Hiljainen lokakuu

Lokakuu on lopuillaan ja mietin, onko mitään ihmeellistä sattunut. Mitään, mistä erikseen mainita. Eipä ihan hirveästi!

Tein heti kuun alussa vielä yhden satsin omenahilloa, keräämässä sieniä, olen käynyt sukuloimassa. Ja olen käynyt kaverin kanssa kerran YLE Perjantai – ohjelman kuvauksissa. Tein pitkästä aikaa tässä kuussa kasvispihvejä, sekä punajuuri-juurespihvehjä. Viimeksi mainitut kokeilin paistaa valurautaisella (lettu)pannulla, joka oli mielestäni todella hyvä idea toimivuuden kanssa. Toki olen käynyt myös sukututkimus-kurssilla.

Siinähän tämä lokakuu on mennyt. Voi olla, että olen unohtanut jotain ns. oleellista. Joka tapauksessa, palataan taas myöhemmin kuulumisten ympärille paremmin!

Tapahtumarikas syyskuu

Syyskuu on lopuillaan. Kuukausi on ollut tapahtumantäyteinen. Seuraavaksi hieman jotain yhteenvetoa syyskuusta:

Elo-syyskuun vaihteen reissu

Teimme puolison kanssa elo-syyskuun vaihteessa vajaan viikon reissun junalla Suomessa. Kävimme Kuopiossa, Kajaanissa, Rovaniemellä ja Oulussa.

Kuopiossa 28. – 30.8.

Samana päivänä, jolloin saavuimme Kuopioon, kohteinamme olivat Kuopion tori, Kissakahvila Tiramisu, Kuopion Korttelimuseo, VB valokuvakeskus ja kävelyä Väinölänniemessä Kallaveden rannalla. Ensin toki veimme majoituspaikkaamme ja sieltä suuntasimme etsimään jotain syötävää, joka löytyi Kuopion Torilta: oma valinta oli Atomi (!) ja puolisollani lihapiirakka. Syömisten jälkeen kävelimme Kallaveden rantaa pitkin Väinölänniemessä ja sieltä menimmekin Kissakahvila Tiramisuun. Tiramisua pyörittää sama omistaja, kuin Tampereen Purnauskista ja Helsingin Helkattia. Ja sattumalta samainen omistaja sattui olemaan paikalla, joka tunnistikin meidät (olemme joskus törmänneet myös Tampereella ja Helsingissä). Kahvilassa oli paikalla myös kolme pientä kissanpentua! Aivan ihania! Tykästyin myös karvattomaan Kalju – Pekka kissaan! Toivottavasti kahvila saa jatkoa, nythän tuo oli ollut kesäkahvilana. No. Kisujen jälkeen Kahdessa museossa: Kuopion korttelimuseo ja VB valokuvakeskuksessa.

Seuraavana päivänä agendalla oli oikeastaan käynti Puijon Torni ja mahdollisesti museossa käynti ja muuten vähän mitä jaksaa. Puijon Tornilla kävimmekin. Ja koska keli oli aurinkoinen, kävelimme kumpaakin suuntaan. Mennessä ajotietä pitkin, takasin tullessa metsäreittiä. Liput torniin ostimme jo majapaikasta. Ja pitihän sitä ulkotasanteellakin käydä ihailemassa maisemia – pitkälle tosiaan näkyi. Saavuttuamme takaisin keskustaan, kävimme parilla kirpparilla, söimme jäätelöä torin laidalla ja kävimme Kuopion Taidemuseossa. Ennen majapaikkaan menoa jäimme kurkkimaan kisukahvilan ikkunaan kisuja ja pian omistaja tulikin availemaan ovea ja huikkasi meidät käymään ihan sisällä asti. Siinä hetki silittelimme Kalju – Pekkaa ja höpöttelimme. Sitten majapaikkaan lepäilemään ja lähdimme vielä ”minne nenä vie” kävelylle. Kävelyltä löysin ihan mahtavan sieni-aiheisen nyörirepun! Ps. Aamupalalla oli kalakukkoa – pakkohan sitä oli syödä!

