sijaisuutta. Mikään pakkohan minun ei olisi ollut mennä toiseen yksikköön, mutta kieltämättä oli aika houkuttelevaa mennä katsomaan millainen paikka tuo on – minulla ei ollut juurikaan tietoa paikasta. Toki aina uudet paikat, kolleegat, tavat ja asukkaat tarkoittavat myös sitä, että tunnen itseni täysin osaamattomaksi, tietämättömäksi ja olen väsynyt alkuun. Tavallaan se on positiivinen haaste itselleen ja tuleepahan taas yksi paikka tutuksi. Olen tosin ehtinyt käydä tässä välissä tekemässä yhden (yö)vuoron jo tuttuun paikkaan, jonne olen vielä keväällä palaamassa takaisin.

Ja todellakin, tuli lähdettyä ehdolle kuntavaaleihin. Pitkään asiaa pohdin ja monesti minua kyllä ehdittiin kysellä mukaan ennen kuin lopulta suostuin. Vaalikuvaan menin kahden yövuoron jäljiltä, mutta ei se mitään, tulipahan sekin koettua! Ja onhan tässä jo vaalit siirretty kesäkuulle! Pariin vaalikoneeseen olen jo vastaillut. Vaikka tiedossa on varmasti vielä vaalikoneita, johon vastata. Sen verran olen myös saanut tehtyä, että minä ja puolisoni Tuomo teimme yhteiskirjoituksen Tampereen Vihreiden lehteen. Lehti on kolahtanut/kolahtamassa monen tamperelaisen postilaatikkoon. Mutta sen voi lukea sähköisesti myös täältä:

Tampereen Vihreät kuntavaalit 2021

Ja Tuomon nettisivut löydät täältä:

Tuomo Pekkanen

 

Kuntavaalit 2021

Pitkään pohdittuani päätin lähteä kuntavaaleihin 2021 ehdolle Tampereen Vihreiden listoilta! Minulla teemat tulevat pyörimään mitä todennäköisimmin lähihoitaja + kokemustoimija -titteleideni ympärillä.
Vaalit käydään hyvin erilaisessa tilanteessa, kuin mihin olemme normaalisti tottuneet. Lisäksi vaaleja ollaan siirtämässä huhtikuusta kesäkuulle.  Jännää nähdä, kuinka tämä kaikki sujuu!
Jos koet haluavasi tukea minua rahallisesti, löydät minut täältä:
Kun olet löytänyt nimeni, voit painaa kohtaa lahjoita ja toimit ohjeiden mukaan! Pienikin summa on iso asia! Ajattelin mm. tilailla esitteitä, jota jakaa mainokset ja ilmaisjakelun hyväksyviin talouksiin.
Tästä se lähtee!

Vuosi 2020 tiivistettynä

Vuosi 2020 tuli, vuosi 2020 meni.

Havahduin aina ajoittain siihen, etten ole kirjoittanut yhtään tekstiä viime vuonna. En. Yhtään. Enkä edes ymmärrä, miksi. Kirjoitettavaa varmasti olisi ollut, mutta. Se kuuluisa mutta. Se vain jäi jostain käsittämättömästä syystä.

Olihan se vuosi 2020 myös muutenkin hyvin omanlaisensa. Tuli esimerkiksi joku korona. Se muutti asioita jos jonkin verran. Asiat muuttuivat erilaisiksi. Joitain asioita ehdittiin tehdä ennen koronan tuloa, sitten tuli peruututksia ja joitain rajoituksia huomioon ottaen kykeni tekemään ja ties mitä.

Asiat muuttivat, listasin alle joitain niistä:

Ehdittiin tehdä ennen rajoituksia….

Kokemustoimija koulutus 8.-9.2. Tampereella

Tiisu Olympiassa helmikuussa

Notre Damen kellonsoittaja Tampereen teatterissa

Kokouksia

Töissä

Rajoitusten hollilla ja sen jälkeen

Kokouksia etänä

Kokemustoimija keikkoja, etänä ja yksi lähitapaamisella

Metsässä oloa

Töissä

Niskavuoren Heta, peruttu

Sukututkimus kurssi, vanhat käsialat, peruttu lähipetus

The Lord Of The Rings and Hobbit – konsertti, peruttu

Kinky Boots, Tampere, peruttu

Muutaman yön kotimaan reissu, rajoituksia huomioon ottaen reissussa

Tuli ehdittyä käymään kerran teatterissa ja kerran keikalla ja jokunen muu tapahtuma (kokousta, ja koulutusta esimerkiksi) ennen rajoiutuksia ja peruuntumisia.