30. – 31.8. Kajaani

Aamupalalla oli vielä kerran otettava kalakukkoa! Kirjauduttuamme ulos majapaikasta, kävimme ihmettelemässä Kuopion kirjastoa ja haahuilimme vielä hetken ennen menoamma rautatieasemalle. Saavuimme iltapäivällä Kajaaniin. Ensireaktiot kaupungista oli, että olisin saapunut Haminan ja Kouvolan yhdistelmään. Päivän kohteinamme olivat: R – Collectionin tehtaanmyymälä, Kajaanin kirkko (ulkoa), rantaa, Elias Lönnrot patsas, Pietari Bragen patsas, Kekkosen ”Suuri aika” patsas, Raatihuoneentori ja Kajaanin linnan rauniot. Parasta oli ehkäpä juuri nuo linnan rauniot. Jos en muuta osaa sanoa, voin ainakin sanoa käyneeni Kajaanissa…

31.8. – 2.9. Rovaniemi

Seuraavaksi kahdeksi yöksi suuntasimme Rovaniemelle. Päivä menikin lähinnä matkustamiseen, jonka aikana sain luettua matkalle otetun kirjan loppuun (Pelle Miljoona: Missä rastamies nukkuu). Reput kävimme taas viemässä heti majoituspaikkaan. Samana päivänä lähinnä kiertelimme lähiseutua. Kävimme katsomassa lähellä olleen Jätkänkynttilä sillan ja Lordin aukion. Aukiolla näimmekin kourallisen Soldiers On Odineita – voi reppania… Illalla kävimme syömässä Huima – ravintolassa, joka oli kaikin puolin positiivinen kokemus.

Seuraavana päivänä (1.9.) kiersimme kolmet museot: Arktikum, Tiedekeskus Pilke ja Korundi taidemuseo. Mielenkiintosimmat näistä olivat Arktikum ja Korundi. Pilke oli… No. Se oli. Museoitumisten jälkeen kävelimme yhden ostoskeskuksen läpi, josta hankin Partioaitasta n. 60 euron alennuksessa olleet ulkoilukengät. Ruokailut olivat koko päivän oikeastaan aamupalaa ja eväitä. Kävimme alkuillasta katsastamassa vielä Jyrhämän laavun.

2. – 3.9. Oulu (ja kotiin)

Matkustimme vielä Ouluun. Välimatka Rovaniemeltä Ouluun sujui nopeasti ja vaunut olivat sarjaa ”ai vieläkö näitä on olemassa”. Ei liene yllättävää, että veimme jälleen kerran reppumme samantien majoituspaikkaamme… Tämän jälkeen kävimme pikaisesti syömässä Burger Kingissä ja siitä lähdimme kiertämään Rotuaarille. Ja tokihan piti käydä moikkaamassa Toripoliisia. Siitä menimme käymään katsastamassa Oulun kirjastoa ja haimme kaupasta jäätelöt. Pinkkejä kaupunkipyörä Sykkeleitä oli kaikkialla, muutenkin pyöriä ja pyöräilijöitä oli paljon. (Hyvä niin!) Myöhemmin kävimme vielä kiertelemässä Ainolassa kaupunkipuisto Hupisaaressa. Se oli miellyttävää seutua se! Vielä illemmalla kävimme syömässä meksikolaista ruokaa Coyocanissa.

Seuraavana päivänä junamme kohti Tamperetta lähti vasta puoli kolmen tietämillä. Luovutimme huoneemme suhteellisen ajoissa ja lähdimme käymään vielä kahdessa museossa: Oulun taidemuseossa ja Pohjois – Pohjanmaan museossa. Edellä mainitusta Pohjois – Pohjanmaan museosta ostin 100 ml hautatervaa (saippua hommiin tietenkin)! Kävimme myös pikaisesti katsastamassa Kulttuurikeskus Valven, jossa oli ilmaisnäyttelyjä. Matkalla rautatieasemalle haimme hieman evästä ja katsastimme toki ”paska kaupunni” – teksti vakioseinästä…

Pientä yhteenvetoa matkasta:

– kävimme 8 museokortti – kohteessa

– kävelimme n. 10 – 20 km/päivä

– junalla pääsee ja on mukavaa + helppoa!

 

Muuta syyskuussa ollutta? No onhan sitä!

Sienessä

Myös sienessä tuli käytyä kaverin ja hänen äitinsä kanssa. Ja oli meillä mukana myös kaverin kissa! Saaliiksi saimme tatteja, kehnäsieniä, kantarelleja ja rouskuja. Niin ja olenhan käynyt myös toisen kaverini kanssa sienessä! Keräsimme pari hyvinkin täyttä korillista sieniä mukaan.

Omenia, omenia!

Omenilta en ole välttynyt tänä(kään) syksynä, kiitos hakupaikalle niistä. Omenia olen syömisen lisäksi kuivaillut ja tehnyt soseeksi. Niin jääkaappiin, kuin pakkaseen (sosetta siis).

Sukututkimus – harrastuksen jatkoa

Näin syyskuussa minulla alkoi myös ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssi.

Melkein keikalle ja vohveleita!

Syykuun viimeisenä lauantaina olin Tampereen päivien kemuja juhlistamassa vohvelien paistamisen merkeissä Keskustorilla. Jono oli tasaisen pitkä. Sähköjen kanssa oli yhdessä vaiheessa pieniä teknisiä ongelmia, mutta loppu hyvin kaikki hyvin ja vohvelit saimme paistettua. Samana iltana piti mennä kaverin kanssa vielä keikalle – keikka peruuntui sairastapauksen vuoksi esiintyjien osalta. Kerta se oli ensimmäinen minun kohdalla, että keikka peruuntuu. Mutta eipä näille mitään voi tietenkään. Saas nähdä, tuleeko jotain korvaavaa keikkaa vai mitä tässä käy…

 

Elokuu

Elokuu lähenee loppuaan. Kuun puolivälissä minulta loppuivat kesätyöt. Kesä meni kieltämättä nopeasti. En valita silti. Ihan mukavaa oli olla töissä!

Mitäpä muuta tässä on ollut?

Viime kerralla taisin unohtaa mainita, että varasin itselleni jo kurssipaikan syksylle kansalaisopiston ”Sukututkimuksen lähdeaineistot ja vanhat käsialat” – kurssille. Viime syksyn ja kevään olin ollut sukututkimuksen peruskurssilla.

Olen tehnyt lisää hilloa: vadelmasta ja karviais-viinimarjasta. Olen nostanut takapihalla kasvattamiani perunoita ylös ja niitä syönyt. Perunat ovat tapansa mukaan no… Eivät kauhean isoja, mutta ei sillä ole mitään väliä.

Olen käynyt myös ihmettelemässä kaverin uutta asuntoa! Ihmettelyn lisäksi kasailin yhtä hyllykköä kaverini kanssa kasaan. Asunto oli kyllä niin kaverini näköinen ja oloinen, ettei tosi. Onnea siis uuteen asuntoon!

Kävinpä hammaslääkärissä heti kuun alussa. Lähetteen hammaslääkärille tuli jo muistaakseni maaliskuussa, mutta ajan sain näin elokuun alkuun. Eipä sillä, ei minulla mitään akuuttia kiirettä ollut ja tuokin oli lähinnä ”katsotaan nyt vain varmuuden vuoksi” – aika. Mitään sen ihmeempiä ei kyllä ollutkaan. Ihan hyvähän se oli silti käydä monen vuoden tauon jälkeen tarkistuttamassa perus-tarkastuksen lisäksi.

Tulipa tässä tehtyä myös pitkästä aikaa saippuaa. Tehtiin puolison kanssa kaksi satsia: nokkonen ja terva-nokkonen. Nokkoseen tein ensin todella vahvaa nokkoshauduketta (annoin siis hautua tovin jos toisenkin). Sekoituksen aikana lisättiin vielä kuivattua nokkosta sekaan. Terva-nokkoseen käytettiin loput nokkoshauteesta, mitä jäi yli toisesta satsista yli (ja lisättiin vettä sen mukaan mitä tarvittiin lisää) + sekoituksen aikana lisättiin niin kuivattua nokkosta + tervaa. Molemmat satsit onnistuivat (eli ei ollut lipeätaskuja) ja nyt vain odotellaan kypsymistä. Jännittävää taas nähdä, muuttuko värit niissä kuinka kypsyessään!

 

Kesän kuulumisia

Kesäkuu meni nopeasti ohitse, että päätin lopulta yhdistää kesä- ja heinäkuun kuulumiset näin yhdeksi tekstiksi. Se lienee sallittua. Mutta tosiaan, mitä näin kesään on oikein kuulunut?

Kesäkuussa aloitin kesätyöt (!). Työmatka on ihanteellisen lyhyt, pääsen niin kävellen tai pyörällä alta puolen tunnin. Mukavaa luksusta tämä!