Koska itse en voi tehdä töitä etänä ja kun kuitenkin töitä oli tarjolla, olin ns. ”jatkuvalla syötöllä” töissä viime vuoden. Tiestysti se toi omia haasteita työn teossa rajoitteet ja uudet tilanteet, mutta niistä selvittiin ja selvitään yhä.

Kotimaa reissua hieman toki mietittiin ja jos olisi tullut totaalinen rajoitus, tuskin oltaisiin reissuun lähdetty. Ja alunperin meinattiin lähteä junalla, mutta se vaihtui suosiolla ”lainataan kavereiden autoa” – reissuksi. Lisäksi ensimmäinen etappi meillä peruuntui. Reissun aikana välteltiin suuria ihmisjoukkoja. Eikä tarvitse tietenkään erikseen välttämättä mainita, että matkassa oli tietenkin kasvomaskit ja käsidesit. Oli kuitenkin ihan mukava reissu, vaikka osin asioista joutui ehkä tekemään eri näkövinkkelistä ja rajoituksia huomioiden. Ja kuten todettua: jos olisi tullut lisää rajoituksia ja/tai suosituksia ja/tai muuta, tuskin oltaisiin reissuun lähdetty.

Parit teatteri-esitykset peruuntui, samaten yksi konsertti. Kokousksia ja kokemustoimija-keikkoja on siirtynyt etänä pidettäviksi. On tullut käytettyä niin skypeä, teamsia, meetia ja mitä näitä nyt on! Kaikista on selvitty hengissä.

Kevään sukututkimuksen jatkokurssi peruuntui lähiopetuksen suhteen. Etäopinnoiksi meni ja onneksi syksyllä ehditiin opiskella lähiopetuksena.

Pitkin vuotta tuli oltua vähän väliä metsässä. Ihan vain olemassa, kävelemässä, ihmettelemässä, hengittämässä ilmaa. Kuvailtuakin tuli. Tuli myös kerättyä mustikoita, vadelmia ja sieniä. Niin ja nokkosia myös keräsin ja kuivasin! Metsästä tuli kerättyä roskia, useahkosti. Myös omenahilloa tuli tehtyä vaihteeksi ison kasan. Samaten omenia tuli kuivattua.

Takapihan terassi tuli huollettua. Kävin katsomassa Tohlopin lampaita. Kävin Hämeenlinnan Hämeen linnassa. Tapasin hamsterin nimeltä Harrin. Käväsin Lahdessa alkuvuodesta. Tein parit maskit. Kävin kaksi kertaa Tampereen Arboretumissa. Saippuaakin tein.

Kerran polkaisin sähköpyörällä Rauhaniemeen uimaan ja takaisin kotiin. Samaisella pyörällä tuli myös käytyä Pitkäniemen hautausmaalla, ekaa kertaa ikinä. On muuten vaikuttava paikka!

Tuossa nyt edes jokunen miete viime vuodesta. Josko tänä vuonna saisin taas motivoitua paremmin kirjoittelemaan tänne. Joko ihan kuulumisia, tai tietyistä aiheista tai sekä että.

Kyllä hei tämä tästä!

Loppuvuosi 2019

Marraskuussa jäi kirjoittamatta mitään tänne kotisivuille. Siispä nyt mainitsen jotain pientä tästä kahdesta kuukaudesta. Asiat eivät ole sinänsä missään kronologisessa järjestyksessä, mutta ehkä se ei ole mikään isokaan ongelma. Lopuksi vetelen vuotta hieman yhteen lopuksi.

Töissä

Olen ollut jos jonkin verran tekemässä sijaisuuksia samaan paikkaan, missä olen ollut jo maaliskuusta saakka (sama paikka myös, missä olin koko kesän töissä). En valita yhtään! Minulla on ollut niin yövuoroja, kuin aamua ja iltaa.

Uusi sohva

Vihdoin ja viimein saimme hankittua uuden sohvan. Edellinen oli jo sen verran heikossa kunnossa, oli ollut jo jonkin aikaa. Mutta aina vain vetkuttelimme korvaavan hankkimista. Olimme jo jokusen kerran käyneet katsomassa ja testi – istumassa eri sohvia, mutta… No, nyt ei tarvi enää jossitella ja tuumailla. Hyvä niin.

Teatteriliput / Kinky Boots

Tulipa hankittua teatterilippu ensi vuoden joulukuulle. Tampereen Työväen Teatterissa on ensi vuoden lopulla Kinky Boots – musikaali ja päädyimme erään kaverin kanssa hankkimaan sinne liput. Samalla hankimme taas toiselle kaverillemme synttärilahjaksi lipun samaan esitykseen, mihin menemme itse. Kiva mennä porukalla teatteriin! Vaikka hieman huvitti itseänikin hankkia vuosi etukäteen lippu.

Hope – joululahjatoiveita

Viime vuoden tapaan osallistuin myös tänä vuonna Hope ry:n joululahja – keräykseen. Ajattelin, että jos minulla on mahdollisuus auttaa näin edes jotain vähävaraista perhettä, miksen niin tekisi.

Sytykerotta – talkoot

Pidimme tässä myöskin sytykerotta – talkoita erään kaverini ja hänen äitinsä kanssa. Näiden sytykkeiden väkertäminen on hauskaa puuhaa! Vaikkei meillä itsellämme ole takkaa tai puusaunaa, niin kivaa puuhaa se on silti.

Saippuaa

Myös saippuaa on tullut tehtyä (teatteriin lähtevän) kaverin kanssa. Molemmat teimme kahta erilaista saippuaa ja perinteeksi muodostuneen ”jämä purkin”. Itse tein kookossaippuaa ja terva-nokkonensaippuaa. Kaverini puolestaan kookos-unikonsiemensaippuan ja kaakao/suklaa – minttusaippuaa.

Korvaava keikka / Kaarle Viikate & Marko Haavisto

Ah! Vihdoin ja viimein oli myös tämä korvaava keikka! Keikka, jonka piti olla jo syyskuun lopulla. Ennen keikkaa teimme kuuden (!) juuston pizzaa. Huhhuh sitä juuston määrää, mitä tuohon pistimme. Sekä pizza, että keikka toimivat ja oli muutenkin hyvin onnistunut ilta.

Muuta mainittavaa

Vai onko? No, lunta ehkä voisin toivoa talvelle, jotta pääsisin edes kerran hiihtämään. Huhtikuussa loppui sukututkimuksen peruskurssi ja syksyllä aloitin jatkokurssia tuolle. Tälle jatkokurssin kevätkaudelle olen jo ilmoittautunut.

Yhteevetoa vuodesta 2019

Mitäpä tästä vuodesta voisi sanoa?

Ainakin olen ollut töissä jos jonkin verran. Hyvä niin, että olen töitä saanut ja toivottavasti natsaa asian tiimoilta ensikin vuonna!

Saippuaa on tullut tehtyä jokusen kerran. Luulen, että saippuaa tulee tehtyä jatkossakin.

Hilloja, sieniä, nokkosta

Yllättäen tai no ehkä vähemmän yllättäen tänä(kin) vuonna tuli niin kerättyä nokkosta ja sieniä, kuin tehtyä hilloa. Hieman jännityksellä ja kauhulla odotan ensi vuotta, millainen setti tulee tehtyä mitäkin ensi vuonna asian tiimoilta.

Juna – reissu tuli tehtyä Suomen sisällä. Reittejä olisi monia, mitä tehdä. Tällä erää valikoitui tämä Tampere – Kuopio – Kajaani – Rovaniemi – Oulu – Tampere akseli.

Lakkiaiset + rippijuhlat tuli juhlittua kesällä.

DNA – testi tuli tehtyä. Tein MyHeritagen version. Olisi toki jännää tietää, mitä vaikkapa jonkun muun firman testi antaisi tulokseksi. Mutta en tiedä, tuleeko muita testejä koskaan tehtyä…

Lisäksi tänä vuonna tuli mm. käytyä heti alkuvuodesta kolme kertaa teatterissa: Jyväskylässä kävin katsomassa Supernaiivin ja Tampereella Sademies Tampereen Teatterissa ja Työväen Teatterissa Billy Elliot. Ja kävinpähän verenluovutuksessa tänä vuonna pitkästä aikaa. Hiihtämäänkin ehdin.

Kaiken kaikkiaan tänä vuonna on tullut tehtyä yhtä jos sun toista!