Kesäkuussa oli myöskin kummitytön lakkiaiset, että kaverin valmistujaiset – molempiin ehdin osallistua. Kesäkuussa olisi ollut sekä Tampereella, että Helsingissä Pridet – ne jäi harmillisesti väliin tänä vuonna. Jospa joku toinen kerta sitten…

Heinäkuussa oli vuorossa toisen kummilapsen rippijuhlat. Voisi jo melkeinpä sanoa, että koko kesä on ollut yhtä juhlaa!

Parisen kertaa olen ehtinyt käymään metsässä kuikuilemassa, joko niitä sieniä löytyisi: ja löytyihän niitä molemmilla kerroilla. Mitään suurta reissua en kummallakaan kertaa tehnyt ja kantarellien määräkin oli suhteellisen pieni. Mutta joka tapauksessa!

Niin ja tein hieman ekstemporee mansikkahilloakin. Sattui löytymään eräs päivä torilta sen verran edullisesti mansikkalaatikkoa (ei enää niin priimaa, mutta hilloksi kelpaavia), että pakkohan se oli mukamas sortua. Oi voi…

Mitään sen ”kummempia” ei kesään ole mahtunut. Lyhyesti siis: töitä ja juhlia!

 

Hieman hilloa!
Sieniä löytyi!

Verenluovutusta, nokkosia ja mitä kaikkea

Toukokuu alkaa olla lopuillaan. Myös tähän kuukauteen on mahtunut yllättävän paljon kaikenlaista, mm. seuraavaa:

MyHeritage DNA – testi

Tein lopputalvesta ihan huvikseni yhden version DNA – testistä, jonka tulokset sain nyt näin toukokuussa. Tämän firman testin mukaan olen:

Suomalainen 84,2 %

Skandinaavi 5,0 %

Baltti 8,4 %

Eskimo/Inuiitti 1,2 %

Keskiaasialainen 1,2 %

En sitten tiedä, minkälaisen tuloksen joku muu vastaava firma antaisi. Ja tosiaan, olen kyllä tietoinen että myös muita firmoja on. Tein nyt tähän hätään tuon. Ihan jänniä lukemia joka tapauksessa nuokin!

 

Verenluovutus

Kävin tässä kuussa verenluovutuksessa todella, todella pitkästä aikaa. Monta kertaa on pitänyt mennä jo aiemminkin, mutta jostain kumman syystä se on aina jäänyt. Satuin huomaamaan, että liikkuva veripalvelu tuli muutamaksi tunniksi lähelle kotia, ajattelin siitä hyvästä mennä verta luovuttamaan. Olettaen tietysti, että hemoglobiini ja muut ovat kunnossa. Ja koska kaikki olivat mallillaan, pääsin luovuttamaan. Samalla kertaa osallistuin veripalvelun biopankkiin. Ajattelin, että jos minun verestä halutaan jotain tutkia sun muuta, niin siitä vaan.

 

Talviturkin heitto

Talviturkin olen ehtinyt myös heittämään kaverin kanssa. Kävimme ihan vain tuolla Tesomajärvessä pikaisella pulahduksella. Eihän tuo vesi nyt kauhean lämmintä ollut ja sen lisäksi sattui vesikuurokin tulemaan.

 

Mitä muuta?

Nokkosia olen myöskin keräillyt hieman. Mieli tekisi kyllä kerätä enemmänkin, vaikka viime vuotisiakin on jäljellä vielä ihan mukava määrä.

Eurovaalit olivat ja menivät. Tulihan sitä taas puolueen kojulla oltua jokusen kerran kahvin keitossa ja kerran paistoimme parisen ämpärillistä vohveleita. Se oli ihan mukavaa puuhaa ja kaikki vohvelit tekivät kauppansa. Hyvä niin! Varsinaisena vaalipäivänä olin myös vaalitoimitsijana.

Olen myös pistänyt kukkiensiemeniä ulos kasvamaan, samaten perunaa. Toivottavasti kukat kasvavat ja kukkivat, sekä perunoista tulisi sitä perunaa!

Terassia en ole saanut öljyttyä. Lieköhän jää sitten syksylle se operaatio…

 

Vaalit, jäätelöä, flippeireitä ja sukututkimusta

Huhtikuu on mennyt todella vauhdilla.

Tässä kuussa oli viimeiset sukututkimus-peruskurssin viimeiset tunnit. Kurssi oli mielenkiintoinen ja uusia asioita tuli opittua! Tästä on hyvä jatkaa. Harkitsin hieman, aloittaisinko syksyllä toista vastaavaa kurssia (jossa paneudutaan enemmän vanhoihin käsialoihin ja niihin lähteisiin, joita ei nyt niinkään käyty läpi). Sen näkee sitten lähempänä syksyä!

Eduskuntavaalit ovat nyt myös takana. Tulos pääsi hieman jopa yllättämään, valtakunnallisesti puolueeni sai lisää kannatusta ja uusia naamoja eduskuntaan. Paikallisesti taas… No. Tulos olisi voinut olla parempikin. Itse äänestyspäivän olin vaalitoimitsijana pitkästä aikaa. Oli ihan hauskaa puuhaa edelleen se. Pääsin myös itse käyttämään vaalitietojärjestelmää. Ensi kuussa onkin sitten jo eurovaalit ja olen myös silloin varsinaisena päivänä vaalitoimitsijana! Jännä nähdä, millaiseksi äänestysaktiivisuus oikein jää.

Mitäpä muuta huhtikuu on pitänyt sisällään? Olen ainakin putsannut takapihan terassia. Vielä on harkinnassa, josko tänä vuonna öljyäisi terassin. Joko heti näin keväällä, tai viimeistään syksyllä!

Kevään/kesän ensimmäiset jäätelöt on myös syöty ja käyty pelaamassa flippereitä!

 

Maaliskuu on tehty saippuasta, hammastarkastuksesta ja koulutuksesta!

Maaliskuu alkaa olla lopuillaan. Tässä kuussa olen mm. tehnyt saippuaa, käynyt hammastarkastuksessa ja VAT – koulutuksessa.

Heti kuun alussa teimme kaverin kanssa saippuaa jos minkälaista. Itse tein saippuaa mustikkajauheesta, kuivatusta vadelmanlehdestä ja lakrtisijauheesta. Teimme perinteeksi muodostuneen ”jämäpurkin” niistä saippuamassoista, joita olisi ”jäänyt yli”. (Jos itse teen itsekseni saippuaa, kaatelen ns. ”ylimääräiset” mössöt vaikka yksittäisiin muotteihin. Kaverin kanssa yhdistelemme yhteen purkkiin kerroksittain.) Jännä huomata ainakin tässä vaiheessa, että mustikkajauheesta tehty saippua tuoksuu hennosti mustikalta, väri taas on… No. Vähemmän lilahtava, mitä ajattelin. Purkkiin tehdyt + paloihin leikatut ovat jopa erivärisiä, kuin silikonimuotteihin tehdyt versiot. Lakritsijauheen kanssa hieman jännitin, miten sen kanssa käy, etenkin siinä vaiheessa kun olin kaatanut massan maitopurkkiin jossa massa lähti vielä elämään omiaan. Seuraavana päivänä leikatessani tuota paloiksi, huomasin sen (onneksi) kuitenkin onnistuneen! Väri on hauskan rusehtava ja tuoksu on oikeastikin lakrtsimainen! Koska kuu vaihtuu pian, se tarkoittaa myös sitä, että nämä saippuat ovat pian kypsiä käytettäväksi.

Ollessani viime kuussa työttömien terveystarkastuksessa, minulle varattiin aika samalla hammastarkatukseen. Ajan sainkin jo tämän kuun lopulle. Siellä siis tulikin käytyä. Mitään sen kummempia ei ilmennyt, käynen kuitenkin jossain vaiheessa vielä hammaslääkärissä tarkastattamassa purukalustoni.

Samana päivänä hammastarkastuksen kanssa minulla oli eduskuntavaaleihin liittyen VAT – koulutus. Olen menossa eduskuntavaaleissa varsinaisena äänestyspäivänä vaalitoimitsijaksi. Ja koska meillä käytetään sähköistä vaalitietojärjestelmää (VAT), menin opettelemaan sen käyttöä. Vaikka tiedän, että osaan edes tietokoneen peruskäytön ja olen lukenut VAT-ohjeet, oli silti ihan kivaa päästä kokeilemaan järjestelmää käytännössä ennen vaaleja. Ja tietysti on ihan hyvä, että meitä on nyt edes muutama, kenellä on meidän ryhmässä käyttöoikeus järjestelmään (mahd. sairastapaustenkin osalta). Eduskuntavaalit ovat tosiaan jo hyvin pian! Muistakaahan käydä äänestämässä! Äänestysoikeus on todellakin oikeus saada käyttää äänensä!

 

Teatteria, terveystarkastusta ja maketti!

Tässä kuussa olen käynyt niin teatterissa, kuin työttömien terveystarkastuksessa.

Teatterissa kävin ensin katsomassa Jyväskylän kaupunginteatterissa pienellä näyttämöllä ”Supernaiivi” – esityksen. Minulla ei ollut ihan hurjia odotuksia esitystä kohtaa, vaikka kirjan olenkin lukenut (Erlend Loe: Supernaiivi). Ja koska kirjan lukemisesta on jo tovi jos toinen, en ajatellut edes verrata kirjaa ja esitystä keskenään. Vaikka toisaalta ajattelenkin, että esitysten ei totisesti tarvitse olla (liian) yksi yhteen kirjojen kanssa. Ihan puhtaasti mielenkiinnosta ajattelin mennä tuon katsomaan, miten esitys toimii. Mitäpä pidin esityksestä? No, esitys oli perus-ok/perus-hyvä. Pidin ehkä enemmän toisesta puoliajasta enemmän, kuin ensimmäisestä. Eniten tykkäsin ”lapsen” kanssa käytävistä keskusteluista. Plussaa annan myös siitä, miten valo/- kuvatekniikkaa oli käytetty hyödyksi. Eikä käy kateeksi, miten nopeasti piti esiintyjien vaihtaa roolista toiseen. Ihan tarpeeksi tuolla sai myös hekotella esitykselle. En tiedä muistanko mitään enää toukokuussa esityksestä – toisaalta en muista läheskään kaikista näkemistäni esityksistä juurikaan. Joten se siitä. Muistan tai en, ihan mieluusti käyn kuitenkin esityksiä katsomassa. Enemmän silti voisi harmittaa, ettei tullut käytyä, oli esitys millainen tahansa.

Toinen teatteri-reissu olikin ihan täällä Tampereella. Kävin katsomassa Tampereen Teatterissa ”Sademies”-esitystä. En muista, että olisin aiemmin nähnyt edes elokuva-versiota tuosta. Tai jos olenkin, olen ainakin aika lahjakkaasti sen unohtanut. On varmaan aina ihan tilanteesta riippuen hyvä, tietääkö mitään esityksestä ja tarinasta vai ei. Vaikka varmasti siinäkin on aina omat riskinsä. Tähän väliin haluan vielä sanoa, että täytyy muistaa, että esityksessä esitetty autistinen henkilö on vain ja ainoastaan yhden tyylinen autisti. Vain tämän yhden roolihenkilön perusteella ei voi missään nimessä sanoa, että tuntisi koko kirjon. Mutta itse esitykseen. En yhtään ihmettele, miksi niin moni tuttuni joka on esityksen nähnyt, kehuu esitystä. Myös itse jaan tämän tunteen. Esitys oli mainio! Vaikka esitys olikin päänäyttämöllä, ei se ollut minusta huono ratkaisu. Itse koin, että esitys jaksoi hyvin kantaa ko. näyttämöllä. Ja vaikka istuinkin parvella, sieltä näkyi riittävän hyvin. Erityisen paljon pidin Risto Korhosen roolista Raymondina. Esitys oli molemmilla puoliajoilla tasaisen hyvä ja aika meni nopeasti, eikä tarvinnut kertaakaan miettiä paljonko kello on.

Kolmas kerta teatterissa olikin sitten hieman ekstemporee reissu. Kävin katsomassa Tampereen Työväen Teatterissa ”Billy Elliot” – esityksen. Olin kyllä joskus harkinnut käyväni katsomassa tuon, mutta lippu aina hankkimatta. Olen TTT:n sähköpostilistalla ja eräs päivä sieltä tupsahtikin sähköpostia, että saisi tietylle päivälle koodilla liput puoleen hintaan. Joten suorastaan pakkohan tämä tarjous oli käyttää! Ja hyvä niin, että menin, näin ja vaikutuin! Tämän(kään) esityksen kohdalla en yhtään ihmettele, miksi esitystä on kehuttu. Kävi vielä sinänsä hauska sattuma, että samana iltana oli uuden pääosa-Billyn enskari-ilta! Hyvin meni uudella Billy-pojalla! Vaikka tämä musikaali kestikin väliaikoineen lähemmäs kolmea tuntia, ei aika tuntunut pitkältä katsomossa. Samoin molemmat puoliajat olivat tasaisen hyviä. Esitys herätti paljon ajatuksia ja tunteita – hyvä niin. Helposti herkistyville: nenäliina tai pari mukaan! Harvemmin istun teatterissa, jonka lopussa yleisö nousee seisomaan aplodien kanssa.

Kuun alkupuolella tuli käytyä työttömien terveystarkastuksessa. Ei sillä, että minulla olisi välttämättä ollut mitään sen suurempaa syytä käydä siellä. Kiva tuo oli nyt kuitenkin hyödyntää, kun tämmöinen palvelu on olemassa. Samalla tuon voisi ajatella ennaltaehkäisynä; mitäpä jos jotain olisinkin tai jotain olisikin huomattu ja täten oltaisiin voitu puuttua asioihin jo aiemmin. Vaikka paikka oli hieman haastava löytää (en juurikaan tuntenut aluetta jne), koin itse palvelun todella miellyttävänä. Vastaanotto oli lämmin, ajatuksiani kuunneltiin ja huomioitiin, mitään ei tuputettu jne. Vaikka samalla voitiin käydä keskustelua, se ei ollut syyttelevään sävyyn vaan asiallista. Juuri semmoista, mitä toivoisin olevan myös terveysasemilla. En tietenkään tarkoita, että aina ja kaikkialla terveysasemilla vastaanotto olisi huonoa ja negatiivista. Ja tietysti pitää ottaa nyt huomioon, että kävin työttömien terveystarkastuksessa ensimmäistä kertaa. Jotenkin silti jäi juuri tuo jo hetki sitten mainitsemani olo: tämmöistä tämän palvelun pitäisi olla kaikkialla!

Ehdin käväistä myös katsomassa Tampere Talolla makettia! Vielä pitäisi jaksaa odotella, että ihan oikea ratikka aloittaa liikennöinnin. Mutta oli se kuulkaas silti hieno vehje!

Tammikuu 2019

Mukavaa alkanutta vuotta!

Vihdoin ja viimein olen saanut myös kaivettua hiihtovälineet esille ja käytyä korkkaamassa hiihtolatu.Kävin ensimmäisen 5,8 km lenkin suksimassa samoilla huudeilla kuin edellisenä talvena. Myös toisen hiihtokerran olen tehnyt samalla alueella. Mitäpä sitä merta edemmäs kalaan mennä… Yhä tunnen olevani hidas ja kömpelö. Mutta ajattelen kuitenkin niin, ettei sillä edelleenkään ole mitään merkitystä, olenko hidas ja kömpelö vai en. Saan, onneksi, mennä juuri sitä vauhtia kuin haluan. Tasan sillä osaamisella, kuin osaan. Tasan sen verran, kuin haluan. Eikä tämä ajatus ahdista(nut) ollenkaan. Oli myös mahtavaa huomata, ettei minua enää nolottanut köpötellä monot jalassa ja sukset + sauvat kainalossa kohti latua. Koska tosiaan olen saanut päähäni tahkottua sen, että myös minulla on oikeus mennä tasan niin sitä vauhtia, kuin haluan ja sillä osaamisella, mihin voin! Ohitseni pääsee, jos haluaa. Ja haluan tätä ajatusta ylläpitää myös muihin: omalla tahdilla ja osaamisella ei ole väliä, tärkeintä on oma innostus!

Myös kevään sukututkimus-kurssi on korkattu. Taisin jo viime vuoden puolellakin mainita, että kyllähän tuolla kurssilla on ainakin tämmöinen aloittelija saanut uusia vinkkejä ja tietoa, miten sukututkimusta tehdään. Vaikka jotain olinkin jo vähän osannut, on tuolla kurssilla oppinut lisää. Ainakin moni asia tuntuu jo paljon selkeämmältä. Varmasti tuota oppii nimenomaan tekemällä ja yrittämällä. Kuitenkin on tuo antanut semmosia vinkkejä, mitä ei ehkä ole jostain syystä aiemmin itse hoksannut. Asian tiimoilta kävin Sampolassa sukututmikuspäivää ihmettelemässä. En sen kummemmin, kunhan vähän kiertelin esittelypöytiä katsomassa ja kuuntelemassa yhtä luentoa.

Samana päivänä sukututkimuspäivän kanssa oli Tampere Talolla Tieteen päivät, jossa myös piipahdin. Alun perin olin ajatellut olevani vain sukututkimuspäivässä, enkä menisi ollenkaan Tieteen päiville. Mutta päädyin sitten kuitenkin molempiin! Mikäs siinä, eipä välimatka ollut kovin pitkä. Tieteen päivillä kävin myös yhtä keskustelua kuuntelemassa ja sen jälkeen kävin ihmettelemässä robotteja. Näin myös muutaman tutun!

Pariin teatteri-esitykseen olen hommanut liput, niistä varmaan lisää kun olen ne käynyt katsomassa!

Ps.  Puolisoni päätti irtisanoutua virastaan ja jatkaa lautapeli-myyjänä! Asiasta lisää täältä: Tuomon päätös

Vuosi 2018

On vuoden viimeinen päivä. Mitä tänä vuonna olen kaikkea tehnyt?

Alkuvuonna tuli käytyä hiihtämässä muutamankin kerran. Enhän minä mikään nopea hiihtäjä ole suksien kanssa, mutta ei tarvitsekaan olla. Samoin minua ei kiinnosta ihan hirveästi myöskään se, hiihdänkö kilometrin, kaksi, viisi vai seitsemän. Olen ajatellut, että määrä ja nopeus eivät ole mulle tärkeimpiä asioita hiihtämisessä.

Helmikuussa tuli käytyä Aktiivimallin vastaisessa mielenosoituksessa. Ihmisiä oli runsaasti liikkeellä ja hyvä niin! Matkaan lähti #äänityöttömälle – ämpäri, joka tosiaan lähti eri ihmisen matkassa takaisin Tampereelle ja joka kiersi ties missä ennen kuin taas kohtasimme ämpärin kanssa. On sillä yhdellä ämpärillä ollut liikkumiset!

Vuonna 2018 olen tehnyt saippuaa. Muutamia satseja. Ainakin olen tehnyt niin minttusaippuaa, pihlajanmarja-suola, terva-nokkonen, olutsaippuaa, kamomillasaippuaa… Jossain vaiheessa olisi kiva kokeilla tehdä saippuaa mustikkajauheesta ja uudestaan tervasta. Se taitaa jäädä ensi vuodelle!

Toukokuussa tuli käytyä Turussa teatterissa katsomassa Taru Sormusten Herrasta – esitys. Vaikka esityksessä oli toimivia ja vähemmän toimivia juttuja, oli se silti mielenkiintoista käydä katsomassa! Ehdottomasti.

Kesällä olin työkokeilussa, jossa sain kokeilla itselleni uusia asioita. Kuten esimerkiksi etätyötä ja kuinka saan sen tehtyä minulle sopivalla tavalla. Huomasin, että mulle on kotona merkitystä missä tilassa teen mitäkin asiaa. Tästä on varmasti vain hyötyä myöhemminkin, kun tietää mikä itselläni toimii ja miten.

Kesällä tuli kerättyä myöskin sieniä, mustikoita ja vadelmia. Niin ja nokkosta monen purkin verran!

Vuonna 2018 olen käynyt kokemusosaaja – keikoilla ja -koulutuksissa. Olen käynyt pitämässä ihan oman tarinan kertomista, työryhmässä olemista ja käynyt puhumassa radiossa. Lisäksi olen käynyt ADHD – liiton lisäkoulutuksessa ja risteilyllä.

Syksyllä aloitin sukututkimus – kurssin ja olen ilmoittautunut myös kevään kurssille.

Lokakuussa kävin Helsingissä Mind Pride – tapahtumassa. Oli kyllä hienoa voida olla tapahtumassa mukana.

Mitä muuta on jäänyt mieleen? Presidentinvaalit, omenahillon tekeminen + omenien kuivaaminen, Perjantai – ohjelmassa käyminen (yleisössä tietysti!) ja perunoiden kasvatus takapihalla. Hamina Tattoossa käyminen pitkästä aikaa. M.A.Nummisen keikan verran tosin. Sekä matka Tallinnaan anopin kanssa. Haminan ökykalliin lipputangon näkeminen käydessäni kotikaupungissa. Ja villasukkien neulomista Koukkuniemen ikäihmisille. Roskien keräämistä lähimetsistä. Jokunen keikka, ainakin M.A.Numminen, Stam1na ja Maj Karma.

Onhan tuossa taas jo tapahtumaa, jos toista kerrakseen! Kiitos vuosi 2018, tervetuloa 2019!